;

Otsikon mukaisesti Pahkis on saanut uuden nimen: puolipilkku tai puolipiste. Poika kun mennä posottelee yhdellä pallilla ja pilkut kuonossa niin siitähän tuo nimi juontuu.

Perjantaina oltiin treenailemassa yksin maneesissa. Lähinnä keskityttiin ruutuun: näyttö, palkka ruutuun ja väliin yksi jossa palkka lensikin minulta. Hyvin se meni - alkoi varastaa lähdössä, joten siihen täytyy ottaa vähän täsmähoitoa. Muut meni jutut meni ihan kivasti niinkuin tässä vaiheessa pitikin.

Lauantaina sitten matkattiin koko rempan kanssa Turkuun Nooran yksärille. Tietoa, ohjeita ja vaatimuksia tuli valtavasti, mutta silti lopputulos oli tyhjä pää ja rättiväsynyt olo. Se oli varmaan se tunti turun murretta... No siis joo. Tuntui kohtuullisen tumpelolta, osaamattomalta ja siltä, ettei mikään oikein mennyt kohdalleen. Kasvattajakin oli pelottava ;P. Nyt seuraavana päivänä alkaa vasta sisäistämään kaikkea sitä hyvää oppia mitä sai. Pakkohan sitä oli automatkalla raapustaaa kaikki paperille, jotta muistaisi ja samallalla tuli vielä analysoitua jutut läpi. Eli tehtiin jenkkikäännöstä, niistoa ja vähän ihmisnuolen alkua. Niin ja hommahan aloitettiin pimeälläputkikulmalla. Pahkis jaksoi hyvin ja ei se meno sitten videolta ihan niin järkyttävältä näyttänyt kuin miltä se tuntui.

Tänään oltiin sitten Tommi Wirenin luennolla ja se oli kyllä hyvä setti koiran oppimisasioista - siitäkin jäi juttuja takataskuun. Aamupäivällä käytiin vielä näyttämästä Pahkista Niinulle ja samlla kuunneltiin Niinun koulutuksen rataantutustumisosio josta siitäkin sai ahaa elämyksiä. Ennen luentoa oli muuten ihan pakko vielä sutaista sohva ja sohvapöytä sivuun ja hakea ulkoa yksi siiveke jolla vähän tehtiin sitten jenkkikäännöstä ja niistoa :D. Joo ja hallilla tehtiin vielä Pahkiksen kanssa vähän vauhtinoutoa.

Eli nyt on kyllä ollut koirajuttuja viikonloppu täysi - eli oikein loistava viikonloppu takana ja hyvä lähteä työviikkoon sulattelemaan.

Ihmemies

No on se kyllä ihmemies. Ihmemies siinä, että aina se jaksaa hämmästyttää osaamisella joka tuntuu kasvavan ihan itsestään vaikka tumpelo roikkuu perässä. Eilen oltiin agilitytreeneissä ja ekaa kertaa ihan yksin pahkiksen kanssa. Eli ei valvovaa silmää. No alkuun oli vähän hakuammuntaa ja sinkoilua. Hetken seilailin jossain epäuskon ja toivottomuuden välimailla, mutta siitä kokka vain kohti onnistumista ja hyvinhän se sitten lopuksi meni. Kyseessä oli valssitreeni ja siinähän sitten valssailtiin. Poika osasi heti kun ohjaaja osasi. :D Näinhän se taitaa useinmiten mennä. Enpä oikein tiedä mitä tähän raapustaa, mutta täytyy jälleen todeta, että olin ihan vilpittömästi iloinen Pahkiksen tekemisistä. Se on vaan niin hassun fanaattinen ja intoa täynnä. Pistäisin videon, mutta sitä pitäisi vähän leikellä kun kuvasin koko treenin jalustalta niin siinä on hiukan ylimääräistä.

Tänään mennäänkin taas tokotreeneihin pilkkujengin kanssa. Tarkoituksena Allin kanssa tehdä voittajan perustreeni, eli liikkeet läpi ilman kummempia hierontoja. Alli nuo osaa joten ylläpidolla tässä vaiheessa mennään. Kun tästä talvi hellittää niin päästään taas yleistämään muille kentille ja isomman häiriön alle. Pahkiksen kanssa tehdään ruutua ja peruspohjatreeni. Mietin vielä josko pojalle ottaisin vauhtinoutoa - vähän tuo maneesi mietityttää kun en haluaisi Pahkiksen syövän paskaa. Uusien asioiden opettelu ei välttämättä ole parahimmillaan niissä tuoksuissa.

Ja Lauantaina olisi tarkoitus mennä kasvattajan tuiman silmän alle vähän agilityilemään ja Ninjaa moikkaamaan.

Tästä se taas lähtee

No jokohan nyt sitten pääsisi taas oikein vauhtiin. Antibioottikuuri on ohi ja poppoo tervehtynyt. Alkoi jo pikkuisen olemaan tuota virtaa. :) Pakkasetkin hellittivät siihen malliin, että pääsee kunnon lenkkiä ja treenaamaan ulkosalla ja maneesissa.

Pahkis vetää tasaiseen tyyliinsä. Treenit etenee omalla painollaan ja mukavaa on. Kaukkareissa mentiin hiukan taaksepäin, mutta eihän siinä mitään - sellaista se aina välillä on. Leikissä on mukava yhteinen sävel ja muutenkin pahkiksen kanssa on hauska tehdä juttuja. Videoitiin pitkästä aikaa tottistelua ja huomiona se, että voisin enemmän heitellä lelua kun nyt se on taistelu, irroitus ja voittopainoitteista. On se kyllä hieno miten Pahkis tekee niin täysillä, mutta kuitenkin hallitusti ja itsensä kontrolloiden. Sylkkäritreeneissä paikaltaankin se lähtee täysillä kohti ja näkee miten se oikein tykkää tehdä sen käännöksen :P

Huomenna pitäisi sitten mennä ihan halliin agilityä taas esteiden kera - mukavaa päästä taas sinne ja tekemään.

Joo ja tänään Pahkis teki hauskat. Tulin kotiin ja pahkis minua moikkaamaan. Laura oli juuri siivonnut ja yhtään lelua ei ollut lattialla. Yhtäkkiä pahkis sinkosi pois luotani toiseen huoneeseen ja haki sieltä patukan ja toisen luokseni. Hölmö juttu, mutta pienistä jutuista sitä tulee tyytyväiseksi.

Juu ja oltiin ekaa kertaa tänä talvena vetohiihtämässä Avan kanssa. Oli siellä muukin poppoo mukana ja Laura Kaapon kanssa suksilla muutaman sata metriä. Ava kyllä nauttii tuosta vetohiihdosta ihan niinkuin canicrossistakin: se on niin itsestään jo palkitsevaa

Niin ja Ninjakin, eli Pahkiksen sisko, on saanut blogin auki kanssa

Ja osaa se olla ärsyttävä: hihnassa vetää kun sika.

ja osaa se olla aika... Tätä kirjoittaessani oltiin just tultu lenkiltä ja pikkusen tehty hommia. Laura treenasi tuossa viereisessä huoneessa Avan ja Kaapon kanssa. Ihmettelin, että mikä lirinä mun takaa kuuluu. POIKA PRKLE!! Siinä se kusta lorotti mun selän takana... Että näihin tunnelmiin.