Vaikeita asioita

Olen vältellyt tämän kirjoittamista. Olen myös miettinyt miten tämän kirjoittaisi. Paljon.

Pahkis oli tuon juhannuksen tällin jälkeen treenitauolla aina tuonne viikkoa ennen englannin reissua. Tuossa lauantain treenissä tein yhden huonon palkkauksen, jossa Pahkis lensi oikealle ja huonommalle jalalleen ja kyljelleen. Treenin jälkeen Pahkis ontui. Annoimme sille kipulääkettä ja kiikutimme eläinlääkäriin tsekkaukseen maanantaina. Sieltähän tuli sitten uutisia, joita jo jossain takaraivossa osasikin aavistella. Kuvissa Pahkiksen nivelrikkoa oli alkanut muodostua lonkkiin ja kinnerjänteen kiinnityskohtiin. Ilmeisesti tuo viimeinen tälli oli saanut sen jotenkin sitten oireilemaan ja kipuilemaan kovemmin. Nyt noin kaksi viikkoa myöhemmin Pahkis ontuilee edelleen kipulääkkeistä huolimatta.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että Pahkiksen agilityesteet on nyt hypitty ja kontaktit varastettu. Vaikkakin yritän jossain sopukassa etsiä ja toivoa jotain oljenkortta - on tämä nyt todellisuudessa kuitenkin Pahkiksen osalta tässä. En nyt oikein jaksa tätä sen kummemmin pureskella, jokainen varmasti osaa arvata miltä nyt tuntuu ja mitä mielessä liikkuu.

"Viikon verran myöhemmin"

Tänään käytiin vielä vaihtamassa kipulääke hermokipulääkkeeseen kun Rimadyl ei oikein tuntunut vievän tuota oireilua pois. Sillä mennään pari viikkoa ja katsotaan taas mikä on tilanne.

Tänään olisi ollut Pahkiksen syyskauden ensimmäiset Niinun treenit. Menen sinne nyt Pätmänin kanssa. Haikea tunnelma jo valmiiksi. Ei siinä, Pätmänin kanssa on ihan kiva tehdä töitä ja menee satunnaisesti ihan kivasti. Siltä vain puuttuu se palo, tai sitten juuri nyt minulta.

Kyllä se sieltä takaisin tulee. Tiedän sen, tunnen itseni. Se vain ottaa aikansa.