tiistai 7. syyskuuta 2010

Paimennusta ja palanut tassunpohja.

Ensiksi Pahkikselle yksivuotisonnittelut. Eipä uskoisi että siitäkin on jo vuosi aikaa. Täytyy rehellisesti sanoa, että viime vuosi on kyllä ollut hienoa aikaa. Pitkään odotin itselleni koiraa Allin rinnalle ja vajaa vuosi sitten Pahkis tuli meille kotiin. Päivääkään ei ole kaduttanut. No ehkä joskus mutta kuitenkin :)

Pahkis pääsi sitten niinkuin synttärilahjana lauantaina paimentamaan riman leirillä, joka siis pidettiin Paimennuskoulun alueella. Pahkis kyllä heti ensimmäisellä kerralla tajusi mistä lampaissa on kyse. Alku siis näytti kaiketi ihan hyvältä. Lajista en sen kummemmin tiedä, eikä meille nyt ainakaan toistaiseksi ole lampaitakaan tulossa. Täytyy varmaan aloittaa rekvisiitan kerääminen aurauskepeistä. Pahkis paimensi niin kovin, että pyörisessään siinä ympyrää paloi toisen etutassun anturasta sellainen viisisenttisen kokoinen alue. Loppuleiri menikin sitten levossa ja varmaan tämä viikko kokonaisuudessaan.

Ehdimme kuitenkin tekemään aamulla yhden agilitytreenin, jossa kouluttajana oli Liuhdon Timo. Pahkis teki hyvin, itse lipsuin lähdöissä ja rimoissa. Ei niin saisi tehdä. Timpalla on kyllä ajatusta ja varmaan osaa ymmärtää kun tällainen 190 senttinen heiluu esteiden välissä yrittäen ohjata suht sukkelaa koiraa.

Mutta näin täällä. Noudossa ollaan nyt sitten tehty pitoharjoituksia. Se on enemmän tahtojen taistelua ja sydämen koetusta, mutta nyt se näyttää etenevän. Pahkis pitää jo kohtuullisen hyvin kapulaa rauhassa ja irrottaa hyvin. Lisää treeniä vain niin saadaan tukin sitten pulkkaan.