tiistai 21. helmikuuta 2012

Paniikista Ponnistaen

Lauantaina oltiin siin Christan koulutuksessa ja ei voi muuta kuin kehua. Hyvä setti oli, vaikkakin paljon oli tuttua asiaa viime kerrasta. Pahkiksen kanssa otettiin treenin alle nouto, joka siis on ollut meille se hankalin tapaus. Sain hyvän suunnitelman ja tiedän nyt miten vien sitä eteenpäin. Sain siis juuri sitä mitä halusinkin. Toisessa setissä vain juteltiin näkemyksistä, miten Pahkiksen tyyppistä koiraa tulisi viedä eteenpäin. Sain tästä paljon vahvistusta omille ajatuksilleni - tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin.

Sunnuntaina oltiin sitten Turussa agilitykisoissa kolmen radan verran. Ensimmäisellä radalla homme meni ihan roiskimiseksi. Pahkis taisi purkaa lauantain patoutumia: eihän agilityhallissa voi mitään tokoa tehdä! Toisella radalla Pahkis veti roisin lentokeinun ja uusin sen sitten ja poistuin radalta. Kolmas rata olikin sitten taas jo enemmän kohdillaan. Ohjasin Pahkista rohkeasti ja jätin sille vastuuta - ajattelin, että sen on pakko kestää mun irtoaminen ja jos ei kestä niin sitten homma loppuu siihen. Pahkishan kesti, itse vain luin radan hiukan väärin ja en olettanut, että Pahkis olisi lukenut radalla olleen putken. Luin ja ohjasin väärin. Ohjauksella peitin oikeaa hyppyestettä, pieni heitto ja torpedo olikin jo putkessa. Oma vika, siitäs sait.

Tänään oltiin fyssarilla ottamassa Pahkiksen jumit auki. Olihan niitä, perusjumit jotka näyttäisi tulevan perusvälillä, eli ei sinäänsä mitään ihmeellistä. Täytyy nyt hiukan tihentää väliä niin pysyy paremmin kunnossa.

Näillä mennään - tänään ja huomenna lepoa käsittelyn jälkeen. Viikonloppuna onkin sitten Riman leiri, jossa paljolti agilitaillaan.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Tokopaniikki ja agilityrauha

Nyt se sitten iski. Tokopaniikki. Riman järjestäm ä Christan koulutus lähenee ja tajusin, että enhän mä ole tokoillut ties millon viimeksi kunnolla Pahkiksen kanssa. Ei ole kelit oikein ulkotreeniä suosineet ja lämmintä halliakaan ei ole varattuna. Toisaalta agility on vienyt suuren osan ajasta. Mutta siis jos nyt vaikka saisi treenipainetta tokopuolelle ja rykäisisi sen avo -ilmon niin olisi vähän niinkuin pakko. :D

Agilityssä taas on rauha. Ei siis treeni tai kisapuolella, mutta ohjatessa. Tuntuu, että homma alkaa pikku hiljaa sujua. Pahkiksen kanssa on kiva mennä, virheitä toki tulee, mutta treeneissä kuuluukin tulla virheitä.  Ohjatessa mulla ei ole kiire ja ymmärrän asioita paremmin. Laskisi vain pakkaset niin pääsisi Riman halliin treenaamaan niitä hiottavia asioita.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Mikkihiiripaistinpannu ja nollavoitto


Kisattu on taas muutamaan otteeseen. Ensin käytiin Vuokkoset areenan avajaiskisoissa, joissa ei ihan kulkenut. Ei ne nyt huonoja ollut ne radat ja parempia kuin Ahvenanmaalla. Meni siellä monta juttua kohdalleen mutta ei ihan. Viikko sitten käytiin Showlink -areenalla Siuntion koirakerhon kisoissa, joista kotiin tuomisina oli kaksi vitosta ja Mikkihiiripaistinpannu. Olin molempiin ratoihin tyytyväinen. Toiselta tuli rima yhdessä flipissä. Mielestäni en ihan tarpeeksi rohkeasti lähtenyt kertomaan sitä seuraavaa estettä, jolloin rima tippui. Toisella radalla tuli muurin palikka ja tuokin oli itseltäni huonosti ohjattu. Tuolla radalla näkyi hyvin, miten neljä estettä aiemmin tapahtunut pieni ohjausvirhe kumuloitui tuonne asti. Se mikä näissä radoissa oli erityisen positiivista oli Pahkiksen hyvät kontaktit ja ohjasin sitä kuten treeneissäkin. Tai siis ohjauksen energia oli samaa tasoa.

Eilen oltiin taas Vuokkoset -areenalla, Batin kisoissa ja sieltä saatiin ekalta radalta nollavoitto. Kasassa siis nyt kaksi nollaa kakkosista. Rata oli kyllä hyvä - tai ainakin se tuntui siltä. Oli siinä muistini mukaan kaksi kohtaa jotka olisi voinut mennä paremmin. Toinen oli yhden putken jälkeen, jolloin Pahkis ei heti tiennyt missä olin ja toinen oli sellainen kumma kohta, johon en rataantutustumisessa saanut oikein mitään käteen sopivaa ohjausta. Tein sitten radalla siihen fiiliksen mukaan ohjauksen kun näin missä itse olin ja missä koira oli. Mutta hyvä rata oli se. Toinenkin rata oli itseasiassa hyvä vaikka sieltä kymppi tulikin. Pahkis tiputti ennen keinua riman - olin itse hiukan siinä näköesteenä ja samalla käskytin Pahkikselle keinua. Ihan oma sössi tuo ja sitten keinulta tuikkasin sen väärään keppiväliin. Otan nuo virheet itselleni.  Muuten rata sujui hyvin ja olin erityisen tyytyväinen radan lopun valsseista. Koko kisan luotin täysin siihen mitä Pahkis osaa ja käytin sen osaamista. Liikuin rohkeasti ja olin todella ajoissa valssien kanssa ja yritin tehdä ne loppuun asti. Nyt ehkä jotenkin tajusin sen, miksi valssini ovat jääneet kesken. En ole luottanut siihen, että Pahkis ottaa esteen ja jäänyt sitä sijoittumisella ja rintamasuunnalla varmistelemaan. Eilen ei ollut niin. Harmi ettei nuo radat tulleet videolle - olisi mukava katsoa pitääkö tuntemukseni paikkansa.

Aprikoin tuossa noita Pahkiksen pudotuksia treeneissä ja kisoissa. Se usein pudottaa silloin, kun seuraava este ei ole kerrottu sille tarpeeksi ajoissa ja jos sen hyppylinja tällöin on väärä.  Eli täytyy miettiä tuota ratasuunnitelmissa. Tai olenhan sitä jo miettinytkin - täytyy vain nähdä rata paremmin.

Treenattavaa kyllä löytyy, tällä hetkellä listalla korkeimmalla on kontaktit, välistä työnnöt ja lähdöt. Lähdöt on menneet eteenpäin mutta vielä ei olla ihan siellä missä halutaan. Kontakteille otin ensiksi teemaksi sen, että saan tasapainotettua kontaktin ja etenemisen painoarvoja. Eli tein vahvistin Pahkiksen halua olla kontaktilla verrattuna lähteä sieltä. Se on nyt mielestäni sopivassa tasapainossa. Seuraava operaatio on sitten suoristaa Pahkista ja treenata kontakti kuntoon kun rata jatkuu taaksepäin ja oma sijoittumiseni on Pahkiksen takana. Välistä työntöjä tarvitsee vaan treenata ja treenata ja treenata. Laskisi vain pakkaset niin pääsisi riman halliin treenailemaan.

Niin ja Laura ja Ava teki triplanollan tuossa männä viikolla. Ihan mahtavaa ja se oli niille ihan oikein!