Urheilusta

Agilityn rintamalla on viime aikoina ollut mietintää sen urheilustatuksesta. On ollut myös tapahtumia jotka eivät kuulu urheiluun. Pitäisikö Agilityn olla urheilua vai ei? Mitä on urheilu ja mikä siitä tekee urheilua?

Nuoruudessani harrastin taitoluistelua. Urheilua. Vai onko se taidetta? Baletti. Mitä se on? Taidetta vai urheilua? Agility, ammunta, pikajuoksu. Miten on? Hankala tuota mennä sanomaan. Kaikissahan näissä tulee hiki. Vaikkei agility nyt ihmiseltä suuria fyysisiä äärisuorituksia vaadi, ainakaan nopeuden, voiman tai kestävyyden saralla, niin tulee siinäkin ajoittain hiki. Itse ajattelen urheilua jotenkin näin:

Urheilussa urheilijalla on selkeä kehittymisen tavoite. Toisilla korkeammat, toisilla matalammat, mutta urheilussa tuon tavoitteen saavuttelu tehdään systemaattisesti ja laaja-alaisesti. Siihen kuuluu muitakin asioita kuin lajinomainen harjoittelu: tehdään oheisharjoitteita, huolletaan itseä ja uhrataan muilta elämänalueilta palasia. Urheilun vuoksi. Sen kuinka paljon kukin näitä ratkaisuja tekee tai tarvitsee tehdä, määrittelee urheilija aina itse. Urheilussa myös ilmenee ääritunteita. Niitä isoja ilon hetkiä, mutta yhtälailla niitä suuria pettymyksiä. Urheilu on mielen hallintaa, itsensä likoon laittamista, koettelemuksia. Urheilu on leikkimielistä ja se on vakavaa. Urheilu on hienoa.

Harrastamisessa asioilla ei ole niin suurta merkitystä harrastajalle. Iloa ja surua esiintyy, mutta skaala on kapeampi. Muut elämänalueet ovat tärkeämmässä roolissa ja toisaalta tavoitteenakin on useammin oman mielen ja kehon perus hyvinvointi. Harrastaminen on kauempana ääri-ilmiöistä. Ei stressiä. Harrastaminen on leikkimielistä. Harrastaminen on kivaa.

Urheilemiseen kuuluu olennaisena osana myös esikuvana oleminen. Nuorille, lapsille, vanhemmille. Muille maille.  Urheilijana olet esikuva tai esimerkki hyvistä elämäntavoista, tämän yhteiskunnan arvostamista periaatteista. Edustat tehtyjä päätöksiä, pitkäjänteisyyttä, hyvinvointia ja muita asioita,  joita tämä yhteiskunta omalta osaltaan arvostaa ja pitää hyvänä. Urheilija jakaa osaamistaan, toimii rehdisti ja reilusti. Yrittää olla hyvä ihminen.

Urheilu ei ole lajista kiinni, se on asenne ja elämäntapa. Se on vastuu jota jokainen urheilijana itseään pitävä kantaa.

Kotiläksyt

Kävin itsenäisyyspäivänä tekemässä hiukan kotiläksyjä. Jenny antoi treenin, jossa ideana kellotella eri ohjauksia eri lähestymis- ja poistumiskulmissa esteelle. Pitkään onkin pitänyt tuollaista jo tehdä - nyt sai sitten vähän niinkuin pakon edessä tehtyä.

Mietin etukäteen millaisen setin ohjauksia ja kuvioita teen ja järjestin ne vielä niin, että kertaakaan sama estekuvio ei esiintynyt peräkkäin. Eli näin maksimoin sen, että Pahkis joutuu lukemaan ohjausta, eikä olettaisi edellisestä tietäen mihin mennään. Monta ohjausta jäi vielä kokeilematta eri tilanteissa, mutta tuloksista sai jo hyvin mielenkiintoista osviittaa. Ei sinänsä varmaankaan mitään maailmoja mullistavaa kuitenkaan.

Periaatteessa oli aivan sama minkä ohjauksen tai mitä kautta esteen kiersi oli aika sadasosan tai kahden sisällä (ero siis max 0,02 sekuntia). Merkittävää eroa syntyi vasta kun reitti oli pitempi ja käännös tiukempi. Eli siis pitkä reitti ja puolikäännös oli yhtä nopea kuin lyhyt reitti ja koko käännös. Kokokäännös siis 180 astetta tai enemmän, puolikäännös noin 90 astetta tai vähemmän. Käännöksen tekevällä ohjauksella ei ollut aikaan merkittävää vaikutusta. Ohjauksen antamalla tiellä, samalle käännökselle ei myöskään ollut merkitystä. Eli sen minkä kokoamisella Pahkis matkassa voitti, nollaantui vauhdin hiljenemisellä.

Mitä tästä sitten jäi käteen? Tärkeimpänä varmasti se, että kun järkevin koiran reitti on valittu, voi ohjauksen valita vapaasti oman tulosuunnan, halutun ohjauksen jälkeisen sijoittumisen ja ohjaukseen tarvittavan voiman perusteella. Aikaa ei tarvitsisi miettiä.

Ensimmäinen leiri

Ensimmäinen Top Team -leiri on takana. Mukavaa, hauskaa ja avointa porukkaa ja mukavasti tuli ajattelemisen aihetta. Uusia havaintoja ja ehkä jopa jokin oivalluksen jyvänenkin.

Perjantai

Perjantaina oli Skogsterin Mian luento ja ryhmätöitä. Mian luento oli taas kerran ajatuksia herättävä. Tämä taisi olla nyt neljäs kerta kun olen hänen luennollaan tai seminaarissa ja aina siitä vain oppii uutta. Perusperiaatteet ovat säilyneet samana, mutta ajatukset ovat mielestäni jalostuneet. Hyvä näin. Tällä kertaa paino oli melko paljon ohjaajan omassa käyttäytymisessä ja sen vaikutuksessa koiran mielentilaan. Sopi minulle vallan mainiosti, koska tämä on ollut asia jota olen viime aikoina paljon pohtinut ja sen kanssa joutunut painiskelemaan. Mia myös osasi muotoilla mielestäni sen, mitä itse en ollut osannut. Olen aiemmin kirjoittanut oppimisen työkaluista ja miten olen tätä yrittänyt rakentaa. Uskon, että tarkoitin samaa asiaa kuin Mia puhuessaan koiran motivaation rakentamisesta. Se mikä oli mielestäni yllättävää, niin tuntui, että kovinkaan moni ei joudu koiransa viretilaa hallitsemaan. Joudu tai saa, mielestäni se on mielenkiintoinen aihealue.

Lauantai

Jennyn treeni

Lauantai aloitettiin Jennyn treeneillä. Radalla oli ajatuksena kokeilla eri ohjauksia ja katsoa niistä nopeimmat ja parhaimmat. Eka veto meni vähän harakoille: en oikein ehtinyt tarpeeksi hyvin sisäistämään rataa, kun mietin ohjausvalintojani turhankin hartaasti.  Omalla vuorollani sain kuitenkin paljon. Vaihtamalla suunnitelmia saatiin sekunnin verran aikaa pois kymmenellä esteellä. Huh. Tärkeimpänä kuitenkin ehkä sain jonkinlaisen oivalluksen prässäämisen ja rauhan käyttämisestä radalla. Tästä Jaakko minulle kerran puhui ja käski miettimään. En sitä silloin ymmärtänyt ja tuskin oli silloin tarkoituskaan ymmärtää. Jennyn radalla tuntui kuitenkin joku vain loksahtavan. Tajusin, miten prässistä häviää teho kun sitä on liikaa ja toisaalta miten  jatkuva prässääminen kuumentaa Pahkista. Toisaalta sain ajatuksia siitä miltä Pahkis tuntuu prässin ja prässäämättömyyden alla. Ajatus vaatii vielä paljon työstöä ja oivaltamisia. Voi olla, että viikon päästä huomaan olevani täysin väärässä.

Jarin treeni

Alku on aina hankalaa. Todella. Todella hankalaa. Radan alkua emme saaneet onnistumaan mitenkään. Ei vaikka olisi päälläni pomppinut. Loppuosa radasta oli hyvää perusrataa, joka toimikin. Hetkeksi unohdin tuon prässioivalluksen. Olin kuitenkin Vapun sessiossa luvannut tuohon kiinnittää huomiota ja varmasti sen ansiosta muistin kesken treenin tuohon kiinnittää huomiota. Prässi pois vääristä kohdista ja heti alkoi rimat pysyä ylhäällä. Toimi.

Illallisen jälkeen olikin väsynyt seuralainen

Sunnuntai

Juhan treeni

Jerryn lämmittelyjen jälkeen olikin vuorossa Juhan kontaktikatselmus. Hyviä ajatuksia ja pohdintaa kontakteista. Tiedän nyt miten seuraavaksi lähden Pahkiksen kontakteja viemään eteenpäin, jotta saisimme ne varmemmaksi kisatilanteissa.

Mukava leiri oli ja kotiläksyjä ja ajateltavaa tuli. Muutaman tunnin päästä mennäänkin sitten kotiläksyjen äärelle.





                       

Nollavoitto ja Top Team -leiri häämöttää

Huh huh, onpahan aikaa taas mennyt edellisestä kerrasta. Jotenkin tuntuu hassulta aina kirjoittaa sitä perusreenirapsaa. Ehkä pitäisi. No nyt ei ehkä ole ihan perusreenirapsaa.

Kisat

Eli oltiin tuossa puolisentoista viikkoa sitten BAT:in kisoissa ja mitä? Tehtiin nolla ja voitettiin. Aika röyhkeää sanon minä. Kokonaisuutena kisapäivä oli loppujen lopuksi ihan passeli. Eka rata oli itseasiassa ehkäpä jopa parempi. Pahkis oli kuulolla ja piti rimoja joista olin melko varma että pudottaa. Piti A:n kontaktin hienosti vaikka siinä oli kovavauhtinen irtoaminen pakkovalssiin. Lopussa vain oli hirveästä koiran ja ohjaajan vauhdista keinu, josta yli ysikymppinen käännös putkeen. Tästä tuli virhe ja sitten pakka hiukan sekaisin ja ohitus pituudesta. Siihen asti se oli kyllä hyvää pätkää. Toinen rata oli sitten vähän kaasu pohjaan ja käännellään sitä rattia jos keretään -tyylinen. Lopetin sen kesken. Kolmannelta tulikin sitten tuo nolla. Erityisen tyytyväinen olen Pahkiksen keppien sisäänmenosta: sen kanssa on ollut ongelmia, mutta nyt otti hyvin vaikka tultiin kovaa avokulmaan. Pahkis vielä lopussa pelasti kun pussin jälkeen olin hiukan myöhässä. Mutta sitä se kai on että koira tekee tonttiaan ja toisaalta aina joskus pelastelee ohjaajan heikkouksia. Mutta hyvä mieli jäi.

Agitreenit

Tuossa ehti olla yhdet TTC treenitkin välissä. Hyvät treenit taas kerran ja ajatuksia ne aina herättää. Täytyy kyllä sanoa, että ainakin meille Rannikon Timon treenit on ollut hyvää vaihtelua ja erityisesti olen pitänyt tuosta hiukan toisenlaisesta lähestymistavasta. Mukavaa vaihtelua ja ainahan asioita pitää katsoa eri kanteilta, erilaisten linssien läpi. Näin saa paremman kuvan kokonaisuudesta.

Huomenna alkaakin sitten Top Teamin -leiri. Innolla odotan mitä tuleman pitää. Toivottavasti on hauskaa ja mukavia hetkiä agilityn parissa. Ehkä kuitenkin mielenkiintoisin on nähdä miten Jenny Damm asiat näkee ja minkälaista ajatusta häneltä tekemiseen saa. Raportoidaan tuota leirin jälkeen

Toko

Oho, jotain tämänkin alle. Kyllä. Eli nythän itseasiassa treenaan Pahkiksen, Pirkon ja Pätmänin kanssa tokoa. Yks pitäis vielä saada niin mulla ois oma joukkue. Ollaan siis käyty pari kertaa Jessican luona ja ihan hyviä juttuja on tullut. Ehkäpä tärkeimpänä hiukan toisenlainen ajatus Pahkikselle noutoon: eli nyt tehdään kapulaan kunnioitusta. Tämä tuntuisi toimivankin. Katsotaan - ainakin se on erilaista mitä ollaan kokeiltu. Pakko hehkuttaa Pahkista kun se on vaan niin älyttömän hieno! Hitto kun saatais se nouto samalle tasolle niin sitten mä oisin kyllä niin tyytyväinen siihin. Ehkä kuulostaa omahyväiseltä, mutta sillä on kyllä aivan hävyttömän hienot merkit ja ruutu. Komeimmat mitä mä oon ikinä kellään nähnyt. Se menee sinne aivan täysiä, pysähtyy merkille aivan täysiä, on siinä niin fokusoituneena siihen, että anna pienikin vinkki niin minä poika lähden tästä aivan täysiä ja taas mennään. Jessicakin oikein kehui ja ihmetteli, että miten olen sen tuollaiseksi saanut. :D Hyvä Pahkis.

Pätmän on sellainen rauhallinen tussuttaja. Tekee ja menee. Joskus ajattelee ja joskus ei. Huoh.... No, ehkä se joskus löytää itsestään jonkun vaihteen. Toisaalta, vasta nyt sillä mun mielestä alkaa olla saalis pikku hiljaa kohdallaan. Ehkä se sieltä.

Pirkko on hauska, pehmeä, joustava ja pomppiva. Sille haluaisin kovempaa intensiteettiä tekemiseen. Vähän ehkä hankala selitttää mitä tarkoitan, mutta sitä nyt ajattelin sille kuitenkin tehdä.

Huh. Tulihan sitä tekstiä :)

Agilityn sietämätön hienous

Kirjoitin tämän jo jokin aika sitten. Silloin en sitä jostain syystä julkaissut. Kirjoittelen tänne niin harvoin nykyään, joten laitetaan tämäkin tänne näkyville.

Noin viitisentoista vuotta sitten olin lähes päivittäin luistimet jalassa jäällä. Tehden erilaisia hyppyjä, piruetteja, askeleita ja kaaria. Päivittäin elin jonkinlaisessa symbioosissa jään, teräksen, kehon ja musiikin rytmin ja melodian kanssa. Sellaisessa omassa tilassa, jossa sinä ja liike olette itseilmaisun väline. Tila on tunne siitä, että on jollain hämmentävällä tavalla yhtä jonkun vieraan, sellaisen elottoman kanssa ja tehden siitä elottomasta elävää. Sitä on luistelemisen sietämätön hienous.

Noin viitisentoista tuntia sitten olin Pahkiksen kanssa treeneissä. Suorittaen erilaisia hyppyjä, kontakteja, ohjauksia ja putkia. Suorittaen rataa jonkinlaisessa symbioosissa koiran, kehon ja koiran liikkeen rytmin kanssa. Sellaisessa omassa tilassa, jossa sinä, liike ja koira olette itseilmaisun väline. Tila on tunne siitä, että on jollain hämmentävällä tavalla yhtä jonkun vieraan, elollisen kanssa, kommunikoiden ja keskustellen. Sitä on agilityn sietämätön hienous.

0

0

Mein eka nolla kolmosista. Tuossa:

Eka nolla kolmosista

Aikas mukavaa. Sijoitus oli neljäs, mutta ei me huonoille hävitty, eikä hävitty paljoa. Venyihän siellä muutama kaarros melkoisen pitkäksi, mutta mennään taas valssikurssille ja ehkä sitä siitä taas saadaan tuota pientä miestä kääntymään.

Se oli sitten taas yksi tavoite saavutettu.

Tokostakin olen taas vähän innostunut. Pahkiksen nouto alkaa parantua. Se vain vaatii tekemistä ja paineistumisen purkamista palkkaamalla. En nyt siis välitä mitä Pahkis tekee, nouto on kiva liike teki siinä nyt mitä vaan. Tottahan toki hyvistä ja nouto eteenpäin vievistä suorituksista palkataan vielä paremmin. Katselin jopa kokeitakin. Meinasin siis tosissani ilmoittaa meidät. Pitäisi varmaan muistella mitä siinä avoimessa luokassa oikeastaan olikaan. Paikallaoloa täytyy muistutella ja hyppy pitää tehdä. Luoksetulon pysäytys pitää tehdä kanssa. Mjoo. Hommaa on, mutta pakko nyt vaan ilmoittaa, jotta saadaan jotain rotia tähän hommaan.

Da Pätmän.

Mitäs Pätmän. Pätmänin kanssa ollaan tehty pientä. Putkea ja siivekettä pumpperilla. Niillä valssia, takaakiertoa yms. hauskuuttelua. Vähän puunkiertoa. Sellaisia pieniä asioita. En vielä ihan ole sinut sen oppimisen kanssa, siis lähinnä en vielä osaa asioita sille kauhian tehokkaasti opettaa. Mutta, eteenpäin mennään ja hauska sen kanssa on tehdä. Vauhtia ja voimaa se on saanut leikkimiseen lisää.

Kisat, Treenit ja Top Team

Taas on jokunen tovi ehtinyt vierähtää viime kirjoituksesta. Näyttäisi olevan kirjoitettu ennen piirinmestaruuksia. Jatketaan siis sujuvasti siitä ja kisarintamalta.

Kisat

Piirinmestikset meni hyllyillen. Ekalta radalta tuli hylly omasta ohjausvirheestä ja tokan keskeytin kun Pahkis alkoi käymään hiukka liian lämpöisenä. Ei siis mitään mainittavaa. Käytiin sen jälkeen tuossa turussa kisaamassa, jossa eka rata meni pipariksi, mutta toisella alkoi olla jo ihan meno kohdallaan. Hylly siitäkin tuli kun Pahkis tuli A:lta läpi ja uusi sitten sen toiseen suuntaan. Yksi riman pudotus siellä  oli jo pohjalla, mutta rata tuntui hyvältä ja hankalat kohdat meni hyvin. Ei jäänyt harmittamaan.

Sunnuntaina olisi sitten Riman kisat. Saapi nähdä miten siellä - tyypillisesti Pahkis on melko lämpöisenä  treenihallissa, joten saattaa olla lyhyttä pätkää tiedossa.

Treenit ja Top Team

Treenit jatkuu Niinulla, TTC treenit ja omat treenit. Tuntuisi, että näin saa hyvän painotuksen useamman tyyppistä treeniä. Mutta sitten meillä kävi lykästys ja päästiin mukaan Top Team:iin. Kiva juttu päästä tuohon hommaan mukaan. Odotan saavani sieltä vähän toisenlaista näkökulmaa ja hienoa päästä näkemään miten Jenny Damm asioita ajattelee. Aina on hyvä ja virkistävää katsoa asioita uudesta vinkkelistä. Liian helposti sitä tutkii vain oman sapluunansa ja saman viitekehyksen läpi. Meille varmaan tällä hetkellä kipeimpänä kokonaisvaltaisena kehitysalueena on nopeat, kovavauhtiset radat ja niillä rytminmuutokset. Uskoisin, että Jarin radoilla päästään pureutumaan tuohon ongelmaan oikein kunnolla.

Pätmän

Jaa mistähän sitä aloittaisi. Pätmän oli joutua leikkauspöydälle, kun oli melki viikon ripuloinyt ympäri ämpäri ja sitten röntgenissä siltä löydettiin mahalaukusta luunapala. Pätmän toimitettiin sitten seuraavana aamuna eläinlääkärille avausta varten, mutta hups, luunpala oli tiessään. Onneksi ei tarvinnut avata. Muuten Pätmän on elellyt melko pellossa. Tai no, ei nyt pellossa, mutta ei sen kanssa ole tehty juurikaan mitään. Pari kertaa hallilla tehty putkea ja paria siivekettä ja pihalla jotain pientä. Tokopuolta ei oikeastaan ollenkaan. Miksi? No toisaalta se on ollu tkipeä ja toisaalta vasta nyt sillä alkaa olla leikit siinä kunnossa, että sille on omasta mielestäni järkevää alkaa opettamaan mitään tähdellistä. Joku varmasti miettii, että miksi ei voi opettaa? Se onkin hyvä kysymys: kerronpa siitä:


Eli itse jotenkin ajattelen niin, että haluaisin tokossa, että koiralla on edellytykset tehdä jokin juttu mahdollisimman lähellä sitä haluttua lopputulosta. Eli siis lähinnä tarkoitan sitä viretilaa. Eli jos vaikka haluan opettaa koiralle istumisen, niin haluan, että se toimii opetustilanteessa hyvässä viretilassa ja minulla on työvälineet opettaa sille asioita niin, että koira istuu nopeasti. Näin siin pyrin vain tehostamaan sitä, että saan opetettua liikkeiden osa-alueet mahdollisimman vähällä työllä ja koiralle jäisi näin selkeämpi kuva halutusta liikkeestä viretilan osalta. Toisaalta siinä on myös se, että uskon koiran saavan parhaan palkan siitä, kun aistii minun aidon tyytyväisyyteni. Eli jos palkkaan sitä ei niin vielä hyvistä suorituksista, se ei saa samanlaista, yhtä vahvaa palkkausta kuin siitä hyvästä nopeasta suorituksesta. Olen siis vain mies, en pysty muuttamaan tunnetilaani. Tajusikohan tuosta vieläkään mitä ajan takaa. Ehkä saman voisi sanoa niin, että haluan että pystyn leikkimään koiran kanssa rennosti, välittömästi ja niin, että leikki on dialogi minun ja koiran välillä. Kun tuo dialogi on olemassa, on asioiden opettaminen helppoa.

Mutta nyt pitää lähteä tokotreeneihin ja lisäämään Pätmaniaa treenkavereihin.

Treenailuja

Pahkis

Pieni tauko taas kirjoituksissa, mutta eipä se mitään. Samalla kaavalla oikeastaan ollaan menty: treeniä, lepoa, kisoja. Kisoissa ollaan Pahkiksen kanssa menty vähän vaihtelevasti. Välillä on ollut ihan hyviä pätkiä ja välillä taas oikein ei ole osunut kohdalleen. Joka radalta on kuitenkin aina jäänyt asioita käteen. Kontaktit alkoi luistaa, joten viime kisoissa otettiin tavoitteeksi pureutua niihin. Ekalta radalla olikin meille sopivasti heti toisena esteenä puomi, josta suora meno putkeen. Vedätin Pahkiksen oikein tahallaan, jotta saisin sille virheen aikaiseksi. Eihän sillä ollut aikomustakaan pysähtyä. Suoraan vaan putkea kohti. Homma seis ja samantien ulos radalta. Toisella pätkällä se olikin jo sitten taas treenimoodissa ja otti kontaktit todella hyvin. Ainoa mikä oli niin yhtä A:n kontaktia se ei tullut loppuun asti kun jäin taakse hypyn taakse ihmisnuoleen. Arvasin sen, mutta ajattelin, että minä poika sen ohjaan noin ja otan sen kontaktin loppuun asti, koska tuollaista me joskus vielä tarvitaan.

Treenejä ollaan nyt pidetty säästöliekillä parisen viikkoa. Tänään oltiin Zeljkon koulutuksessa, josta arvasin mitä oli tulossa, mutta hyvät radat. Pahkis meni tosi kevyellä ja tykkäsin radoista. Niissä sai mennä lujaa ja rytmittää. Erityisesti jäi mieleen, että saimme varmaan elämämme ensimmäisen tuplavälistätyönnön toimimaan. Se meni vielä ihan kevyesti. Jonkin verran Pahkis tiputteli, mutta tuossa oli kyllä kunnon vedätystäkin. Hyvä mieli jäi kuitenkin lähteä huomisiin kisoihin.

Yön Ritari

Pätmän. Mitäs Pätmänistä. Pätmän on ja menee. Sen kanssa tehty putkia ja hyppyjä pumppereilla. Suoraa menoa, jotta alkaisi vähän hakea ja lukea rataa. Ehkä siitä joskus tulee ihan ripeä. Nyt se tuntuu kovin lahnalta. Ehkä siksi kun se on niin erilainen kuin Pahkis, joka on aina mennyt täysillä sen kummempia miettimättä. Pätmän ajattelee enemmän. Hauska sen kanssa on tehdä ja hauska opettaa tuon tyyppistä koiraa.

Tällaista tällä kertaa. Ehkä jo huomenna lisää kisaraporttia.

Pikkutreeniä ja kisoja

Loma ohi. Arki.

Pahkis


Pahkiksen kanssa ollaan ilmottu itsemme kisoihin ensi ja seuraavana viikonloppuna. Sen kanssa ollaan treenattu ihan pientä. Palauteltu kontakteja ja palkattu ihmisnuolesta, sekä vahvistettu valsseja. Eilen oli pakko kokeilla kepeillä irtoamista, joka oli agirodun radoilla. En silloin sitä uskaltanut kokeilla, mutta hyvin se treenivireessä kuitenkin toimi. Pahkiksen kanssa on mukava mennä nyt. Sen kanssa on mukava rytmi päällä ja vielä kun siihen saisi aavistuksen malttia ja ajatusta vielä kovassakin vauhdissa niin sitten olisi tosi kohdallaan. Ehkä se tai sitten ei se siitä.

Pätmän


Pätmänin kanssa ollaan kanssa tehty ihan pikkujuttuja. Parilla siivekkeellä ja putkella. Menee putkeen ihan kivasti ja irtoaa hypyllekin valsseista mukavasti. Pysyy lähdössä. Vielä. Saa nähdä millainen vauhti sille tulee. Lelupalkkaus ei vielä toimi täysin. Joskus sopivassa vireessä se menee sinne kovaa ja tuo, mutta harvemmin. Tällä hetkellä palkkailen siis namilla. Kyllä se ihan oivaltaakin asioita ja järki pysyy mukana. Se vain sitten että onko sillä liiankin hyvin lampaat aitauksessa - aika näyttää tuleeko vauhtia ja kunnon draivia. Ehkä se tai ei se siitä.

Klagi

Lämmin päivä ja kieli ei edes mahdu kuvaan

Pahkis ja Klagi

Klagi käyty. Paras rata oli vitonen, joka tuli keinun ylösmenosta. Tulokulma oli hankala ja linjaus keinulle oli minulta vielä huono. Harmi sinänsä, muuten hyvä rata. Lopuilla radoilla olikin sitten sekalaisesti vähän kaikenlaista. Tuosta koosteena voisi ehkä nostaa kaksi asiaa: valssit ja kontaktit. Kisavireessä Pahkis ei kyllä noille kontakteille pysähdy. Eilen treeneissä se kyllä pysähtyi, mutta eipä sitten enää kisoissa. Täytyy kaivaa jostain epiksiä ja palkkailla siellä. Toinen juttu on valssit. Niitä täytyy parantaa. Toisaalta mun pitää olla enemmän ajoissa valmiina ja toisaalta Pahkiksen pitäisi itse kääntyä niillä paremmin. Noh, ehkä me joskus saadaan homma pakettiin.

Klagin radat

Semmoisia pätkiä tällä kertaa siis. Tänään on sen verran aurinkoinen päivä, että ajattelin ottaa kameran taas käteen ja siirtyä pihalle kuvaamaan koirien puuhastelua. Lähinnä se on toisten paimentamista, leikkimistä ja taas paimentamista. 

PätVaaninta

Pätmän

Pätmänin kanssa ollaan tehty kaikkea pientä. Tarkoituksena oppia ymmärtämään Pätmäniä ja oppia opettamaan. Nami-imutusta, istumista, maahanmenoa, valsseja siivekkeillä, niistoa, ihmisnuolta. Paikalla istumista.  Pätmän lähtee lelulle, muttei vielä tuo sitä. Lelun merkitys on vielä liian pieni, jotta sitä voisi opetuksessa mitenkään järkevästi käyttää ja vielä kun oma liike on lelun hakulinjaa vasten tai eri on se haastavampaa. Leikkii ja taistelee kyllä hyvin. Liikkeestäni irtoamista ajattelin nyt vahvistaa tuolla valssitreenillä ja namilautasilla - ruoka kun on sille tällä hetkellä se kaikkein motivoivin asia. 

Kesä

Onpas sitä taas aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. Ehkä siksi, ettei tässä ole oikeastaan mitään erityistä tapahtunutkaan - tai en tiedä - katsotaan:

Treenattu on, kisattu on. Treenattu itseasiassa nyt vähän vähemmän kun ollaan taas kisattu. Juhannuskisat meni miten meni. En oikein millään radalla päässyt mihinkään rytmiin, en löytänyt ratoihin mitään juonta. Olin jotenkin kovin kiinni Pahkiksessa radoilla. Hankala ehkä selittää, mutta tavallaan koko ohjauksen energia kohdistui lähelle minua. Varmaankin omaa epävarmuutta ja luottamuksen puutetta ohjauksiin. Agirodussa lähdin rakentamaan hiukan toisin ja sainkin sen toimimaan paremmin. Eka rata oli meille haastava ja sössin sen itse. Seuraavan päivän avoimien SM-karsintarata menikin sitten jo huomattavasti paremmin. Nyt ohjauksen energia suuntautui huomattavasti paremmin ja radalla meni moni asia hyvin. Tuloksen 10, muurin kalikasta ja viimeisestä rimasta. Kovaa Pahkis meni, neljänneksi nopein aika heti isukkinsa jälkeen. Sunnuntaina oli open class -rata, jolta saatiin kiellosta vitonen. Pidin Pahkista hiukan liikaa taas kiinni ja otti kiellon. Ihan oma moka, mutta jäi silti ihan hyvä mieli. Ensi viikonloppuna ahkeroidaan sitten Klagissa. Innolla odotan tuota viikonloppua. 

Pahkiksen Agirodun radat

Treenipuolella isoimmat oivalluksen on varmaankin tullut alueellisen valmennuksen treeneistä. Selkeämpää erottelua koiran tehtävästä ja vastuusta, sekä ohjaajan tehtävästä ja vastuusta. Pahkikselle pitää tehdä vaikeampia, yksittäisiä harjoituksia, jotka selkeyttävät tuota erottelua. Mielenkiintoinen havainto tuli poimittua eilen valsseistamme. Riittävällä etäisyydestä tehdyn valssin alastulon jälkeen Pahkis ottaa pari semilaukka askelta, eikä lähde heti normaali raivolla perääni. Sama tapahtuu molemmilla puolilla. Edessä olevalla esteellä ei ole vaikutusta, eli toisin sanoen ei vaikuttaisi siltä, että Pahkiksella olisi ristiriita edessä olevan esteen imun ja sen lukituksen kanssa verrattuna valssin ohjaukseen. Siinä sitä onkin pähkinää purtavaksi.

Pätmän kasvaa ja oppii. Nyt viimeisen viikon sisään se on selvästi alkanut oppia oppimaan. Se tarjoaa ja antaa vastetta palkkauksiin mukavasti. Tekee hyvällä energialla, mutta silti ajatuksella. On se vaan mukavan oloinen heppu. Saalista ja lelujen tuontia pitää vahvistaa, kuolleelle lelulle menoa jne. mutta eiköhän siitä hyvä tule.

Pätmän!

Pari päivää saapumisesta

Päivät on yllätyksiä täynnä. Tosin viime keskiviikko sisälsi vähän isomman yllätyksen kuin normaalisti. Meille tuli pentu. Yllättäen kyllä, mutta ei sitten kuitenkaan niin yllätyksenä. Olihan se tiedossa, että seuraava pentu tulisi minulle ja tiesin jo millaisen pennun haluaisin. Ajatuksena kuitenkin oli ollut, että sen aika olisi vasta noin vuoden päästä. Nyt se kuitenkin on tuossa vieressä ja vihdoinkin unessa.

Ehkä vähän vitsilläkin menimme sitä kentän laidalle katsomaan, mutta hetken sen kanssa puuhasteltuani tiesin, että tämä on kyllä tässä. Siinä oli niin monta hyvää ominaisuutta ja juuri niitä asioita joita pennussani halusinkin. Yleensä minulle ei tule pennuista tai saatikka pentujen kuvista mitään kummempia tuntemuksia, mutta olin tämän pojan kuvan nähnyt sattumalta ja silloin mietin, että tuossa on jotain erityistä. Tuntui jotenkin hassulta sitten nähdä se ja tunne vain vahvistui, että tämä se on. Miksi siis odottaa jos kaikki tuntui sopivalta. Mikä olisi se todennäköisyys, että vuoden päästä olisi samanlainen tunne?

Katsotaan siis mitä siitä tulee. Aloitetaan sen nimen keksimisestä ja mietitään muita asioita sitten pikku hiljaa. Kiire ei ole, luodaan suhde ja oppimisen työkalut niin asiat on sitten helppo opettaa.

Tänään

Tässä päivien välissä se sai nimenkin: Pätmän. Paljon tuota pohdittiin ja pyöriteltiin mutta sieltä se yhtäkkiä tuli. Pentu juoksi olkkarissa kohti keittiötä ja Laura huusi jotain tämän suuntaista: "Koitas sinä Pätmän nyt vähän rauhoittua". Siitä se sitten lähti.

PätLoikka

Pätmän on mukavan eloisan, mutta silti sillä tuntuisi olevan keppejä pujottelussa ihan riittävästi. Ääntä se käyttää selvästi enemmän kuin meillä muut ja mikä parasta, se on joka paikassa häntä heiluen. Olin tuossa yksi päivä bc.joukon kanssa pellolla ja olihan se jännän näköistä kun kolme bordercollieta paimentaa toisiaan - meno oli kuin hidastetusta filmistä.






Pahkis ja Pätmän

Treeniryhmäläiset

Pahkis on kyllä nyt vähän raukka. Nyt se alkaa saada Pätmänistä vähän otetta ja uskottavuutta. Alkuun se ei oikein uskaltanut sille mitään sanoa ja jos sainoi niin aina vilkaisi, että olihan toi nyt varmasti ok. Pahkiksellakin kyllä kasvun paikka.

Pahkiksen kanssa ei nyt olla kisattu. Treenailtu on vaihtelevasti ja tarkoitus olisi tässä aamutuimaan lähteä hallille treenailemaan. Erilaisia pieniä viilauksia: pyörityksiä ja kontakteilla kääntymisen vähentämistä ja keppejä. Pätmänin kanssa ei ollaan vahvistettu vain nimeä ja ehdollistettu naksuun istumista naksuttelemalla.

Pilkkujengi

Se tuli meille Lauran sylissä, pelosta huutaen kun näki minut ja Bellan alaovella. Pentuna se pelkäsi vaikka mitä, se söi kaikki nahkaiset kengät ja sai siksi nimen Nahka-Albert. Se tuhosi Esa-Kissan avustuksella kaksi olkipukkia ja näytti kovin viattomalta. Kun kengät oli piilossa, se söi kengän kuvan sohvan käsinojalta seinään. Se janosi pienenä olutta. Se oli ikuisesti Ruma Lapsi, Seitsemän Veljeksen äiti. Se oli Alli - ajoittain vähän tuhma.

Allin kanssa aloitin koiraharrastukset. En muista enää miksi, mutta jostain syystä Leea ja Laura saivat minut puhuttua Leean tottiskurssille ja sillä tiellä tässä ollaan. Muistan elävästi sen hetken kun kärpänen puraisi. Tein Allin kanssa sivulletuloja kotimme edustalla. Sovelsin hiukan treeniä ja näin kuinka Alli siitä oivalsi. Silloin sitten mentiin. Mentiin aina viime vuoteen asti. Mentiin tokon alokkaaseen ja mentiin avoimeen. Saatin Allille TK2 - sitä ei monella dalmiksella ole ja startattiin me myös voittajassakin. Alli osasi EVL:n liikkeet, mutta kapasiteetti ei koetilanteissa oikein riittänyt ja silloin se keksi hiukan omiaan. Palveluskoira mikä palveluskoira. En tule koskaan unohtamaan sen katsetta joka sanoi, että tehdään jotain ja häntä vipatti. Se oli Alli - ajoittain vähän tuhma.

Ilman Allia olisi tuskin Pahkista. Ilman Allilta saatua korvaamatonta kokemusta, onnistumisia, oppimista ja niitä lukuisia tunteja, jotka mietin miten saisin Allin toimimaan kokeessa paremmin, ei Pilkkujengiämme olisi syntynyt. En tiedä harrastaisinko koirien kanssa, mutta tuskin ymmärtäisin niistä sitä mitä nyt. Allin kanssa opettelimme ja sen kanssa oli niin mukava tehdä. Se oli aina iloinen, eikä se koskaan ottanut hommia liian vakavasti. Sen kanssa oli aina hyvällä tuulella ja välillä se keksi hiukan omiaan. Se oli Alli - ajoittain vähän tuhma.

Alli on nyt poissa. Pilkkujengi puolittui mutta elämä jatkuu. Kaikella on paikkansa, tarkoituksensa ja oma aikansa. Alli sai nukahtaa vierellämme rauhassa ja tyytyväisenä. Vielä kun ei ollut niin huonosti kuin olisi voinut olla. Vielä kun sain tehdä muutaman istumisen sen kanssa, nähdä sen hännän vipatuksen ja sen, että se hiukan yritti varastaa ja kuitenkin vähän luistaa. Se oli Alli - ajoittain vähän tuhma.

Alli oli uskomaton. Alli valloitti kaikkien sydämet. Kaikista koiristamme siinä oli eniten jotain mystistä empatiaa ja älykkyyttä ihmisestä. Allin kohdalla haluan uskoa uudelleensyntymiseen. Haluan uskoa, että Alli on jo syntynyt jossain jollekkin, nyt ihmisenä, ja antaa kaiken sen muille minkä se meille koirana sydämestään yritti. Jos näin on, niin tuosta ihmisestä kuulemme varmasti. Kuulemme paljon hyvää ja hänen ansiosta maailma on varmasti taas parempi paikka.

Se oli Alli - ajoittain vähän tuhma.

Kolmosluokkalainen - yksi tavoite saavutettu

Se oli sitten siinä. Yksi tavoite agilityssä saavutettu: nostaa Pahkis kolmosiin vuoden sisällä ekasta startista. Tässä rata:

Nousunollarata

Olen kyllä iloinen ja tyytyväinen. Pahkis on ensimmäinen agilitykoirani eikä varmastikaan helpoin ohjattava, mutta niin hieno torpedo. Muistan sen kun sille ensi kerran tehtiin putkea ensimmäisissä agilityharkoissa. Se meni täysiä. Tänään se menee täysiä. Aina.

Jännällä tavalla tyhjä olo. Yksi tavoite saavutettu,  seuraavien tavoitteiden työ jatkuu. Ensi viikonloppuna startataan sitten jo Riihimäellä kolmosissa. Arki tulkoon vastaan pian.

Täytyy tehdä ensimmäisestä vuodesta retrospektiivi. En ehdi sitä nyt, joten palaan siihen myöhemmin.

Pahkis - tuore kolmosluokkalainen

"Mä yritin"

Jarrut alkaa löytyä. Oltiin esimerkkikoirakoina jarruongelmaisina Elinan koulutuksessa riman kouluttajille ja sieltähän se oivallus tuli. Otettiin tottiksen stop-käsky hetkellisesti käyttöön :) Epäröin hiukan, että kannattaako tuo, koska olen sitä varjellut kuin pyhää lehmää sairauksilta. Haluan, että silloin pysähdytään ja olen ehdollistanut Pahkista jo pienestä siihen. Noh ajattelin, että ei kai se kerrasta ja tuleepahan testattua. Testattiin ja Pahkis pysähtyi ennen hyppyä kuin seinään, eikä edes epäröinyt. Se liike tuli jostain selkäytimen, aivojen ja poistettujen kivesten syövereistä ilman minkäänlaista ajatustoimintaa. Eli ehdollistuminen oli mennyt perille. Tuosta siis otin sen, että lähden ehdollistamaan pysäytystä suhinaan ja omaan toimintaani eri ohjauksissa. Aloitin homman ihan ilman mitään esteitä ja samalla tavoin ja periaattein kuin olen stoppiakin Pahkikselle tehnyt. Nyt tuota on hetki tehty ja sunnuntain treenisessiossa sain Pahkiksen pysähtymään ennen hyppyä tuolla käskyllä.  Pienellä radalla sain sen tekemään sen kolme kertaa peräkkäin eri ohjauksilla. Pysäytyksestä siis jatkan rataa. Tarkoituksena siis se, että treenaan sen nyt vähän yli ja sitten avaan tuota myöhemmin tarpeen mukaan. Sitä onko tuossa ideaa tai järkeä niin en tiedä. Ehkä Lauran kommentti: "en ole ikinä nähnyt kenenkään tekevän noin" -kertoo omaa kieltään. Toisaalta, tuo on toistaiseksi ainoa tapa jolla olen Pahkiksen saanut selvästi reagoimaan jarruun ja ohjaukseen vaikka tuota ollaan aika monenkin kouluttajan toimesta väännetty. Ehkä siis tässä nyt tarvitaan jotain hiukan erilaista lähestymistapaa. Aika näyttää ja ketterästi kun mennään niin periaate on: inspect and adapt.

Saatiin faijalta sen vanha kamera ja pakkohan sitä oli sitten alkaa taas monen vuoden jälkeen ottamaan kuvia. Eikun tottistreeneihin ja kamera mukaan. Hämärää oli, mutta tässä muutama Lauran otos.

Nouto - tuo murheenkryynimme

Ohi merkin

Pakko oli laittaa tuo merkkikuva vaikka onkin ohi merkistä ja pää epätarkka. Mun mielestä Pahkiksella on vaan niin mahtava intensiteetti kun se on merkillä tai ruudussa. Se fiilis on niin hieno kun se menee merkille ja ruutuun ihan täysillä ja  näkee että se vaan odottaa siellä viulun kielenä käskyä päästä tekemään seuraavaa juttua ihan täysillä. Pahkis tekee ne juuri niinkuin ne mun mielestä kuuluu tehdä. Jossain ollaan onnistuttu!

Pahkis on nyt sitten tauon jälkeen ilmoitettu kaksiin agiskaboihin pääsiäisenä. Kiva päästä taas kisailemaan tauolta. Tuntuu paremmalta kuin kuukausi sitten. Pahkis on kyllä edistynyt keppien sisäänmenoissa ja nyt taas oma  ohjaamiseni on varmempaa. Kontaktit on nyt paremmat ja nopeutuneet - luotan niihin. Keinussa tulee vielä joskus läpi kun Pahkis ei aina malta ottaa vauhtia ajoissa pois. Yrittää kyllä, mutta joskus menee pitkäksi. Sunnuntain treeneissä oli hauska keinu kun vedätin sitä kunnolla ja käännyin kaukana niin Pahkis seisoi pois kontaktilta ja keinu oli silti ihan oikeassa asennossaan. Katsoin hetken että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Menin lähemmäs ja huomasin, että Pahkiksen toisen takajalan uloimman varpaan kynsi piti keinua alhaalla. Varvas oli sentin erillään muista, eli käytännössä tuota vähemmällä tuskin keinua voi alhaalla pitää tai vähempää olla kontaktilla. "Mä yritin" -taisi tuumia Pahkis.

Kisataukoa ja kääntymisiä

Haukkujen kisat ei mennyt kohdilleen: ekalta radalta uusin keinun kun Pahkis tuli läpi kontaktilta, joten siitä hylly. Tokalla radalla oli sangen ongelmallinen kohta ohjata, joka sitten hassattiin ja sitä myötä napattiin hylly. Nyt olen pitänyt tarkoituksella taukoa kisoista ja ajattelin vasta ensi kuussa starttailla seuraavan kerran. Jarruja ollaan treenattu ja kääntymistä. Eilen oltiin Niinun treeneissä ja oli se mennyt eteenpäin. Paljon on kiinni omasta ohjaamisesta, mutta kyllä mielestäni Pahkiksenkin pitäisi ottaa tuosta enemmän vastuuta. Huomenna ollaan kääntymisongelmaisina esimerkkikoirina Elinan koulutuksessa Riman kouluttajille. Huomenna tulee varmasti monta uutta pohdittavaa juttua. Innolla odotamme.

Noutoa ollaan treenailtu ja hetken vielä kun malttaa niin sitten pääseekin hiekkakentille taas treenailemaan ja tokoilemaan oikein kunnolla.

Jarruletkut, kontaktia ja tokotreeniä

Tehtiin tänään tuossa pihalla pikkutreenailua. Vauhtinoutotreeniä, luovuttamistreeniä ja nostotreenejä. Merkkiä. Aloitin myös niiston ja ihmisnuolen jarrujen rakentamisen ihan alusta. Ajattelin, että aloitan homman ihan ilman estettä ja mitään agilityyn viittaavaakaan. Eli tuossa pihatiellä. Pahkis istumaan ja niisto tai ihmisuolisasentoon, tule ja namipalkka käteen. Ajattelin, että tuossa voin olla samalla tarkkana lähdön ja lähdön liikkumisen suhteen. Toimi hyvin. Otin myös kontaktivahvistusta kontaktinpalalla ja samalla lähtötreeniä. Tuossa kontaktilla vahvistin eteenpäin tuijottamista ja sekin tuntui menevän kaaliin. Tuo kyllä oivaltaa nopeasti, mutta oivaltaa myös kaikki huolimattomuudetkin ihan yhtä nopeasti.

Huomenna olisi sitten pari rataa Hiiden Haukkujen kisoissa Showlink -areenalla.

Leiri ja leirin viimeistelypäivä

Riman leiri ProCaniksella on takana ja radat oli aikas mukavia ja hauskaakin oli. Eilen käytiin vielä viimeistelypäivällä tekemässä spagettiagilityä, eli oltiin Giraudin koulutuksessa. Agilityllisesti jäi käteen jarrut. Tai no siis ehkä käteen oikeastaan pikemminkin jäi, että jarruja ei ole. Kontakteista olin tosi tyytyväinen läpi treenien. Tiistaina käytiin vielä välissä Nooralla, joten treeniä on ollut vähän turhankin lailla ja viikonloppuna on vielä kisat... No, mutta siis kisojen jälkeen otetaan sitten taas hetki höllemmin.

Treenattavaa siis löytyy. Nyt päälimmäisenä niistot ja ihmisnuolet. Niissä Pahkis ei jarruta, joten jarrua pitää rakentaa ja muistaa rakentaa se myös siinä kisavireessä. Nicola sanoi, että Pahkiksen kanssa niitä on hyvä käyttää, koska niillä koiran vauhtia pystyy tehokkaasti muuttamaan - tämä varmasti pitää paikkansa. Toinen ajatus joka hahmoittui, oli se, että ehkä nyt viljelen valsseja vähän liiankin kanssa. Etenkin eritoten pitää miettiä sellaisissa paikoissa, joissa valssista tulee helposti valuva. Eli paikoissa, joissa ei ehdi kunnolla saamaan valssia valmiiksi. Tämä taas aiheuttaa sen, että Pahkiksen vauhti ei oikeastaan muutu, koska se regaoi kuitenkin vahvimmin oman liikkeeni muutoksiin ja suuntiin. Eli vaihtoehtona pitää harkita useammin pyöritystä. En pyörityksiä ole oikein käyttänyt juurikaan - en oikein tiedä miksi, jotenkin se ei ole tuntunut vain istuvan. Katsotaan. Markolta tuli hyvä ajatus kontaktien missaamisen korjaamisen suhteen ja ylipäätään siitä, että voisin vaatia Pahkista olemaan tarkkana esimerkiksi renkaalla. Hyviä juttuja siis.

Tokopuolellakin ollaan pidetty ryhtiliikettä yllä. Vauhtinoutotreeniä jatkettu ja ihan hyvältä alkaa näyttää. Luopumistreeniä myös tehty ja sen tuo kyllä oivalsi hyvin nopeasti. Vielä täytyy jatkaa vauhtitreeniä, ennen kuin aloitan pitotreenin. Seuraamisessa Pahkis menee nyt hyvin. Hyvällä vireellä. Tulee mieleen Kaapo. Sellainen tasainen huohotus kuuluu ja askel mukavan iloisen lennokas. Jäävät tekee hyvällä varmuudella ja käännökset hyvin reagoiden. Pitkät matkat menee hyvin - nyt täytyy alkaa lisätä häiriötä ja keskittyä juoksun hiomiseen. Ruudulla ainakin aloitan seuraavaksi virhetreenauksen.

Se pitää vielä mainita, että tulipa hyvä mieli kun viime maanantaina näki taas miten pelastuskoiraryhmän koirakot, joille olen vetänyt tottiksia olivat menneet eteenpäin. Treenaaminen siis kannattaa!

Niin ja kohta saadaan meille digijärkkäri kotiin, joten pääsee herättelemään taas kuvausintoa. Ehkä saadaan tännekin enemmän ja parempaa kuvamateriaalia.

Paniikista Ponnistaen

Lauantaina oltiin siin Christan koulutuksessa ja ei voi muuta kuin kehua. Hyvä setti oli, vaikkakin paljon oli tuttua asiaa viime kerrasta. Pahkiksen kanssa otettiin treenin alle nouto, joka siis on ollut meille se hankalin tapaus. Sain hyvän suunnitelman ja tiedän nyt miten vien sitä eteenpäin. Sain siis juuri sitä mitä halusinkin. Toisessa setissä vain juteltiin näkemyksistä, miten Pahkiksen tyyppistä koiraa tulisi viedä eteenpäin. Sain tästä paljon vahvistusta omille ajatuksilleni - tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin.

Sunnuntaina oltiin sitten Turussa agilitykisoissa kolmen radan verran. Ensimmäisellä radalla homme meni ihan roiskimiseksi. Pahkis taisi purkaa lauantain patoutumia: eihän agilityhallissa voi mitään tokoa tehdä! Toisella radalla Pahkis veti roisin lentokeinun ja uusin sen sitten ja poistuin radalta. Kolmas rata olikin sitten taas jo enemmän kohdillaan. Ohjasin Pahkista rohkeasti ja jätin sille vastuuta - ajattelin, että sen on pakko kestää mun irtoaminen ja jos ei kestä niin sitten homma loppuu siihen. Pahkishan kesti, itse vain luin radan hiukan väärin ja en olettanut, että Pahkis olisi lukenut radalla olleen putken. Luin ja ohjasin väärin. Ohjauksella peitin oikeaa hyppyestettä, pieni heitto ja torpedo olikin jo putkessa. Oma vika, siitäs sait.

Tänään oltiin fyssarilla ottamassa Pahkiksen jumit auki. Olihan niitä, perusjumit jotka näyttäisi tulevan perusvälillä, eli ei sinäänsä mitään ihmeellistä. Täytyy nyt hiukan tihentää väliä niin pysyy paremmin kunnossa.

Näillä mennään - tänään ja huomenna lepoa käsittelyn jälkeen. Viikonloppuna onkin sitten Riman leiri, jossa paljolti agilitaillaan.

Tokopaniikki ja agilityrauha

Nyt se sitten iski. Tokopaniikki. Riman järjestäm ä Christan koulutus lähenee ja tajusin, että enhän mä ole tokoillut ties millon viimeksi kunnolla Pahkiksen kanssa. Ei ole kelit oikein ulkotreeniä suosineet ja lämmintä halliakaan ei ole varattuna. Toisaalta agility on vienyt suuren osan ajasta. Mutta siis jos nyt vaikka saisi treenipainetta tokopuolelle ja rykäisisi sen avo -ilmon niin olisi vähän niinkuin pakko. :D

Agilityssä taas on rauha. Ei siis treeni tai kisapuolella, mutta ohjatessa. Tuntuu, että homma alkaa pikku hiljaa sujua. Pahkiksen kanssa on kiva mennä, virheitä toki tulee, mutta treeneissä kuuluukin tulla virheitä.  Ohjatessa mulla ei ole kiire ja ymmärrän asioita paremmin. Laskisi vain pakkaset niin pääsisi Riman halliin treenaamaan niitä hiottavia asioita.

Mikkihiiripaistinpannu ja nollavoitto

Kisattu on taas muutamaan otteeseen. Ensin käytiin Vuokkoset areenan avajaiskisoissa, joissa ei ihan kulkenut. Ei ne nyt huonoja ollut ne radat ja parempia kuin Ahvenanmaalla. Meni siellä monta juttua kohdalleen mutta ei ihan. Viikko sitten käytiin Showlink -areenalla Siuntion koirakerhon kisoissa, joista kotiin tuomisina oli kaksi vitosta ja Mikkihiiripaistinpannu. Olin molempiin ratoihin tyytyväinen. Toiselta tuli rima yhdessä flipissä. Mielestäni en ihan tarpeeksi rohkeasti lähtenyt kertomaan sitä seuraavaa estettä, jolloin rima tippui. Toisella radalla tuli muurin palikka ja tuokin oli itseltäni huonosti ohjattu. Tuolla radalla näkyi hyvin, miten neljä estettä aiemmin tapahtunut pieni ohjausvirhe kumuloitui tuonne asti. Se mikä näissä radoissa oli erityisen positiivista oli Pahkiksen hyvät kontaktit ja ohjasin sitä kuten treeneissäkin. Tai siis ohjauksen energia oli samaa tasoa.

Eilen oltiin taas Vuokkoset -areenalla, Batin kisoissa ja sieltä saatiin ekalta radalta nollavoitto. Kasassa siis nyt kaksi nollaa kakkosista. Rata oli kyllä hyvä - tai ainakin se tuntui siltä. Oli siinä muistini mukaan kaksi kohtaa jotka olisi voinut mennä paremmin. Toinen oli yhden putken jälkeen, jolloin Pahkis ei heti tiennyt missä olin ja toinen oli sellainen kumma kohta, johon en rataantutustumisessa saanut oikein mitään käteen sopivaa ohjausta. Tein sitten radalla siihen fiiliksen mukaan ohjauksen kun näin missä itse olin ja missä koira oli. Mutta hyvä rata oli se. Toinenkin rata oli itseasiassa hyvä vaikka sieltä kymppi tulikin. Pahkis tiputti ennen keinua riman - olin itse hiukan siinä näköesteenä ja samalla käskytin Pahkikselle keinua. Ihan oma sössi tuo ja sitten keinulta tuikkasin sen väärään keppiväliin. Otan nuo virheet itselleni.  Muuten rata sujui hyvin ja olin erityisen tyytyväinen radan lopun valsseista. Koko kisan luotin täysin siihen mitä Pahkis osaa ja käytin sen osaamista. Liikuin rohkeasti ja olin todella ajoissa valssien kanssa ja yritin tehdä ne loppuun asti. Nyt ehkä jotenkin tajusin sen, miksi valssini ovat jääneet kesken. En ole luottanut siihen, että Pahkis ottaa esteen ja jäänyt sitä sijoittumisella ja rintamasuunnalla varmistelemaan. Eilen ei ollut niin. Harmi ettei nuo radat tulleet videolle - olisi mukava katsoa pitääkö tuntemukseni paikkansa.

Aprikoin tuossa noita Pahkiksen pudotuksia treeneissä ja kisoissa. Se usein pudottaa silloin, kun seuraava este ei ole kerrottu sille tarpeeksi ajoissa ja jos sen hyppylinja tällöin on väärä.  Eli täytyy miettiä tuota ratasuunnitelmissa. Tai olenhan sitä jo miettinytkin - täytyy vain nähdä rata paremmin.

Treenattavaa kyllä löytyy, tällä hetkellä listalla korkeimmalla on kontaktit, välistä työnnöt ja lähdöt. Lähdöt on menneet eteenpäin mutta vielä ei olla ihan siellä missä halutaan. Kontakteille otin ensiksi teemaksi sen, että saan tasapainotettua kontaktin ja etenemisen painoarvoja. Eli tein vahvistin Pahkiksen halua olla kontaktilla verrattuna lähteä sieltä. Se on nyt mielestäni sopivassa tasapainossa. Seuraava operaatio on sitten suoristaa Pahkista ja treenata kontakti kuntoon kun rata jatkuu taaksepäin ja oma sijoittumiseni on Pahkiksen takana. Välistä työntöjä tarvitsee vaan treenata ja treenata ja treenata. Laskisi vain pakkaset niin pääsisi riman halliin treenailemaan.

Niin ja Laura ja Ava teki triplanollan tuossa männä viikolla. Ihan mahtavaa ja se oli niille ihan oikein!

Pahkis - naurava Bordercollie

Istun sohvalla. Lueskelen koneelta artikkelia kun Pahkis nousee yhtäkkiä sohvapöydän alta ja sujuvasti hyppää tuohon vierelle istumaan. Katson sitä hiukan hölmistyneenä, että mistäs tuon idean nyt sait ja se painaa päänsä rintaani vasten. Kovaa. Otsa kohti rintalastaani. Rapsutan sitä hiukan otsasta. Pahkis painaa päätä yhä kovemmin minua vasten. Mietin että mikähän sille nyt tuli. Samoin tein se nostaa päänsä, katsoo hetken ja nostaa pieneksi hetkeksi ylähuulensa niin, että pieni ylähammasrivistö paljastuu.

Se nauraa.

Eckerö ja jälkilöylyt

Nyt on sitten Eckerö käyty ja tältä vuodelta nähty. Lopputulos oli kaksi hyllyä ja yksi vitonen. Hyllyradat oli mitä oli. Vitosen rata oli ihan ok - yksi rima putosi kun otin Pahkista rimalla turhan tiukasti. Pahkis oli ensimmäisellä radalla taas tyypillinen roisi itsensä, joten toisella otin sitä tiukemmin haltuun ja otin sitten hiukan liian tiukasti. Sunnuntain rata taas oli mitä oli. Pahkis kaatoi pituudelta keskeltä palan kun tein rytminmuutoksen. Kepeiltä jätti kakkosvälin välistä ja tulihan siellä vielä yksi suunniteluvirhekin minulta ja toinen vielä kun en kääntänyt lopussa tarpeeksi ja Pahkis irtosi radan toisesta päästä kepeille noin kolmenkymmenen metrin päähän poimien kaikki hypyt siitä matkalta. Eli läksyjä jäi.

Tämän viikon piti olla Pahkikselle lomaa, mutta toisin kävi kun oma reissuni Miamiin pysähtyi Pariisin lentokentälle. Harmi, mutta päästiinpähän treenaamaan :D. Torstaina oli Niinun treenit joka sujui mukavasti. Siellä itseasiassa tuli ihan samanlainen irtoaminen, tosin tällä kertaa putkelle. Ongelma on siis siinä, että teen peruskäännöksen tällä hetkellä epäselvästi ja Pahkis lukee sen helposti takaaleikkaukseksi. Varsinkin kun on jotain kivoja esteitä tiedossa joihin voisi irrota.

Tänään sitten treenailtiin Riman hallilla ja teemana kontaktit ja nuo peruskäännökset. Kontakteita vähän muistuteltiin ja sieltähän ne alkoivat tulla ihan hyvään malliin jo kohdille. Muutenkin A ja keinu on ihan mukavan ripeät. Puomi on hidas. Tai ei nyt hidas, mutta Pahkis turhia hidastaa ennen kontaktia kun kuitenkin osaisi pysähtyä nopeastikin. Täytyy tuo reenauttaa erikseen, mutta ei nyt.

Ensi viikolla otetaan hoitoon sitten kontaktit niin, että jään itse taaemmas ja laitetaanpa vielä joku rapea imueste johon Pahkis tietää radan jatkuvan. Puomille ja aalle nuo samat treenit. Lähtöihin otetaan nyt myös tiukka linja: ei tassun liikahdustakaan. Se on näin nyt. Piste.

Vuosi käynnistyy

Perjantaina olisi sitten kisavuoden aloitus käsillä - suuntana siis Eckerö. Kisat tosin vasta lauantaina, mutta siitä se lähtee. Treenattu ei nyt olla yhtään. Pidetty ihan totaalitaukoa paristakin syystä. Laumalle tuli pari viikkoa sitten kennelyskä, josta nyt ollaan jo onneksi toivuttu ja karenssit odoteltu niin päästään kuitenkin matkaan. Olin myös itse tuossa ennen vuoden vaihdetta kipeänä, joten eipä tuossa paljon ole ollut mahdollisuuksiakaan treenailla. Huomenaamusta olisi tarkoitus käydä purkamassa Pahkiksen paineet ja vahvistamassa kontaktit ja lähdöt jottei lähde homma aivan lapasesta sitten kisoissa. Saas nähdä miten käy. Kyllähän tuo vähän viritetyltä raketilta tuntuu tällä hetkellä.

Hiukan tuossa tehtiin lumitöitä ja lopuksi otin vähän tottistreeniä. Hyvin oli hommat muistisssa. Kokeilin piruuttani noutoonkin yhdenlaista lisäharjoitusta lelun kanssa. Katsotaan miten se alkaa toimia. Täytyy sanoa, että tuo on kyllä toiseksi haastavin asia opettaa Pahkikselle.

Mietin tässä nyt niitä tämän vuoden tavoitteita. Kolmosiin pitäisi nousta ja jos sieltä vaikka pari nollaakin saisi niin olisi homma mukavasti kasassa. Enemmänkin tavoitteet agipuolella on siinä, että saisin sellaisen tasapainoisen menemisen Pahkiksen kanssa. Mitenhän tuonkin nyt sanoisi niin, että joku muukin sen ymmärtäisi. Tarkoitan sitä, että saataisiin vuoden aikana kasaan sellainen mukava menemisen meininki. Sellainen jossa radoista voisi tykätä ja saisi hyviä suorituksia hyvällä laadulla kasaan. Tasapainoa, laatua ja osaamista. Kiteytyisiköhän se noihin sanoihin?

Tokopuolella pätee samat kolme sanaa. Mukavaa muuten että Rima järjestää Christan Enqvistin koulutuksen. Mennään sinne Pahkiksen kanssa harjoituskoirakoksi. En kyllä tiedä vielä mitä haluaisin eritoten käydä läpi. Siinä sitten on taas miettimistä. Mutta tosiaan tokopuolella on aika selvät sävelet: nouto kuntoon ja kisaamaan. Noudosta kaikki on nyt kiinni. Sen kun saan opetettua niin sitten ohjatut ja tunnarit kasaan niin alkaa homma olla EVL valmiudessa. Paljon tarvitsee kisatreeniä ja mielenhallintaa noissa treenailla, mutta siinähän sitä on ohjelmaa tälle vuodelle.