Kadonneen pallin metsästystä ja treenipohdintaa

Ensi torstaina mennäänkin sitten lääkäriin kuvauttamaan Pahkis ja tutkailemaan kadonneen pallin poistoa. Kuvien ja leikkauksen jälkeen voikin sitten aloittaa treenaamisen maksikorkeuksilla ja aion myös aloittaa juoksuttamisen. Tietysti olettaen ettei kuvissa ilmene mitään näitä estävää. Jouksuttaminen siis tarkoittaa kahta Pahkikselle uutta asiaa: hiihtoa ja canicrossia. Tämä on myös haaste itselleni. Melki vuoden mittaisen aktiivisen juoksutauon jälkeen olisi tarkoitus alkaa taas laittaa itseänsäkin fyysisesti kuntoon ja koetukselle. Pahkiksen leikkauksesta palautumiseen kuitenkin menee oma aikansa, eli varmaan tuossa vuoden vaihteen jälkeen sitten voi taas puuskuttaa pikkumies täysillä agilityä ja muita lajeja.

Agility on mennyt hyvin. Pahkiksen ja minun rauha on säilynyt ja Pahkis välittää rimoistakin. Kyllähän se silloin pudottaa kun teen jotain roisin tyhmää, mutta muuten rimat pysyy ylhäällä ja hyppytekniikka näyttää hyvältä. Pahkis myös omasta mielestäni hyppää järkevästi kun tietää mihin seuraavaksi ollaan menossa. Tarkoitan siis sitä, että kun Pahkis tietää mitä seuraavaksi tulee, se itse hahmottaa, suunnittelee ja suhteuttaa hypyn oikein. Nyt ehkä ymmärsin myös miksi jokin muuttui silloin Janitan treeneissä. Uskon, että se jokin oli oma luottamukseni. Luotin ja luotan siihen, että Pahkis tekee sitä mihin sitä ohjaan. Tämä tuo mielestäni sopivaa rauhallisuutta ohjaukseen. Toisaalta tiedän nyt paremmin mitä missäkin tilanteessa vaatia, eli osaan olla päättäväisempi. Tästä pari esimerkkiä:

1) Kuviona oli kaksi hyppyä suoraan ja sen jälkeen seuraava hyppy niin, että koiran linja kääntyi 90 astetta oikealle. Itse pääsin sijoittumaan tämän kolmannen hypyn taakse. Toisen hypyn jälkeen oli myös ansahyppy suoraan edessä. Pahkis ei jarruttanut kakkoshypylle hyvin vaan oli menossa juuri tälle ansaesteelle edessä. Pidin vain päättäväisesti ohjauksen ja pienimies sieltä kuitenkin kääntyi ja suoritti oikein.

2) Kuviona jotakuinkin U-putki jonne tultiin hypyltä ja hyppyä ennen vekattiin, jotta koira saadaan oikeaan päähän putkeen. Putken jälkeen sama hyppy takaakiertona, jossa siis tarkoituksena tehdä pakkovalssi. Vekin jälkeen piti Pahkista painaa putken oikeaan päähän sen verran, että Pahkiksen vauhdilla pakkovalssin tekemiseen saa olla 'riittävän ripeä'. Myöhästyin tässä sen verran, että Pahkis ehti putkesta tullessaan jo lukaista hypyn väärinpäin. Tein kuitenkin pakkovalsin myöhästymisestä huolimatta ja ehkä hiukan selkeämmällä merkkauksella, niin sinne se pikkumies taas uskomattomasti tuli.

Pelastustilanteita molemmat ja siis aiemmista virheistä johtuvia, mutta pelastuivat omalla päättäväisyydellä ja Pahkiksen kuulolla olemisella: "se rata muuten menee tänne".

Se mikä on edelleen ehdottomasti parasta on se hyvän olon tunne, joka treenien jälkeen jää ja se että voin nauttia Pahkiksen kanssa agilityn treenaamisesta.

Nyt on tekniikassa treenauksessa jarrutukset ja itselleni akuuteimpana ymmärryksen kohteena on putkiin ohjaus. Pahkis kyllä imee putket, mutta minun pitää oppia ja ymmärtää milloin pahkis lukee ja lukitsee oikean pään. Tässäkin on kyse enemmän oman ohjauksen itsevarmuuden saavuttamisesta. Olen myös opettanut Pahkikselle eri hyppysuuntia käskyillä. Tämä on vaiheessa ja ajatuksena ei välttämättä ole koskaan niitä radalla käyttää, mutta se on hyvä rento tapa opettaa Pahkiksella tiukkoja käännöksiä ja niissä riman pitämistä. Naksutellessa Pahkis on rauhallisemmassa mielentilassa kuin aksakentällä, joten opetustilanne on parempi. Lisäksi kun homma tehdään naksulla, niin ei minulle ei tule niin helposti ryppyä otsaan. :)

Tottista ollaan treenailtu melko vähän. Ollaan ehkä vähän suvantovaiheessa, koska periaatteessa Pahkis osaa jollain tasolla muut liikkeet paitsi noutoliikkeitä. Tokihan kaikessa on vielä paljon töitä ennenkuin ne ovat kisakuntoisia liikkeitä. Treenit ovat olleet jokseenkin tylsiä juuri tuon liikerepertuaarin vähyyden takia. Eli seuraavaksi pitäisi saada mukaan noutoliikkeet, jotta saadaan lisää juttuja ja sitä kautta voidaan liikkeitä sekoittaa oikein kunnolla.

Tottiksessa saatiin viime viikolla kuitenkin oivallus. Oivallus oli se, että palkkauksen jälkeen vaadin lelun selkästi itselleni. Eli aiemmin olen ottanut lelun irti käskyllä Pahkikselta ja siitä sitten jollain pienellä seremonialla siirtynyt seuraavan asian suorittamiseen. Nyt teen niin, että vaadin Pahkiksen irroittamaan lelusta. Joskus niin, että pidän itse lelusta kiinni ja joskus niin, että pyydän pudottamaan lelun. Sen jälkeen vaadin, että Pahkis poistuu lelulta tai luotani. Tämän jälkeen sitten alkaa seuraavan asian suoritus. Mikä siis on homman nimi? Idea on se, että Pahkis joutuu selkeästi luovuttamaan lelusta ja jäsentämään treeniä selkeämmin niin, että saadakseen omistamani lelun on Pahkiksen tehtävä jotain minun haluamaani. Asian voi myös ajatella niin, että selkeämmällä hallinnalla saan Pahkiksen hiukan alemmas ja oppimiskykyisempään tilaan. Niin tai näin, mutta aiemmin tuo on ollut jonkinlaista vellomista harmaalla alueella. Katsotaan miten tämä toimii. Pahkiksella kun onneksi on se voimavara, ettei sitä tarvitse nostattaa tai miettiä sen itsevarmuutta. Sopivasti jarrua ja mielenhallintaa.

Kotona olen opettanut Pahkista sulkemaan ovea. Sulkemaan sitä siis nätisti. Helppoahan se olisi potkaisemalla ja kiroilemalla, mutta ei niin. Ei todellakaan niin. On se vaan opettavaista opettaa mitä tahansa koiralle. Opin taas pieniä juttuja Pahkiksesta ja miten toimia sen kanssa. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että yhdistän tuohon oikeaan sulkemiseen käskyä. Pahkis siis tarjoaa oikeaa sulkemistapaa. :) Laiskuus ajaa ihmisen tekemään kaikenlaista.

Massahe!!!

Juu. Hieronnassa oltiin. Molemmat - Pahkis ja minä. Pahkiksella ei mitään ihmeellistä ollut, vähän takapäästä enemmän tuntemuksia kuin edestä, mutta ei siis mitään ihmeellistä. Hyvä niin ja varsinkin kun Pahkis hiukan ontui tuossa muutama päivä sitten ja ollaan nyt oltu sen takia levossa. Mies siis kunnossa.

Ollaan nyt oltu muutama päivä ihan tekemättä mitään. Siis tosiaan ei mitään treeniä. Ei agilityä, ei tottista, eikä mitään pienintäkään naksutusta. Pienimies ei vaikuta yhtään hullumalta. Siis se on yhtä pöljä kuin treenatessakin, eli ei sillä ainakaan ihan heti nuppi sekoa tekemättömyydestäkään.

Ensi viikolla sitten taas jatketaan hommia.

Pieninä palasina

Nyt on taas mennyt jokin aika ja jokin kerta on myös tässä treenailtu ja oltu kuunteluoppilaana. Niinun treeneihin ollaan päästy tuurailemaan ja käytiin kuunteluoppilaana Kabain koulutuksessa. Viime viikonloppuna olikin sitten Janitan koulutusta koko viikonloppu.

Kaiken edeltäneen sekamelskan jälkeen viime viikonloppuna palaset kummallisesti loksahti hetkellisesti kohdalleen. Miksi, en tiedä, mutta tässä ehkä jotain ajatuksia:

Eli siis tätä aiemmin treenit olivat olleen melko sirpaleista ja henkisesti minulta vaativaa. Pahkiksen vire ei ole ollut oikeanlainen ja sen hallinta on omalta osaltaan tuonut minuun turhaa jännitettä. Lähdössä pysymistä on harjoiteltu, mikä on varmasti tuonut oman osansa soppaan. Toisaalta ehkä Pahkikselle monet uudet asiat ovat tuoneet taas jännitettä ja epävarmuutta, joka sitten purkautuu tekemisen vauhdin kasvamisena. Parissa viime treenissä on keskitytty kädessä pysymiseen eli esteille ei aina irrotakaan vaan kuunnellaan mitä minä oikeasti sanon. Tämä on taas ehkä saanut Pahkiksen ainakin hetkellisesti kuuntelemaan ohjaustani.

No mutta nyt sitten viikonloppuna homma nasahti ainakin hetkellisesti raiteilleen. Pahkis oli oikein hyvä ja tuli juuri sinne minne sitä veinkin. Ne muutamat rimat mitä tippuivat viikonlopun aikana, olivat selviä omia hölmöilyjä. Tämä ohjattavuus ja hallinta sai minut olemaan oikean levollisessa ja hallitussa, mutta määrätietoisessa olotilassa. Toisaalta tiesin jostain syystä selkeästi mitä halusin ja mitä Pahkikselta vaadin. Tiesin, että tähän Pahkis tulee, tuolla se menee ja tuonne itse menen. Tiesin, että tämän Pahkis osaa ja luotin siihen. Vaikkakin pätkät olivat lyhyitä, muutaman esteen pätkiä, pääsin nauttimaan Pahkiksen kassa agilityn iloista. Tämä on se ehdottomasti tärkein juttu ja minulle se palkitsevin. Tällaista treeniä lisää. Haluan. Kyllä.

Ehkä hankala selittää, mutta mieleen tulee luisteluajoilta samankaltaisia tilanteita. Saattoi olla pitkään niin, että mikään ei oikein onnistunut. Tekniikan osat olivat levällään ja kaikki työn alla. Sitten ne vain jonain kauniina päivänä osuvat kohdilleen ja tekniikka avautui harmonisena kokonaisuutena, jolloin kaikki yhtäkkiä onnistuu.

Lauantain rata veti heti aluksi kyllä luulot pois. Mietin siinä keskellä rataa monta kertaa, että mitähän tästä tulee. Radan suorittaminen ja järkevän suunnitelman tekeminen tuntui erittäin haastavalta sen onnistuneesta suorittamisesta puhumattakaan. Mutta pääsimme silti paljon pidemmälle kuin olisin ikinä edes arvannut tai uskaltanut olettaa. Vieläkin tulee tuosta hyvä mieli. Sunnuntain rata oli hieman helpompi ja meidän osaamiselle istuvampi, mutta kyllä siinä miettimistä riitti.

Monen monta juttua on edessä ja Janitalta tuli monen monta hyvää vinkkiä, ajatusta ja neuvoa. Valssien suuntiin ajatuksia ja vippauksiin opetusta. Nyt vain miettimään ja treenailemaan kaikkea saatua.

Nyt hetken hyvä mieli ja sitten kohti uusia hikipisaroita, epäonnistumisia, yrittämisiä, ihmettelyjä ja vaikeuksia. Voi sitten taas ehkä jossain vaiheessa ihan pienen pienen hetken nauttia seuraavasta onnistumisesta.

Tsekin ja Kroatin kohtaamisia

Sunnuntaina oltiin Tsekkitukka Pahkiksen kanssa pikalähdöllä Kroaatti Zelcon koulutuksessa. Kiitoksia Misalle äkkilähdöstä. Rimoja lenteli, itse olin välillä kahvilla, mutta oli siellä varmaan välillä metrin verran mallikastakin menoa. Reilut kolme tuntia treeniä - pienissä pätkissä ja kunnon tauoilla tietenkin, mutta tuli siinä tehtyä ja sai taas monta mielenkiintoista ajatusta.

Laura lähti vielä illemmalla koirien kanssa parin tunnin metsälenkille ja Pahkis oli ensi kertaa väsyneen näköinen. Siis ihan oikeasti. Hieroin sitä lattialla ja se nukahti todella sikeään uneen. Se ei yleensä iltaisin niin nollat taulussa olohuoneen lattialla nuku. Eli oli siis kerrankin saatu pojasta mehut pois.

Pakkohan oli sitten kotona vähän tänään kokeilla. Otin rohkeasti naksun mukaan ja kahdelle pihahypylle. Tein aina välissä lähtötreeniä. Tein sitä nyt niin, että välillä lähdin juoksemaan ja ohjaamaan ja vasta sitten vapautus. Eli huomattavasti kovempaa häiriötä kuin aiemmin. Näytti toimivan. Toisaalta miksei, kun toimii se sama tottiksen kontaktissakin. Ohjaajan tyhmä pää niin kärsii koko koira.

Toisaalta tehtiin myös rimatreeniä naksulla. Yhtä hyppyä ja kahta hyppyä normaalista kovemmalla häiriöllä, tiukoilla käännöksillä ja naksu sekä palkka. Jos pudottaa niin toiminta loppuu.

Näytti pihalla ihan toimivalta. Huomenna päästäänkin sinne 'hornankattilaan' testaamaan, eli Riman halliin. Saas nähdä kuinka käy.

Takaisin todellisuuteen

Eli nyt on sitten mietitty ja kokeiltu parissa treenissä. Tarkoituksena siis saada Pahkis agilityssä enemmän kuulolle ja hiukan enemmän tähän todellisuuteen, eli toisin sanoen hiukan matalampaan vireeseen. Ajatus tässä on pääpiirteittäin seuraavanlainen:

Lähdössä istutan Pahkiksen ja odotan ja rauhoitan sen istuma-asentoon, ennen kuin lähden siitä eteenpäin. Rauhoitan sen puhumalla rauhallisesti, silittämällä ja jos on kovin jännittynyt niin hiukan rinnasta ravistamalla ja heiluttamalla kunnes rentoutuu.

Jos Pahkis matkalla lähetykseen jännittyy uudelleen palaan sen luo ja rauhoitan.

Liikkeelle lähdetään vasta kun mieli on rauhallinen, mutta kuitenkin vielä tarkkaavainen. Hyvästä tunnetilasta palkataan aina joko liikkeelle lähdöllä tai vapautuksella ja lelulla. Enimmäkseen kuitenkin vapautuksella ja lelulla tässä vaiheessa.

Jos Pahkis pudottaa riman, niin keskeytän tekemisen välittömästi ja Pahkis on hetken tauolla. Ei siis poisteta kentältä vaan makaa maassa sen aikaa ainakin, että nostan riman rauhallisesti. En pyri lisäämään painetta nyt meuhkaamalla tai isommilla kielloilla, koska Pahkis mielestäni purkaa sen tällä hetkellä vain menemällä kovempaa ja enemmän läpi.

Riman pudotuksen tai muun epäonnistumisen jälkeen pyrin saamaan onnistumisen ja palkan. Tässä vaiheessa onnistuminen on jo se, että saan Pahkiksen takaisin rauhalliseen mielentilaan ja palkkaan siis siitä. Eli siis: uusi lähtö ja lähtöasento ja rauhallinen mielentila ja palkka. Näin saan purettua virheestä syntyneen paineen ja Pahkikselle onnistumisen pohjalle. Tämä siis lisää mahdollisuutta onnistua myös seuraavassa kerrassa kun tuo epäonnistunut kuvio otetaan uudelleen. Toinen tapa on se, että otetaan vauhtia pois, mutta ei muuteta omaa ohjausta. Eli vähemmällä vauhdilla helpoitetaan ja saadaan näin siis onnistuminen alle. Vauhtia vähennetään ottamalla kuvio edelliseltä esteeltä ennen pudotusta tai virhettä.

Tässä nyt kaksi treeniä kokeilleena, joista toinen omassa pihassa ja toinen kisojen harkkaesteillä, homma tuntuisi ainakin toimivan paremmin kuin edellinen jotakuinkin systeemitön systeemi. Jos ei muuta, niin ainakin itse olen rauhallisempi kun tiedän tarkemmin mitä missäkin tilanteessa teen. Ehkä se on se joka heijastuu Pahkikseen mutta ainakin tällä hetkellä tuo tuntuu järkevältä.

Tokosta sen verran että sivulle tulon hyppy on nyt poistettu ja siinä kävi niinkuin epäilinkin. Tuo hyppyyn purettu jännite siirtyi sivulletuloon, eli sivulle tulosta tuli parempi. Tajusin myös mikä Pahkiksen ongelma on ollut liikkeestä istumisessa ja seisomisessa. Ei se oikeastaan ole Pahkiksen ongelma vaan minun: iSTu jaSTOp ovat mumisevasta suustani melko samankaltaiset...

Ensi viikosta on taas tulossa mukava viikko. Keskiviikkona päästään tuuraamaan Niinun treeneihin ja torstaina onkin jo omat hallitreenit, joissa treenikavareina osaavia ohjaajia ja koirakoita niin varmasti opimme vaikka kuinka paljon uutta ja ihmeellistä.

Huonosti hinassa

Lempiaihe. Hihnassa vetäminen ja siinä häiriökäyttäytyminen - niissä Pahkis on parhaimmillaan.

Kunnes tänään oli ilmassa jo ymmärtämisen merkkejä. Hetken aikaa. Tai siis oikeastaan suurimman osan aikaa lenkistä. Muiden koirienkin läsnäolo oli hallittua. Ehkäpä siellä on jotain valoa tunnelin päässä. Olen ollut jotakuinkin varma, etten tuota saa Pahkikselle opetettua ja olen jotakuinkin varma vieläkin. Ehkä.

Toivottavasti olen väärässä.

Kokeiltu on pennusta asti vaikka mitä positiivisesta vähemmän positiiviseen ja ties mistä ties mihin. Mutta ehkä tällä tavalla, että koko reuhka pysyy selän takana ja piste. Aina.

Saas nähdä koska saan heittää tuon rojukoppaan.

Toivottavasti olen väärässä.

Tokobogoilua ja hulluaksaa

Pahkis on hullu. Vähän ehkä liian hullu. Teettää siis töitä ja etenkin agilityn puolella. Minä minä minä tuonne tuonne tuonne tuonne ja täysillä täysillä ja kovempaa. On siinä ihmettelemistä. Eli mietintämyssyssä on miten saadaan Pahkis todellisuuteen. Kyllä se siitä, mutta tekemistä riittää.

Tokoilussa vire on matalampi, mutta korkea ja kuitenkin hallittavissa. Tässä kylkiäiseksi pari Pölhön tokopätkää. Rauhatonta tuo vielä on, mutta varmasti tarkentuu. Sivulletuloissa vielä pomppii - täytyy tuo korjata pois. Omaa hölmöilyä olisi tietysti aina mukava vähentää.

Paimennusta ja palanut tassunpohja.

Ensiksi Pahkikselle yksivuotisonnittelut. Eipä uskoisi että siitäkin on jo vuosi aikaa. Täytyy rehellisesti sanoa, että viime vuosi on kyllä ollut hienoa aikaa. Pitkään odotin itselleni koiraa Allin rinnalle ja vajaa vuosi sitten Pahkis tuli meille kotiin. Päivääkään ei ole kaduttanut. No ehkä joskus mutta kuitenkin :)

Pahkis pääsi sitten niinkuin synttärilahjana lauantaina paimentamaan riman leirillä, joka siis pidettiin Paimennuskoulun alueella. Pahkis kyllä heti ensimmäisellä kerralla tajusi mistä lampaissa on kyse. Alku siis näytti kaiketi ihan hyvältä. Lajista en sen kummemmin tiedä, eikä meille nyt ainakaan toistaiseksi ole lampaitakaan tulossa. Täytyy varmaan aloittaa rekvisiitan kerääminen aurauskepeistä. Pahkis paimensi niin kovin, että pyörisessään siinä ympyrää paloi toisen etutassun anturasta sellainen viisisenttisen kokoinen alue. Loppuleiri menikin sitten levossa ja varmaan tämä viikko kokonaisuudessaan.

Ehdimme kuitenkin tekemään aamulla yhden agilitytreenin, jossa kouluttajana oli Liuhdon Timo. Pahkis teki hyvin, itse lipsuin lähdöissä ja rimoissa. Ei niin saisi tehdä. Timpalla on kyllä ajatusta ja varmaan osaa ymmärtää kun tällainen 190 senttinen heiluu esteiden välissä yrittäen ohjata suht sukkelaa koiraa.

Mutta näin täällä. Noudossa ollaan nyt sitten tehty pitoharjoituksia. Se on enemmän tahtojen taistelua ja sydämen koetusta, mutta nyt se näyttää etenevän. Pahkis pitää jo kohtuullisen hyvin kapulaa rauhassa ja irrottaa hyvin. Lisää treeniä vain niin saadaan tukin sitten pulkkaan.

Puami, sillisalaatti ja lampaanlihaa

Nonih, Viime viikonloppuna Pahkis sitten suoritti puomin alusta loppuun ensi kertaa. Hyvinhän se meni. Alkuun yritti nousulta helpompaa reittiä maata pitkin, mutta oivalsi heti seuraavalla kerralla miten se oikein pitääkään suorittaa. Oltiin siis tehty jo aiemmin alasmenoa ja puomin yläosaa eri matkoilta niin, että olen nostanut Pahkiksen puomille.

Viikko sitten oltiin Niinun ja Teemun koulutuksessa. Niinun treenit meni hyvin. Heti vain kun pääsin omasta alkujännityksestä. Tehtiin päällejuoksuja ja muuta pientä. Teemu opetti meille ennakoivaa valssia ja päällejuoksuja. Itselle jäi tunne, että Pahkis oivalsi ja että itse oivalsin miten se homma pitäisi tehdä. Muutenkin poika oli oikein pätevä koko viikonlopun ja viikonlopusta jäi erittäin hyvä mieli ja taas kerran paljon mietittävää ja muistettavaa.

Maanantai aamuna koulutusten jälkeen Pahkis ontui herätessään pari askelta toista takajalkaa, joten annettiin sen olla sitten levossa agilitystä viikon verran. Ei se kyllä ontunut sitä kuin tuon yhden kerran mutta parempi levätä hetki, vaikka oma mieli kovasti tekikin päästä agilityilemään. No, sainpa kuitenkin keskiviikkona kokeiltua pientä rataa Kaapon kanssa. Hauska miten se tuntui jännän pehmeältä, sellaiselta omalta ajatukselta. Kaapo siis osasi hyvin kompensoida omat virheeni ja kuuliaisena poikana teki mitä käskettiin.

Tottiksessa ollaan nyt sitten oltu teemalla sillisalaatti. Eli yhdistellään kaikkia osattuja asioita ihan miten mieleen sillä hetkellä ikinä sattuu. Tarkoituksena siis saada Pahkis olemaan jatkuvasti kuulolla ja tarkkaavaisena siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. On se vaan hassu mies miten se vaan tuossakin toimii ja yhdistelee asiat niinkuin olisi aina tehnytkin niitä niin. Seuraamisessa saan Pahkiksen tekemään ja tarjoamaan minulle sellaista seuraamista kuin siltä haluan. Jonkin verran se hakee ja elää vielä, mutta suunta on mielestäni oikea. Edelleen ollaan tehty asioita myöskin siis niin, että vasta useamman ja hetken tekemisen jälkeen saadaan lelupalkka. Tämäkin tietysti treenikerrassa vaihdellen, mutta lelupalkkauksia saattaa tulla kahdesta neljään. Tämä toimii mielestäni hyvin ja vie oikeaan suuntaan. Se ratkaisee sitä ongelmaa, jonka ajattelin Pahkiksella tulevaisuudessa olevan: miten sen päänuppi kestää palkkaamattomuuden. Tällä siis saadaan opetettua tuota. Toinen iso etu on se, että näin treenatessa Pahkis ei ole jatkuvasti tiukasti saaliilla. Pahkis osaa myös hyvin luovuttaa saaliista ja vaihtaa takaisin saaliille.

Nouto on meille vielä mysteeri. :) Siihen täytyy nyt alkaa keksiä jotain ja ottaa asiaksi treenata se kuntoon. Siitä ehkä lisää seuraavassa postauksessa. Ajatuksia siis on.

Opettelin tuossa sunnuntaina Pahkista myös sulkemaan keittiön vetolaatikoita. Se on vielä vaiheessa, mutta hauskaa pitää olla. Kokeilin samaa myös Allilla, Kaapolla ja Avalla. Sanotaanko että haasteensa kullakin. Tärkeintähän on se hauska tekeminen.

Ensi viikonloppuna onkin Riman leiri ja siellä Liuhdon Timon koulutusta. Innolla odotan mitä Timolla on annettavaa. Eikä siinä vielä kaikki. Pahkis näkee leirillä lampaita ensi kerran eläessään muualtakin kuin auton ikkunasta. Sieltä se ei niihin ohi ajaessa vielä syttynyt. Saapa vain nähdä tuleeko Pahkiksen tyylillä lammaspataa... jotenkin en yllättyisi.

Kepit muiden esteiden kanssa ja tokoilua

Noh, nyt on sitten kepit yhdistetty jossain määrin rataan ja tehty eri kentillä erilaisia kovia keppejä. Eli pariin estettä ennen keppejä ja jokin sen jälkeen - ei sen pidempää. Aina ei meinaa maltti riittää, mutta mukavasti Pahkis hakee kulmia. Keppejä pitää vielä yleistää paljon. Pahkis ei vielä automaattisesti uusia keppejä hoksaa, mutta ajan kanssa tuokin varmasti tulee. Kepeillä Pahkis ollessaan itsevarma hakee etupäätä alas ja liike muuttuu enemmän sukeltamiseksi. En tiedä onko tuo hyvä, mutta ainakin minusta se näyttää tehokkaalta.

Tokossa otetaan nyt vähän uutta vaihetta. Eli ajatellaan hommaa enemmän niin, että ei koko ajan mennä saaliilla palkan perässä. Vaaditaan niitä asioita, jotka osataan enemmän peräkkäin ja Pahkikselta enemmän korvaa. Eli lelupalkka tulee vasta joidenkin onnistuneiden liikkeiden jälkeen. Välissä palkataan kehuilla ja tekemällä lisää töitä. Pahkiksella tämä ainakin nyt on alkanut osoittaa jo joitain toimimisen merkkejä. Pahkis yrittää hiukan toisella tavalla: liikkeet tarkentuvat ja jämäköityvät. Katsotaan miten tämä alkaa kehittymään. Idea on myös siis sotkea kaikkia liikkeitä keskenään. Tässä siis pyrkimys rikkoa pahkiksen ajatus siitä, että hänellä on parempi tietämys siitä mihin mennään ja mitä tehdään.

Tänään mennäänkin sitten Niinun koulutukseen ja huomenna olisikin Teemun koulus. Eli rattoisa viikonloppu tiedossa.

Riviin järjesty!

Noniin nyt sitten huudettiin kepeille riviin järjesty ja Pahkikselle saa suorittaa!. Eli Pahkis pykäsi tänään ensimmäistä kertaa kepit suorina. Vielä poika hakee rytmiä ja sitä myöten vauhtia, mutta yksi askel taas eteenpäin. :D

Hassua miten sitä kummallisista asioista tulee hyvälle mielelle.

Kyllä Kepittää

On taas aikaa vierähtänyt. Kaikenlaista ollaan tehty ja kokeiltu. Viime postaus taisi olla jossain loman alkuvaiheilla. Loma sujui oikein mukavasti ja tuli treenailtua ja reissailtua vaikka missä. Pahkis käyttäytyi reissussa oikein mukavasti. Pahkiksella oli jonkinasteinen mörkövaihe, mutta nyt se näyttää menneen ohi mikä on oikein hyvä juttu. Ei se pahaa mörköilyä ollut, mutta hetken jo mietitytti mitähän tästä tulee.

Viimeisen kuukauden aikana Pahkis on muuttunut parissa asiassa: se hakee enemmän läheisyyttä ja osaa jo olla aika usein niin sanotusti melko kiltti. Nyt se myös selvästi enemmän hakee kontaktia toisella tavalla. Ei se huono ollut ennenkään, mutta jotenkin sillä yhtäkkiä loksahti sellainen erilainen ilme. Pahkis myös palkkaantuu selvemmin ja osaa nyt paremmin lukea minusta milloin olen tyytyväinen. Kaikki siis oikein positiivisia muutoksia.

Tokoilussa ollaan treenailtu vähän kaikenlaista. Nouto on vielä hyllyllä. Jääviin pitää saada nopeutta ja liikkeiden erottelua paremmaksi. Ajattelin nyt tehdä niin, että sekoitan asioita keskenään, jotta saisin Pahkiksen vielä tarkkaavaisemmaksi tokoillessa ja tekemisen fiiliksen sellaiseksi meidän väliseksi hauskanpidoksi. Hauskaa se on nytkin, mutta vielä hiukan toisella tavalla kuin sen haluan. Enemmän pilkettä silmäkulmaan.

Agilityssä ollaan menty eteenpäin. Pussi näytettiin ja puomin treenauksessa siirryin ottamaan alastuloa puomin päältä alas - ei siis koko puomia, jotta saa vauhdin pysymään niissä rajoissa että Pahkis pystyy kontaktille pysähtymään. Keppejä ollaan treenailtu kanssa. Kepit aloin tehdä kujakepeillä. Nyt on ehkä joku reilu kymmenen treeniä takana ja keppiväli on enää alle 5 senttiä, eli seuraavaksi ne onkin sitten jo ihan suorat. Kulmia Pahkis ottaa mun mielestä ihan mukavasti. Ensimmäiseen keppiväliin 90 asteen avokulmasta Pahkis ei viitsisi itseään taivuttaa. Osaamattomuuttahan tuo osaksi on kun koordinaatio ei vielä riitä ja ei viitsisi millään niinku jotain vauhtia jarruttaa. Ei muuta kuin treeniä lisää niin sieltä ne pikku hiljaa alkavat valmistua.

Rimoja Pahkis pudottelee ja tuohon ollaankin jo puututtu. Rimat on nyt jossain 40:ssä ja varmaan vähän helpottaa kun nostetaan ylemmäs. Tuo korkeus on vähän matala, jotta Pahkis joutuisi kummemmin keskittymään hyppäämiseen. Taustalla tehdään hyppyharjoitteita niin saa siinä keskittyä kunnolla miten niitä hyppyjä oikein pitää hypätä.

Itselläni on vielä paljon oppimista pahkiksen vauhdin hahmoittamisessa ja oman sijoittumisen ajoittamisessa. Ehkäpä myös siksi, että vielä joutuu miettimään kaikkea ja eihän miehen aivot kykene suoriutumaan kuin yhdestä tehtävästä kerrallaan. Samoista syistä en osaa tehdä järkeviä ohjaussuunnitelmia. Ehkä se sitten jonain päivänä alkaa loksahdella kohdilleen. Outoa, että kuuden kuukauden päästä Pahkis on jo kisaiässä. Kisoihin kyllä mennään vasta kun ollaan valmiita. Toivottavasti ei viiden vuoden päästä :D.

Hassua ajatella että kuukauden päästä siitä Nooran puhelinsoitosta on jo vuoden verran. Kaikki se odottelu ja ihmettely vain jotenkin sitten pikku hiljaa selkeni. Täytyypä sanoa, että hetkeäkään ei ole harmittanut. Päinvastoin. Enemmänkin mietin, että miksi minulle on sattunut juuri tuollainen koira, joka on sitä mitä halusin, sitä mitä en osannut edes toivoa ja vielä niin paljon enemmän.

Nouto osa kolme ja lomaa

Loma alkoi ja noudosta myös.

Juu siis pienen hetken. Sitten taas jatketaan. Jotenkin on mun mielestäni leppoisampaa viedä liikkeitä vähän eteenpäin - pitää tauko ja jatkaa siitä sitten. Levossa katsokaas kehittyy. Mutta tosiaan ollaan käyty loman aluksi Hailuodossa agikisaturisteilemassa ja taitaa väliin osua vielä SM-kisatkin, joita oltiin myös innokkaina seuraamassa.

Agirintamalla ollaan treenailtu ja alan itse päästä hiukan juonesta kiinni. Monen monta juttua on levällään, mutta pala kerrallaan. Nyt ehkä suurin ongelma on se, että pahkis tuppaa roiskimaan vain kohti näkemäänsä estettä piittaamatta siinä välillä tapahtuvasta. Tämä esimerkiksi välistävedoissa: eihän sitä nyt millään malttaisi hiukan kiertää kun suorempikin reitti olisi olemassa. Mutta tuo on ehkäpikemminkin vaihe kuin vielä suoranainen ongelma. Kiinnitetään tuohon siis huomiota.

Tokoilussa ollaan tehty jääviä muutamia kertoja ja tänään hiottiin vasemmalle kääntymistä nami—imutuksella. Peruutusta tehtiin myös. Tuo kun oli jäänyt jo unohduksiin.:D Olen tässä miettinyt, että mikä tulee meillä olemaan se ongelma. Kaikillahan on joku. Meillä se saattaa olla se, että miten pahkis säilyttää liikkeet vähemmällä palkalla. Ei se, että motivaatio laskisi, mutta päin vastoin. Liikkeistä pitää saada niin varmat ja itseluottamus kohdilleen sekä kehittää muita palkkausjuttuja, jotta pahkis tietää tekevänsä oikein ja liikkeet pysyvät kasassa ja itsevarmoina vaikkei varsinaista palkkaa heti saisikaan.

Pikku hiljaa pikku hiljaa.

Nouto osa kaksi.

No tänään sitten lähdettiin uudella tassulla liikenteeseen. Harkkahuoneeseen ja kapula yhteen käteen ja namit toiseen ja naksutin toiseen. Kokeilin ensin piruuttani mitä mies tänään keksii kun vaan näytän sille kapulaa. No ottiatuota ja nurkkaan vei pojan tie. Eiköhän siinä tullut viimeistään selväksi että ei näin - ei todellakaan näin. Noh namit lattialle ja itse lattialle istumaan, kapula maahan ja naksuttelemaan.

Olihan siinä jos jonkinlaista eri esitystä ääntelyllä ja ilman, mutta parin setin lopputuloksena Pahkis tuo kapulan kohtuullisella varmuudella käteen. On siinä vähän ylimääräistä, mutta kyllä ne siitä häviää kun on lopuksi tehtävä kirkkaana mielessä. Seuraavaksi sitten vain irrottamiskäskyn yhdistämistä kun tuontimotivaatio on jo tarpeeksi korkealla.

Niin ja pakko mainita illan paras episodi: Sohvapöydän takaa kuului jotain epämääräistä mupellusääntä - hiukan erilaista kuin yleensä. Laura huomasi, että poika p*****e mussuttaa minun vasemman jalan tuoretta ulkoilukenkää. Näin jokseenkin rysän päältä kiinni jäädessään sai Pahkis kuulla kunniansa. Paraisten paha poika näytti ehkä noin sekunnin kovin katuvalta ja poistui itsevarmasti ovelle syömään oikeaa kenkää ajatellen: "No jos ei tuota vasenta niin tätä oikeaa sitten".

Tästä on hyvä ponnistaa.

Sitten ryhdistäydyttiin...

..niin siis edellisessä postauksessa huutelin itselleni ryhdistäytymistä noutoharjoittelun aloittamiseen. Noh ajattelinpa sitten ryhdistäytyä. Otin pari kertaa luoksetulon eteentuloa ja katsekontaktin vahvistamista. Se sujui niin kuin pitääkin, mutta ajattelin siitä sitten vielä kokeilla tarjota pojalle kapulaa. Ja kas kummaa sehän otti sen ja piti... No ei todellakaan, vaan Pahkis kävi samantien makuulle: "No mä en tohon hommaan kyllä lähe yhtään". Ei siinä voinu kun nauraa. Noh, täytyypä siis vähän miettiä miten tuota lähestyä :D Pahkis ei ainakaan ryhdistäytynyt. Positiivista on ainakin se, että ei tuon enempää pohjalta oikein tuota voi lähteä rakentamaan. Kyllä Alli oli vaan helppo tuossa suhteessa - se kun tekee mitä vain namin vuoksi.

No mitäpä muuta. Agilityilyä, merkkiä jne jne. Ihan perusteiden rakentamista ja etenee ihan mukavasti. Pahkis jostain syystä on viime päivinä alkanut metelöimään joillekin äänille yms. epäilyttävyyshaukkuja. Tiedä noista.

Pahkis vaan...

No nyt on aikaa sitten vierähtänyt viime tekstistä. Välissä on käyty Ahvenanmaalla reissussa ja puuhailtu kaikenlaista.

Pojan jakaus siirtyi ylieilisen uinnin jälkeen keskelle kummasti selkää - pastori silli tyyliin. Ennen se oli toisella reunalla Paraisten insinöörityyliin. Pazkiczen tsekkiläinen takatukka on vielä mukavasti mallillaan. Mutta ei siinä oikeastaan sen kummempia. Ei Pahkis kummemmin ole enää kasvanut. Ainakaan niin, että sen silmällä huomaisi kun joka päivä näkee. Jalat ei ole ihan niin holtittomat ja muutenkin alkaa tuo arkielämä tasoittumaan.

Treenejä ollaan jatkettu tokossa, agissa ja jäljellä. Käytiinpä Ahvenanmaalla tekemässä hakuharjoituskin sangrian maistelun lomassa.

Tokossa ollaan oltu aika samoissa asetelmissa. Seuruutusta tehdään pitempiä pätkiä ja aloitellaan liikkeestä jääviä. Ei kyllä itseasiassa olla ihan kauheasti tottisteltukaan. Ehkä ihan hyvä pitää välillä vähän taukoa. Nyt juuri äsken palasin kaukkareiden maasta seisomaannousussa taaksepäin vahvistamaan sitä ettei tule yhtään eteenpäin. Katsotaan miten se lähtee nyt sitten menemään. Noutoa edelleen pitäisi alkaa tehdä. Rydistäydy hyvä mies. :D

Agissa ollaan tehty vähän pidempiä pätkiä. Harjoiteltu irtoamista ja oikeastaan vähän kaikenlaista. Itse olen pikku hiljaa alkanut hahmottaa Pahkiksen vauhtia ja oman vauhdin suhteuttamista. Paljon on thetävää, mutta nyt itse pystyy jo ottamaan rauhallisesti panikoimatta että kiire kiire kiire ja kiire. Oppia ikä kaikki.

Voimaa Voimariinista

Tänään poika olikin sitten energiaa täynnä. Käytiin Rajamäellä kirkolla treenailemassa vesisateessa. Pikkuisen oli Pahkiksella energiaa ja keskittymisen puutetta: mahtoiko syynä olla eilisillan energialataus voimariinin muodossa. Oltiin siinä syöty olkkarissa iltapalaa ja avattiin juuri uusi voimariinirasia. Nukahdettiin siihen sitten sohvalle ja jossain vaiheessa vain herättiin kun Alli lupsutteli tyhjää voimariinirasiaa. Yöllä oli sitten matolle ilmestynyt mielenkiintoinen läntti ja Pahkiksen huoneen matto jokseenkin juoksevaa paskaa. Että Hyvä Huomenet vain teillekin.

Mutta tosiaan viikonloppuna oltiin Nooran opissa ja paljon jäi taas taskuun. Viikonloppu jatkui leirillä turistina, mutta oli siltikin oikein antoisa ja mukava viikonloppu. Tiistaina tehtiin vähän aksaa ja jatkettiin samoja juttuja kuin Nooralla, mutta nyt toiselta puolelta. Hyvin se pahkis tuonkin alkoi hahmottamaan. Torstaina vedettiinkin sitten Riman hallilla iltareeniä. Olihan se hakemista, mutta välillä se meni ihan purkkiinkin. Itse sain taas uutta ajateltavaa ja itse olin huomattavasti rauhallisempi. Jotenkin olin sisäistänyt paremmin sen, että ei mulla tarvitse olla kiire joka paikkaan vaikka Pahkiksella kiire onkin. :) Mukavaa kun joka treenissä saa jotain uutta ja ihmeteltävää.

Tehtiin muuten makkararuutukin Pahkikselle tuossa männä iltana. Turvotin hiukan pentunappuloita ja kävin tuohon etupihalle tallailemassa puolitoistametrisen ruudun kanttiinsa. Nappulat sinne ja hajustumaan. Jäljestyksestä en tiedä mitään, mutta kivasti käytti nenää tuhisten ja alkuhötkyilyn jälkeen teki rauhallisesti töitä. Hämmästyttävän hyvin Pahkis hahmotti alueen reunat. Pää kääntyi saman tien takaisin kun kävi ulkopuolella. Teki itsenäisesti töitä eikä edes multa apuja pyydellyt mikä senkin luulisin olevan hyvä juttu.

Tällaista tällä kertaa.

Akilitiä

Nonhih.

Nyt sitten saatiin vihdoin videokamera takaisin toimintakuntoon. Pääsin ensimmäistä kertaa näkemään Pahkiksen seuraamista. Hyvältähän tuo näytti omaan silmään. Tekemistä on vielä: pomppii ja vasemmalle käännökset pitää miettiä. Hitaassa kokoaa itsensä ja perusvauhdilla liikkuu leppoisan itsevarmasti. Ruutu hyvällä mallilla, kaukkarit treenin alla ja nyt aloitellaan liikkeestä jääviä. Luoksetulo on ihan hyvällä mallilla. Eli hommat etenee kivasti.

Vihdoin päästiin Niinun oppiin ja oli oikein hieno juttu. Sain pienessä ajassa taas paljon ja Pahkis teki treenin ajan hyvin hommia. Itseasiassa ensimmäistä kertaa se oli treenin ajan sopivassa vireessä. Hiukan lopussa alkoi vauhti mennä älyn edelle, mutta pienellä rauhoittumisella pääsi taas sopivampaan mielentilaan. Hyviä neuvoja tuli sijoittumiseen ja omaan liikkumiseen. On se vaan niin erilaista menoa kuin Allin ja Tiitin kanssa. Ensi kertaa tehtiin poispäin käännöstä - ehkä sitten ensi kerralla se sujuu :D

Lauantaina mennäänkin taas Pahkiksen kanssa Nooran oppeihin ja Pahkis pääsee synnyinkotiinsa. Loppuviikonloppu sitten agilityleireillään. Minä ja Pahkis tosin vain turisteina.

Kuvia ja pikatunnelmia

Nyt saatiin hiukan kuvia pahkiksesta pitkästä aikaa. Kiitoksia kovasti Riinalle. Tässä pari.











Hommat etenee kivasti ja sopivan pikku hiljaa. Eilen tehtiin kontaktia ja taas oli Pahkis levossa kehittynyt: vain kerran lipsahti pois kontaktilta. Muuten pystyin lisäämään vauhtia viime kerrasta. Huomenna meneekin koko päivä Riman kisoissa hommissa ja sunnuntaina mennäänkin Nooran oppiin. Ja viikonloppuna taas treenataan - jokohan sitä uskaltaisi aloittaa pitoharjoitukset...

Ruudun metsästystä

Nyt ollaan metsästelty ruutua. Ruutu kentälle ja palkka ruutuun piiloon. Pahkis autosta ja sitten mennään etsimään ruutua. Eilen bongasi ruudun jo kaukaa. Oikean paikankin hahmottaminen alkaa löytyä. Eli hyvältä näyttää toistaiseksi. Tänään jatketaan taas.

Kaukkareissa ollaan treenattu nyt asentojen kestoja. Kaikki on vähän sekaisin, mutta kyllä sieltä se järjestys kohta löytyy. Viretila on nyt parempi kun en käytä nyt enää naksua tuohon: ei ole tarvetta niin hienojakoiseen merkkaamiseen, enkä halua Pahkiksen tarjoavan mitään eri juttuja kun liikeradat on sopivasti hallussa.

Eilen oltiin treenailemassa aksaa ihan yksin. Ihan mukavaa, että sai rauhassa itsekseen miettiä ja ihmetellä ja oivaltaa. Sunnuntaina oltaisiinkin menossa Nooran luo treenailemaan. Sieltä jää varmasti taas todella paljon juttuja matkaan. Janitan koulutus viime viikonloppuna oli hyvä, vaikka olinkin vain turistina kuuntelemassa. Taas jäi uutta taskusnpohjalle.

Ulkokenttä

No vihdoin pääsi poikakin oikein ulkokentälle reenaamaan. Oli se kyllä mukavaa ja kiva että oli vähän äänihäiriöitäkin. Mukavaa että on taas viikonloppu - saa olla koirien kanssa enemmän ja tehdä juttuja. On se vaan niin loistavaa lepoa aivoille ja ajatuksille.

Tehtiin vähän ruudun hakua ja hyvinhän se sieltä löytyi. Nyt täytyy opettaa vielä paikan hahmottaminen paremmin. Muuten näyttää oikein hyvältä - siitä näyttäisi olevan tulossa juuri sellainen kuin sen halusinkin.

Seuraaminen lelulla menee kivasti. Pientä pätkää, mutta siitä se etenee. Sen verran menee takana, että en oikein itse hahmota vielä missä menee. Pahkiksen pitää kasvaa ja säiden lämmetä niin pääsee vähemmissä vaatteissa reenailemaan niin näkee sitten paremmin. Kaukkareissa on turhan levoton. Täytyy opettaa enemmän rauhassa vielä kotona: ollaan naksuteltu niin tuo nostaa aktiviteettia pikkuisen liikaa. Tehtiin myös luoksetuloja pitkältä matkalta ja poika teki aivan täydellisen luoksetulon. Täysillä loppuun asti ja juuri sopivalle etäisyydelle istumaan ja suoraan. Täytyy siis lotota tänään.

Eilen käytiin riman hallilla treenailemassa aksaa. Ensin tehtiin vähän miniaalla kontaktia. Tällä kertaa se meni hyvin. Muutama kontakti meni pitkäksi minun juoksuvauhdista pitkäksi, mutta omalla hölkällä toimi hyvin. Tuo kovan vauhdin pitkäksi meno on mielestäni vain koordinaatiokyvyn puute, eikä tahdon. Eli pitää viikonloppuna tehdä vähän takapään harjoituksia. Toinen setti tehtiin vähän ohjauskuvioita. Nyt oli vuorossa sylkkäri. Itse kun ei osaa niin eihän se koirakaan. Onneksi oli kaapo mukana niin treenailin sillä hiukan miten se homma oikeastaan pitää hoitaa. Kyllä se sieltä kymmenen vuoden päästä alkaa tulemaan :D.

Huomenna mennään kuuntelemaan Janitan koulutusta riman hallille. Sieltä varmaan jää iso nippu asioita mietittäväksi ja toinen nippu ahaa elämyksiä.

Munakasta

Se on siis pääsiäinen ja tarkoittaa aikaa treenata. Hieno juttu. Nyt on tarkoitus mennä eteenpäin. Tämä siis siksi, että nyt tuntuu että tottiksessa ollaan jauhettu samaa ja meillä on nyt enemmän ymmärrystä toisistamme. Pahkis oppii nyt asioita nopeasti naksulla - noin kolmessa setissä pääsen yhdistämään käskyä. Toisaalta myös kentät alkavat sulaa ja kohta päästään kunnolla tositoimiin ulkokentille. Nyt on tehty seuruutusta suoraan lyhyitä pätkiä lelu kainalossa. Hyvin toimii. Kokeilin pari oikealle käännöstä. niissä täytyy olla tarkkana ettei edistä käännöksen jälkeen. Mutta siitä se siis lähtee. Kaukkareissa siis opetin ensin Pahkikselle peruutuksen. Sen tarjoamista apuna käyttäen maasta seisomaan nousun ja seisomasta maahanmenon. Aika veijari se on. Poika kun tällä hetkellä oikein ponnahtaa maasta ylös taaksepäin. En tiedä vielä jätänkö sen niin - täytyy vähän pohtia: vire kun on ehkä hiukan liian korkea kaukkareihin. Mietitään ja mietitään. Otin myös käyttöön kiertämisen koivun ympäri ja sitä apuna käyttäen pysähtymistä ja maahanmenoa liikkeestä. Hyvin nuokin ovat lähteneet liikkeelle. Täytyy sanoa, että peruutuksen opettaminen on ollut kyllä hyvä juttu. Se on tällä hetkellä asia, jota Pahkis helposti tarjoaa ja se on pysäytyksiin ja kaukkareihin oivallinen suunta. Suosittelen. Allille olen tehnyt samalla suunnitelmalla kaukkareiden asentojen parannuksia ja Allikin etenee. Tosin hitaammin, mutta etenee. Luokse tulon loppuasentoa ollaan myös tehty ja siitä sivulle ja sivulta takaisin ja myös toiselta sivulta takaisin. Pientä heittoa asennoissa, mutta se on hyvä ettei tarjoa mitään uusia vaihtoehtoja. Tätä olen halunnutkin - kerrasta oikein ilman mitään korjailuja. Pitää miettiä ennen kuin tekee.

Aksaa käytiin tiistaina ja perjantaina. Torstaina tehtiin kontaktiharjoitteluja pikku aalla. Tiistai oli taasen vähän hulabaloo treeni, mutta kyllä siellä hyviä sadasosasekuntejakin oli. Torstai meni ihan ok. Pahkis oli sitä mieltä, että palkalle olisi helpompikin tie pikku aa kiertämällä kuin mennä yli. Perjantain kontaktitreenissä huomasin sen, että Pahkis hiukan korkeammassa vireessä vapautuu jo naksautuksesta, eikä omasta tule käskystä. Ollessani paikallani tai kävelyvauhdissa homma menee ok. Muutenkin tuli omaa sekoilua kontaktitreenissä, mutta ensi kerralla menee taatusti jo paremmin. Pientä rataa tehtiin myös. Meni ihan ok. Pahkis kuunteli mukavasti. Twisti ei ihan mennyt putkeen mutta kyllä se sieltä. Pahkis alkaa nyt taas toimimaan lelulla paremmin. Ongelmahan oli se, että lelulla nousi liian kovaan vireeseen ja sitä myöten mopo lähti käsistä. Nyt taas lelun kanssa Pahkiksella on selkeämpi fokus ja osaa jo sen verran että pystyy tuossa leluvireessä suorittamaan paremmin.

Mitä siis tulossa? Tänään treenaillaan lisää ja mennään agikisoihin turisteilemaan Purinalle. Siellä varmaan tehdään jotain pientä. Tiistaina aksatreenit, keskiviikkona vielä tottista maneesissa. Tarkoitus olisi saada kaukkareita kasaan ja aloittaa noudon pitotreeni. Ainakin kokeilla miltä tuntuu. Seuruutuksessa keskittyä käännöksiin ja niiden jälkeiseen paikkaan. Katsotaan minne asti mennään. Merkkiä ajattelin myös kohta aloitella - ensin vaan täytyy miettiä miten sen aloitan.

Munakasta pääsiäistä.

Flashforward

Nyt on taas edetty ja on sitä mietitty tuleekohan agilitystä ikinä mitään. Oltiin tiistaina treeneissä ja Pahkis kävi melko kierroksilla. Tuli ohjauksesta läpi ja teki ihan omia ratkaisuja. Rimat oli vähän paikallaan, mutta eipä niitä paljon kunnioitettu. Läpi vaan ja kolmosta silmään. Ei niin sitten minkäänlaista hallintaa. Flashfoward. Pikkuisen mietitytti tuon treenin jälkeen, että mitähän kisoissa sitten tulevaisuudessa. Saadaanko joka rima alas takuun kera ja rata suoritettua 'ihan pikkuisen väärin' täysiä kaahottamalla.

No torstaina oltiin jotenkin toivuttu ja lyöttäydyttiin Lauran treeniryhmän aikana harjoittelemaan rauhoittumista ja hallintaa. Pahkis halliin kontrollissa. Pahkis suoraan radan viereen tauolle kontrollissa. Koiria treenasi vieressä haukkuen ja meuhkaten. Siitä otin Pahkiksen töihin. Tehtiin pikkuisen tottista ja hyvin oli pysyi esteiden keskellä kontrollissa. Vähän katseli, mutta ei ongelmaa. Pahkis taas radan viereen tauolle. Siinä hetki ja taas hommiin. Tuota pari kertaa, jotta pääsisi ideasta kiinni: tauolla ollaan tauolla radan vieressä. Ei kekkuilla tai hötkyillä. Ollaan rennosti kunnes lähdetään töihin. Kun Lauran ryhmän treenit loppui, otin loppuun vielä hiukan flatwörkkiä ja siitä lähetystä hypylle ja toinen treeni pienellä hyppy, hyppy putki ympyrällä. Alkuun oli lähdössä kontrollista hypyille, mutta sitten pääsi jyvästä paremmin kiinni ja teki hallitusti töitä ja oli minun kontrollissa eikä jonkun oman pienen agilityfanaattisenaivosolun kontrollissa. Tuosta treenistä jäi paljon parempi mieli.

Tokossa ollaan treenattu peruuttamista ja tiku ja taku liikettä naksulla. Tiku on pyörähdys myötäpäivään ja taku vastapäivään. Peruutus on peruutus. Hyvin poika sisäisti noita ja yhdistää käskyäkin hyvin. Noutoa ollaan myös tehty nyt naksulla. Ideana siis se, ettei Pahkis hyppää kapulaan tassuilla vaan ottaa sen siististi suulla. Eilen kokeiltiin ilman naksua maneesissa ja siis korkeammassa vireessä. Sieltähän se sukellus alkaa tulla - ei isona, mutta se liike on siellä olemassa joten töitä täytyy vielä tehdä. Leea ehdotti josko Pahkiksen opettaisi kiertämään kapulalle, jolloin tuo sukellus jää pois. Pahkis kun kuitenkin menisi kapulalle halukkaasti ja nopeasti. Kuulostaa hyvältä, mutta täytyy hiukan miettiä mitä sen kanssa teen. Ehkä kokeilen vielä niin, että naksulla otan hiukan korkeammassa vireessä, jotta hiffaa idean siinä ja sitten koikeilen uudestaan ja katson mitä teen. Haluaisin, että nouto olisi halukas mennessä ja tulessa. Kapula kopsahtaa suuhun ja Pahkis kääntyisi saman tien takaisin ilman mitään ylimääräisiä. Eli niin, että koiran kulkema matka olisi mahdollisimman lyhyt.

Ollaan tehty myös luokse tulon loppuasentoa, jotta voidaan alkaa kasata noudon luovutusta. Nyt viikonlopun aikana pitäisi tuohon yhdistää käsky ja tehdä erottelu sivulle tulosta. Jos hyvin käy niin voisi aloittaa pitoharjoittelua. Sain itseasiassa ajatuksen josko opettaisi kaikki neljä positiota ja niistä siirtymiset: edessä, oikealla ja vasemmalla, sekä takana. Katsotaan. Pysähtymistä ollaan myös tehty lumikokkareilla. Niitä on hyvä käyttää kun toistaiseksi löytyy yllin kyllin ja ne häviävät nopeasti suusta ja niitä saa lenkillä yllättävästi heiteltyä ja lenkillä Pahkis on sopivan matkan päässä.

Mutta näin täällä nyt. Plus asteinen viikonloppu tulossa metsälenkkien ja treenien kera. :D

Viretiloja

Nyt on taas aikaa kulunut. käytiin puntarissa ja Pahkis painaa sen seitsemätoista kiloa ja korkeutta on karkeasti 50 senttiä.

Aksatreeneissä ollaan jatkettu twistiä ja niistoa, sekä jenkkikäännöstä. Kivasti nuo tuntuu etenevän, mutta paljon on vielä hommaa. Kilpajuoksun välttämistreenejä ollaan myös tehty: lelun heitto jonnekin pitkälle eteen ja sitten mennään. Ideana se, että vaikka itse juoksen rinnalla tai kaarran poispäin tai jatkan juoksemista ohi lelusta, on lelu se ainoa fokus pahkikselle. Muistaakseni toisella kerralla pahkis veti railakkaasti ohi lelusta ja siitä sain sille sopivasti sanottua niin sai punaisesta langasta kiinni - ainakin toistaiseksi.

Noin yleisesti mietitään nyt sopivia viretiloja. Agilityssä pitää päästä asteen kaksi alemmas. Tokossa ollaan toistaiseksi hyvällä alueella, mutta siihen pitää jatkuvasti kiinnittää huomiota, jotta oppimiskyky säilyy. Uskon että voin ihan rauhassa tehdä Pahkiksen kanssa asioita matalassa vireessä alkuvaiheessa. En jaksa uskoa että vauhdittomuudesta tai säpäkkyydestä tulee ongelmaa. Agilitystä tulee niin helposti kaahotusta ja ohjauksesta läpituloa. Tokossa taas perussähläystä ja rötväilyä. Kaikessa kinkkisyydesssään on mukava pohdiskella tällaista ongelmaa. Allilla kun on käytännössä kaksi tilaa: en-mä-nyt-viittis-hei ja tää-on-kyllä-ihan-kivaa-ja-hauskaa-hei. Pahkiksella mennään jotenkin näin: siistiä, ihan-törkeen-siistiä ja ihan-liian-siistiä-etten-pysy-pilkuissani. Siinä sitä on sitten vähän eri aspektia kouluttamiseen. Vauhdin saan kyllä tehtyä myöhemmin ja itseasiassa se tulee takuulla ihan luonnostaan oppimisen myötä. Ehkä oma ongelmani on ollut myös se, että Alli kun on tuossa suhteessa juuri päinvastainen ja toisaalta kun Pahkiksen temperamentti ja säpäkkyys on paljon suurempi kuin Allilla, niin pyrin itse reagoimaan mahdollisimman nopeasti, joka taas johtaa omaan rauhattomuuteeni. Jossain on se kultainen keskitie.

Istumisesta on tulossa ongelma. Täh? No niin. Tai tarkemmin sanottuna istumisen viretila on se ongelma. Korppikotkat kuuntelevat. Eli Agilityn myötä istumiseen on tullut korppikotkailmiö: pää painuu alas ja siitä mentäisiin alemmas ja alemmas ja alemmas aina ihan ihan ihan maahan asti kunnes saan jonkun seuraavan käskyn mitä tehdä tai palkan tai ihan mitä vaan... Etsimme siis mallia tässä olen ja istun. Piste. Täytyy tuota miettiä. Valmistelevia juttuja paikallaoloon ja tietty ihan perustreeniä. Ehkä agilityyn eri käskyä ja lisää tarkkuutta ettei päästäisi yhteen liikkeelle pään alasvienneistä.

Tänä viikonloppuna on tiedossa noutotreenejä. Tavoitteena saada Pahkis ymmärtämään, että kapula otetaan suoraan siitä keskeltä. Kun tämä on selvä voin tehdä pidemmältä matkalta noudon alkuosaa ja olla palkkaamatta väärin nostetuista. Nyt kun se ei ole vielä riittävän selvää niin en halua tuota tehdä - onnistumisia tulisi liian vähän. Eli naksu käteen ja harkkahuoneeseen kunhan tästä päästään.

Nami-imutuksessa pahkis toimii hyvin. Käyttää takapäätä käännöksissä hyvin. Täyskäännös vasemmalle vaatii vielä töitä. Joko se on liian hidas tai sitten menee pompun kautta omasta nopeudestani riippuen. Tuosta en ole huolissani: se nyt kuuluu tähän vaiheeseen ja korjaantuu treenaamalla.

Äh ja tammikuussa ostettu videokamera hajosi :( Linssinsuojus ei enää aukea. Täytyy viedä huoltoon ja siinä taitaa mennä ties kuinka kauan ennen kuin kameran saa takaisin.

ja kyllä muuten ärsyttää. Nyt olen heräillyt arkena hiukan viiden jälkeen aamulla ja tietty koirat pihalle tuohon aikaan. Viikonloppuna ei yhtään niin mukavaa kun haluaisi nukkua rauhassa kuuteen. :)

;

Otsikon mukaisesti Pahkis on saanut uuden nimen: puolipilkku tai puolipiste. Poika kun mennä posottelee yhdellä pallilla ja pilkut kuonossa niin siitähän tuo nimi juontuu.

Perjantaina oltiin treenailemassa yksin maneesissa. Lähinnä keskityttiin ruutuun: näyttö, palkka ruutuun ja väliin yksi jossa palkka lensikin minulta. Hyvin se meni - alkoi varastaa lähdössä, joten siihen täytyy ottaa vähän täsmähoitoa. Muut meni jutut meni ihan kivasti niinkuin tässä vaiheessa pitikin.

Lauantaina sitten matkattiin koko rempan kanssa Turkuun Nooran yksärille. Tietoa, ohjeita ja vaatimuksia tuli valtavasti, mutta silti lopputulos oli tyhjä pää ja rättiväsynyt olo. Se oli varmaan se tunti turun murretta... No siis joo. Tuntui kohtuullisen tumpelolta, osaamattomalta ja siltä, ettei mikään oikein mennyt kohdalleen. Kasvattajakin oli pelottava ;P. Nyt seuraavana päivänä alkaa vasta sisäistämään kaikkea sitä hyvää oppia mitä sai. Pakkohan sitä oli automatkalla raapustaaa kaikki paperille, jotta muistaisi ja samallalla tuli vielä analysoitua jutut läpi. Eli tehtiin jenkkikäännöstä, niistoa ja vähän ihmisnuolen alkua. Niin ja hommahan aloitettiin pimeälläputkikulmalla. Pahkis jaksoi hyvin ja ei se meno sitten videolta ihan niin järkyttävältä näyttänyt kuin miltä se tuntui.

Tänään oltiin sitten Tommi Wirenin luennolla ja se oli kyllä hyvä setti koiran oppimisasioista - siitäkin jäi juttuja takataskuun. Aamupäivällä käytiin vielä näyttämästä Pahkista Niinulle ja samlla kuunneltiin Niinun koulutuksen rataantutustumisosio josta siitäkin sai ahaa elämyksiä. Ennen luentoa oli muuten ihan pakko vielä sutaista sohva ja sohvapöytä sivuun ja hakea ulkoa yksi siiveke jolla vähän tehtiin sitten jenkkikäännöstä ja niistoa :D. Joo ja hallilla tehtiin vielä Pahkiksen kanssa vähän vauhtinoutoa.

Eli nyt on kyllä ollut koirajuttuja viikonloppu täysi - eli oikein loistava viikonloppu takana ja hyvä lähteä työviikkoon sulattelemaan.

Ihmemies

No on se kyllä ihmemies. Ihmemies siinä, että aina se jaksaa hämmästyttää osaamisella joka tuntuu kasvavan ihan itsestään vaikka tumpelo roikkuu perässä. Eilen oltiin agilitytreeneissä ja ekaa kertaa ihan yksin pahkiksen kanssa. Eli ei valvovaa silmää. No alkuun oli vähän hakuammuntaa ja sinkoilua. Hetken seilailin jossain epäuskon ja toivottomuuden välimailla, mutta siitä kokka vain kohti onnistumista ja hyvinhän se sitten lopuksi meni. Kyseessä oli valssitreeni ja siinähän sitten valssailtiin. Poika osasi heti kun ohjaaja osasi. :D Näinhän se taitaa useinmiten mennä. Enpä oikein tiedä mitä tähän raapustaa, mutta täytyy jälleen todeta, että olin ihan vilpittömästi iloinen Pahkiksen tekemisistä. Se on vaan niin hassun fanaattinen ja intoa täynnä. Pistäisin videon, mutta sitä pitäisi vähän leikellä kun kuvasin koko treenin jalustalta niin siinä on hiukan ylimääräistä.

Tänään mennäänkin taas tokotreeneihin pilkkujengin kanssa. Tarkoituksena Allin kanssa tehdä voittajan perustreeni, eli liikkeet läpi ilman kummempia hierontoja. Alli nuo osaa joten ylläpidolla tässä vaiheessa mennään. Kun tästä talvi hellittää niin päästään taas yleistämään muille kentille ja isomman häiriön alle. Pahkiksen kanssa tehdään ruutua ja peruspohjatreeni. Mietin vielä josko pojalle ottaisin vauhtinoutoa - vähän tuo maneesi mietityttää kun en haluaisi Pahkiksen syövän paskaa. Uusien asioiden opettelu ei välttämättä ole parahimmillaan niissä tuoksuissa.

Ja Lauantaina olisi tarkoitus mennä kasvattajan tuiman silmän alle vähän agilityilemään ja Ninjaa moikkaamaan.

Tästä se taas lähtee

No jokohan nyt sitten pääsisi taas oikein vauhtiin. Antibioottikuuri on ohi ja poppoo tervehtynyt. Alkoi jo pikkuisen olemaan tuota virtaa. :) Pakkasetkin hellittivät siihen malliin, että pääsee kunnon lenkkiä ja treenaamaan ulkosalla ja maneesissa.

Pahkis vetää tasaiseen tyyliinsä. Treenit etenee omalla painollaan ja mukavaa on. Kaukkareissa mentiin hiukan taaksepäin, mutta eihän siinä mitään - sellaista se aina välillä on. Leikissä on mukava yhteinen sävel ja muutenkin pahkiksen kanssa on hauska tehdä juttuja. Videoitiin pitkästä aikaa tottistelua ja huomiona se, että voisin enemmän heitellä lelua kun nyt se on taistelu, irroitus ja voittopainoitteista. On se kyllä hieno miten Pahkis tekee niin täysillä, mutta kuitenkin hallitusti ja itsensä kontrolloiden. Sylkkäritreeneissä paikaltaankin se lähtee täysillä kohti ja näkee miten se oikein tykkää tehdä sen käännöksen :P

Huomenna pitäisi sitten mennä ihan halliin agilityä taas esteiden kera - mukavaa päästä taas sinne ja tekemään.

Joo ja tänään Pahkis teki hauskat. Tulin kotiin ja pahkis minua moikkaamaan. Laura oli juuri siivonnut ja yhtään lelua ei ollut lattialla. Yhtäkkiä pahkis sinkosi pois luotani toiseen huoneeseen ja haki sieltä patukan ja toisen luokseni. Hölmö juttu, mutta pienistä jutuista sitä tulee tyytyväiseksi.

Juu ja oltiin ekaa kertaa tänä talvena vetohiihtämässä Avan kanssa. Oli siellä muukin poppoo mukana ja Laura Kaapon kanssa suksilla muutaman sata metriä. Ava kyllä nauttii tuosta vetohiihdosta ihan niinkuin canicrossistakin: se on niin itsestään jo palkitsevaa

Niin ja Ninjakin, eli Pahkiksen sisko, on saanut blogin auki kanssa

Ja osaa se olla ärsyttävä: hihnassa vetää kun sika.

ja osaa se olla aika... Tätä kirjoittaessani oltiin just tultu lenkiltä ja pikkusen tehty hommia. Laura treenasi tuossa viereisessä huoneessa Avan ja Kaapon kanssa. Ihmettelin, että mikä lirinä mun takaa kuuluu. POIKA PRKLE!! Siinä se kusta lorotti mun selän takana... Että näihin tunnelmiin.

Vihdoinkin metsään

No huh, nyt alkaa helpottaa. Kennelyskä on ja tietenkin pakkaslukemat ovat vihdoinkin sillä mallilla että kehtasi mennä ulos ja metsään. Alkoi koirat olla jo aamutuimaan melkoisen kierroksilla, mutta nyt alkaa jo helpottaa. Tuota kierrosten ottoa ei yhtään helpota se, että Laura on reissussa. On vaan jännä miten yhden poissaolo laumassa tekee Avasta ja Kaaposta rauhattomampia - odottavat raukat emäntää kotiin. Mutta nyt siis helpottaa.

Vähän treenailtiin taas aamulla Pahkiksen kanssa ja eilen illalla tehtiin myös. Illalla tehtiin kontakteja tuossa olkkarissa ja hyvin se on kyllä näin amatöörin silmissä sisäistänyt asian. Aamulla tehtiin kaukkareita. Alkuun oli melkoisen levotonta, mutta sain kuitenkin pojan keskittymään ja istumaannousuun oikeita liikeratoja. Siitä vain eteenpäin. Illemalla voisin käydä kyllä jossain parkkihallissa treenaamassa. Tajusin tuossa taannoin, että eihän pahkis ole tainnut ikinä sellaisessa käydäkkään. Vähän himottaisi kantaa tuo kontaktikin ulos ja tehdä siellä niin pääsisi hiukan kauempaa lähettämään ja liikkumaan, mutta katsotaan katsotaan...

Ritiratiralla ja erikoispäivä

No nyt on sitten täällä vilinää kuin ampiaispesässä: poppoo kennelyskässä ja ulkona paukkuu pakkanen ja soi ritiratiralla. Eli jossain määrin voisi sanoa, että vauhtia riittää. Äsken hajosi lautanen. En tiedä miten, mutta siis se oli lattialla ja kuului poks. Vieressä oli Esa-Kissa ja Pahkis. Arvaatte vaan kumpaa siis syytettiin. Muutta siis - kissaa ojennettuani - toivotaan että yskiminen loppuu niin päästään taas porukan kanssa kunnolla purkamaan energiaa.

Sisällä ollaan siis nyt treenattu ja on se ihme mitä kaikkea tuossa 2x4 metrin eteisolohuoneen tilassa voikaan tehdä. :D

Eli nyt ollaan jatkettu nami-imutusta ja nostettu siinä vauhtia. Hyvin tuo näyttää menevän ja poika pysyy hyvin mukana. Vasemmalle käännöksiä ollaan tehty pyörien ja poika kyllä mukavasti hiffaa mistä on kyse. Sivulletuloharjoituksia ollaan jatkettu käskyä vahvistaen, eli nyt vain käskyllä tehdyistä palkkaa. Ruokakupilla otetaan sivulletulo kanssa, koska saadaan paremmin poika miettimään sitä paikkaa tarpeeksi takana, vaikka halu olisi kova mennä eteenpäin. Pari kertaa ollaan käyty maneesissa ja siellä kyllä paska mastuisi heti kun homma on ohi. Tehdessä ei mitään ongelmaa. Eli poika on siis maneesitreenin ajan hihnassa.

Aksaa kerettiin tehdä hiukan ennen yskää ja siinä viimeksi tehtiin putkea eri kulmista ja hyvin se sinne jo sulahtaa ja sykkeellä. Poispäinkäännöksiä ja sylkkäreitä ja muita pieniä ohjauskuviotreenejä. Irtoamista juu kanssa, koska poika selvästi hakee niin vahvasti minua kohti, joten tuota pitää vahvistaa.agilityssä. Kontakteja ollaan treenattu kotona puomin palasella. Täytyy kyllä sanoa, että on tuo Pahkis vaan ihmemies. Vaikka itsestäni tuntuu etten saa oikein mitään kunnon otetta tuon opettamiseen, niin aina se on vaan ihmeellisesti yön aikana oppinut sen mitä sille viime kerralla oli yritetty opettaa. Paino sanalla yritetty, koska aina on kuitenkin jäänyt mietittämään, että tajusikohan se mistä tuossa oli oikeastaan kyse. Mutta tosiaan, on se kyllä hyvä jos se oppii vaikkei osaisikaan opettaa - no ehkä joku muu olisi päässyt samaan tilaan jo yhdellä treenillä, mutta eiköhän sieltä ihan kelpo kontaktit loppujen lopuksi tule. Laura ja Noora voi sitten korjata minun virheet. Tosiaan siis kontakteissa mennään nyt niin, että namilautanen edessä ja sinne päästään nenäkosketuksen jälkeen. Lähetys tapahtuu eri tavoin heittämällä laudan toisesta päästä. Toinen puoli sujuu jo hyvin mutta itse ollessani koiran oikealla puolella ei niin hyvin. Tuota kyllä ollaan treenattukin vähemmän, koska kontakti istuu olkkariin paremmin niin päin, että vasenta puolta on helpompi treenata.

Tämmöistä täällä. Eli Pahkiksella hampaat on kuin tappelun jäljiltä. Tuosta Laura kirjoittikin jo sanasen, eli mitä sitä suotta sen kummemmin toistelemaan.

Niis siis mikä erikoispäivä? No huhun mukaan Pahkis oli ensi kertaa työpäivän pissaamatta!

Aksa ja tokotreenejä

Noniin pääsihän poika sitten ihan 'miesten hommiin' vain katselun sijasta. Kovin se poika kovaa menee ja hakeutuu kohti minua. Eli treeneistä jäi käteen: ei kannata edes yrittää juosta 18 viikkoisen rinnalla. :D

Tokossa tehtiin perusjuttuja maneesissa ja kyllä se poika on paskan perään - ai että se olisi niin hyvää. Eli hihnassa mentiin koko treeni. ITse treeni meni hyvin ja keskittyi hyvin, mutta heti kun oli treeni loppu niin kuono kenttään... Eli sitten vaan hihnaa sen verran tiukalla, ettei päässyt maistelemaan. Kyllä se siitä.

Agilitykilpailuturisti

Ensi kertaa 'ulkomailla'. Laivassa. Hotellissa. Maarianhaminassa. Agilitykilpailuturistina. Pahkis oli kyllä kovin mukava matkustaja ja kisojen seuraaja. Eipä ole pojassa moittimista. Häkissä Pahkis käyttäytyi hyvin kisojen aikana. Alussa hiukan motkotti, mutta siitä se sitten laantui. Välillä vähän leikittiin ja katsottiin kehän laidalta muiden menoa. Pahkis näki myös kauan kadoksissa olleen isinsä radalla. :)

Illalla hotellissa riitti vielä virtaa, joten kaikkia mehuja ei agituristeilu pojalta vienyt kumpanakaan päivänä. Olivat kuulemma jotain mekkaloineetkin Avan kanssa illalla kun olimme syömässä: ihmekös tuo kun itsekin mekkaloisin jos ei saisi hyvää ruokaa.

Tänään poika on taas normaalin energinen ja illallakin näytti koko reissun jälkeen vielä virtaa riittävän...

Viikonlopun aikana tehtiin ihan perusjuttuja. Leikittiin radan vierellä ja siinä varjolla jotain pientä. Pahkis keksittyi hienosti vaikka radalla tapahtui. Radan tapahtumat kiinnostivat, mutta heti hommien alettua keskittyi vain hommailuun. Käytiin kävelemässä pituushyppyhiekan päällä olevalla pressulla ja sekään ei sen kummemmin menoa haitannut.

Kyllä Pahkiksen kanssa on mukava tehdä. On mukava nähdä sen nauttivan tekemisestä ja oppimisesta. Leikissäkin yhteinen sävel alkaa pikku hiljaa löytyä :D

Niksautteluja ja kontakteja

No eilen sitten aloitettiin kontaktiharjoittelu. Ei muuta kuin tuo puomin palanen olkkariin ja menoksi. Koira hihnaan ja laudan toiseen päähän ja nenäkosketusalusta toiseen. Siitä sitten vaan vapautus ja sinnehän se sitten päätyi ja hyvin meni. Välissä tehtiin pari kävelyharjoitusta puomin palalla ja hyvinhän tuo poika tuotakin näytti oppivan - ei muuta kuin lisää treeniä.

Oltiin eilen taas uimassa ja poika kävi lievästi sanottuna lämpöisenä. Siinä hiukan asiasta juteltiin, mutta ei oikein päästy ihan yhteisymmärrykseen miten tuo uinti pitäisi sitten loppujen lopuksi suorittaa. Mutta hyvin poika silti ui kun altaaseen pääsi. Aika monta kertaa mentiin allasta suuntaan jos toiseenkin ja alkuun oli uinnissa hiukan liikaa Avatyylistä 'muista paniikki' -uintia, mutta tiukimman innon hiivuttua alkoi uintikin näyttää kuin hauella konsanaan.

Niin ja sitten vielä illalla käytiin malitreeneissä vähän vierailemassa. Tehtiin kevythäkkitreenillä ja seurattiin sivusta aksatreenejä. Intoa oli taas ihan riittämiin päästä radalle ja siitäkin hiukan keskusteltiin ja päästiin hiukan paremmin yhteisymmärrykseen kuin uinnissa. Mutta täytyy siis nyt keksittyä tuohon alueeseen: poika on keksinyt sitten tuon toimintamallin. Hyvää on se, että poika pystyy tuossakin tilassa tekemään töitä ja ajatuksella. Toinen hyvä juttu on se, että komentamisen jälkeen poika tarjoaa minulle osaamiaan asioita - eli hyvä juttu tuokin jatkoa ajatellen.

Kotosalla taas ollaan tehty rauhoittumisia. Nyt Pahkis rauhoittuu hihnassa hyvin nopeasti, joten tein eilen vain niin, että otin vain hihnan esille ja siinä muuten samat manööverit ja siihenhän se muutaman ylösnousemuksen jälkeen rauhoittui. Käytiin muuten välissä vielä anoppilassa ja sielläkin poika pystyi riehuilun lomassa hyvin rauhoittumaan.

Niin ja aloitettiin naksuun ehdollistaminen tänä aamuna. Katsotaan nyt mitä naksuttelen mutta onpahan sitten tuokin työkalupaketissa.

Ja pakko pistää vielä kuva: etäpäivissä on vaan oma juttunsa :)

Mitäs minä osaankaan?

Niin, eli mitäs kaikkea sitä tässä matkan varrella on oikeastaan taskun pohjalle kerrytetty?

Tottis

Sivulletulo sujuu jo mukavasti. Vielä ei käskyyn ole kunnolla ehdollistuttu, mutta kyllä se siitä alkaa hahmottumaan. Oikeaa sivulletuloa tarjotaan jo usein miten, joten palkata voi vain oikeista asennoista. Tuohon täytyy vielä lisätä vauhtia ja sykettä, mutta kaikki aikanaan. Tuossahan olen ottanut sen periaatteen, että Pahkiksen pitää ajatella oikea paikka ennen kuin istahtaa. Eli toisin sanoen istumisen jälkeen en enää salli tarjoamista. Kontakti pojalla säilyy hyvin vaikkakin itse olen alusta pitäen hakenut itselleni sitä lopullista asentoa. Tällöinhän Pahkiksella ei siis kovin suoraa yhteyttää kasvoihini ole: minä kun suoristan tämän 190 senttisen ruotoni niin on siinä jonnin verran matkaa alas Pahkiksen korkeudelle.

Maahanmenoa ollaan myös tehty ja sekin on hyvällä mallilla. Liike on taaksepäin vaikka perusliikesuunta eteenpäin. Maahanmenon aloitin suoraan vauhdista, koska sillä sain nopeimmin hyvän nopeuden, mutta silti oikean liikeradan. Tarkkana pitää vain olla ettei Pahkis tee vajaata.

Istuminen toimii jo käskyn alta melko hyvin. Lenkillä voi hihnan päästä sanoa käskyn ja poika jää asemiinsa sitten istumaan. Näin siis ainakin viime kerralla kun tuota kokeilin. Istumisessa tehdään nyt kestoa, koska samalla harjoitellaan myös agilityn puolella odottamista niin ne tukevat mukavasti toisiaan.

Nami-imutusta on tehty ja siinä nyt viime aikoina keskitytty vasemmalle käännöksiin ja siinä takapään käyttöön nopeasti ja tarkasti. Pitää vaan muistaa nostaa kättä sitä myötä kun poika kasvaa ja muuttaa omaa vauhtiaan niin vauhti pysyy sopivana. :)

Kaukkareita ollaan ratautettu, vaikka en ihan varma ole vielä miten tuo ne parhaiten oppisi, mutta takajalat paikoillaan se on perusperiaatteemme. Ruudun ajattelin tehdä näyttöruutuna joten tuota näyttämistä-menoa ja lelua ollaan hiukan tehty, tosin nyt ei vähään aikaan. Sen voisikin nyt taas aloittaa, koska Pahkiksen leikkiminen on kehittynyt jo siihen pisteeseen, että tuossa voitaisiin mennä eteenpäin.

Pahkis leikkii leluilla hyvin ja tuo leikissä itse lelun minulle taisteltavaksi. Tuntuu siltä, että Pahkis palkkaantuu enemmän taistelusta kanssani kuin yksin lelun kanssa tapporavistelusta. Tämä on ainakin minun mielestäni on hyvä asia, koska tätä voi hyödyntää mukavasti asioiden opettamisessa. Mikä parasta niin namit on erinomainen motivaattori, mutta kuitenkin rauhoittava. Noh, nämä kaikkihan voi muuttua vielä ties vaikka mihin suuntaan.

Erilaisia kokeellisia harjoituksia on tehty tarkoituksena opetella mitkä voisivat olla Pahkikselle ne sopivimmat tavat opettaa asioita ja toisaalta opettaa minulle miten Pahkiksen kanssa kannattaa toimia. Alliin kun on juuri niitä eroja mitä ajattelinkin ja juuri niitä etuja mitä ajattelinkin - eli toisin sanoen toistaiseksi näyttää siltä, että pojassa on juuri sitä mitä halusinkin :D

Agility

Niin sekin on sitten aloitettu. Takaakierrot puun ympäri aloitettiin jo heti ja siitä sitten jatkettiin siivekkeen kiertoon tuossa omalla pihalla kun lunta ei vielä ollut. Nyt tässä Joululomien aikana on käyty oikein halleissa asti tekemässä putkea ja muutamaa hyppyä ilman rimoja ohjauskuvioiden harjoittelussa. Täytyy sanoa, että poika kyllä menee kovaa ja hyvällä innolla. Ei tarvitse eikä kannata viritellä :). Tulee itse oikein hvyälle mielelle kun näkee pojan tekevän täysillä. Taisi omasta suustani tulla muutama lause tyyliin: "No on tuossa ainakin vauhtia" (muutaman kirosanan vahvistamana). Samalla mietin tuon Pahkiksen oikean OMG nimen nasevuutta ;). Eli joudun siis juuri sen haasteen eteen mitä halusinkin.

Kontaktien harjoittelu olisi tarkoitus aloittaa nyt kun tuo nenäkosketusalusta on jo mielestäni tarpeeksi hyvin hallussa ja hyvällä innolla hakee alustalle koskettamaan. Eli puomin alasmenon pala on jo kylppärissä lumesta kuivumassa ja valmiina aloitukseen.

Eli agilityn saralla minun täytyy muistaa olla hiukan hiljempaa ja antaa Pahkiksen suorittaa, mutta toisaalta ohjata sitä enemmän kun eihän se vielä osaa. Aikaisemmin kun on ohjannut vain ei-ehkä-ihan-niin-hyvin motivoituneita koiria, niin sitä on tottunut käyttämään ääntä ja muita vauhdin kirvokkeita. Oppia ikä kaikki ja itsehän en agilitystä tiedä mitään, joten luotan Lauran ja Nooran oppeihin sekä arvioihin :D

Summa summarum

Eli siis Pahkis on mielestäni kelpo poika. Osaa sen mitä sille on opetettu ja ei osaa sitä mitä ei ole vielä opetettu - mitä tuo nyt sitten ikinä yrittääkään tarkoittaa. Poika tykkää olla lähellä ja nukkuu autuaasti sohvalla. Pahkis tekee pääsääntöisesti pissat ja kakat ulos ja pyytää sinne kun on hätä. Uudesta vuodestakin selvittiin ilman mitään ihmeitä: paukkuja kuului, mutta ei niihin reagoitu mitenkään - hyvä siis niin. Arkielämän jutut mitä vastaan on tullut on jo tai vielä muuten hallussa, paitsi hihnassa ei osata kulkea tai pikemminkin toisin sanoen minä en sitä ole Pahkikselle osannut opettaa :) Autoja hieman pelätään ja mennään nyt taas siinä rajoilla, että mietin mitä tuolle tekisi.

Mutta tuossa tuolin vieressä kun se juuri nyt nukkuu ja makoilee, niin ei voi muuta sanoa kuin että on siinä vaan ainakin minun mielestäni sangen hieno bordercollien alku.