sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Traileri

Käytiin treenailemassa eilen Riksussa ja ei se nyt ihan nappiin mennyt. Rytmiä ei oikein ollut ollenkaan ja itsellä oli vaikeuksia hahmottaa Pahkiksen menoa. Kyllä se siitä taas lähtee kun saadaan treenejä alle. Tehtiin myös rengasta ihan naksupohjaisesti. Siitä vaan sitten eteenpäin. Torstaina oltiin myös treeneissä ja siellä muiden juttujen lisäksi tehtiin keinua. Nyt siis oli vuorossa oikea keinu, mutta matalana. Pienten liinaviritysten jälkeen saatiin keinu sopivalle mataluudelle. Pahkis hiukan vältteli kontaktilla pysymistä, mutta tuo saatiin kuitenkin korjattua tuolla korkeudella pois. Ei siis mitään isompaa ongelmaa vaan ihan normaalia oppimista. Ensi kerralla sitten taas nostetaan hiukan korkeammalle. Ajattelin seuraavaksi hiukan matalampaa kuin oikea keinu, mutta niin, että sitten sitä seuraavalla kerralla olisikin jo sitten se ihan oikea keinu. Näillä siis mennään agilityn osalta.

Tottiksessa Pahkiksen seuraaminen on ollut jokseenkin rauhatona. Täytyy miettiä miten sitä korjaa - en tarkemmin osaa sanoa sitä vielä. Liikkeestä jäävissä olen miettinyt että vaihtaisin seisomisen stop käskyn johonkin selvemmin istumisesta erottuvaan. Uskon, että tuo on syy miksi Pahkis tekee niin paljon virheitä tuossa erottelussa. Onhan se tavallaan maltamattomuutta kuunnella, mutta toisaalta silllä liikenopeus ehkä hidastuu. Mietitään tuota vielä ja katsotaan mitä tehdään.

Noudossa otan nyt suunnaksi vauhtinoutotreenin. Koitan siis istuttaa Pahkiksen päähän ajatusta, jossa kapulan tuominen ja tiukasti pitäminen on nopein tapa päästä lelupalkalle. Uskon, että tällä saan pitämiseen voimaa ja rauhallisuutta. Tällä hetkellä kun olen namilla palkannut pidoista on ote kuitenkin aluksi rauhaton ja tuossa ei tuolla nykyisellä menetelmällä ole päästy eteenpäin riittävällä tavalla.

Viimein sain tähän koneeseen iMovien. En ole saanut videokamerasta tai puhelimesta videoita ulos ja muokattua, mutta nyt taas se on mahdollista. Pakkohan sitä oli vähän kokeilla mitä tuolla uudella softalla pystyy tekemään:

lauantai 15. tammikuuta 2011

Keinua ja tokoa

Jotenkin tuossa joulukuun aikana ei oikein saanut otettua mitään järkevää otetta Pahkiksen treenauksesta. Ehkä aivan ymmärrettävämästi kun niin moni asia oli levällään. Kun sai treenipäätöksen tehtyä oli aika sekä oikea hetki lähteä miettimään treenijuttuja taas uudelleen.

Tokoilu

Tottiksessa otetaan nyt selkeämpi ote. Toistaiseksi olen tehnyt juttuja ennemmän tai vähemmän puolirallatellen. Tarkoitus ei ole siirty tiukkapipolinjalle, mutta nyt otetaan selkeämpi tavoite johon pyritään. Eli maneesitreenejä on nyt kaksi kertaa viikossa ja tarkoitus on jokaiseen suunnitella mitä milloinkin tehdään. Aivan samoin kuin Allin kanssa ollaan tehty. Tavoitteena siis mennä ensi kevään ja kesän aikana kokeisiin. Kesän tavoite on saada EVL-oikeudet syksyyn mennessä.

Eli mitä siitä puuttuu. Tietysti kasa kisoja ja kisailmoittautumisia. Liikkeissä suurin puute on nouto. Pitoharjoituksia ollaan tehty, mutta Pahkis ei oikein etene haluamallani tavalla. Ongelma siis ei ole se, etteikö se noutaisi tai noutaisi tarpeeksi nopeasti tai luovuttaisi - ongelma on pito, joka ei ole tarpeeksi hyvä. Tuota pitää siis harjoitella paljon. Tuon kun saa kuntoon niin uskon, että Pahkis oppii hyvinkin nopeasti metallit, ohjatut ja hyppynoudot. Tunnarissa saa olla tarkkana vireen kanssa, mutta tuota pohdittakkoon sitten kun sen aika on.

Seuraamisessa ollaan ihan ok mallilla. Pahkis on hyvässä vireessä ja seuraa hyvällä draivilla. Nyt tarkastelun alla on kontakti kovemmalla häiriöllä ja pitkäkestoisuus. Aktiivisena miehenä kun perusseuraaminen on tylsää ja koko ajan pitäisi tapahtua ja jos ei tapahdu niin koitetaan sitten jollain saada Pasiin vauhtia, että tapahtuisi jotain. Treeniä vaan niin sieltä se sitten pullahtaa.


Liikkeestä jäävissä on liikkeet ihan ok mallilla. Istuminen ja maahanmeno on ihan ok. Haluan ne vielä nopammaksi ja sitä pikku hiljaa rakennetaan. Seisominen on epävarma. Pahkis tarjoaa arpoo istumisen seisomisen sijaan. Tämä on siis nyt työn alla. Viime treeneissä meni jo paremmin ja tuossa äsken lenkillä tehdessä piti taas hiukan muistutella.

Luoksetulo on hyvällä mallilla. Pahkis tulee tapansa mukaan täysillä ja tulee hyvin eteen. Perusttreeniä vain sen kanssa ei mitään erityistä ongelma-aluetta.

Paikallaolo on nyt työstön alla. Pahkis aktiivisena poikana pitää saadaa rauhalliseen mielentilaan ja tätä ehdollistamista ajetaan nyt sisään. Viime treeneissä olin jo erittäin tyytyväinen. Pientä ylivirettä paikallaoloon oli hetkellisesti kun Laura oli häiriönä niin se oli hiukan liian mukavan juttu: alkoi häntä vipajamaan, mutta ei siis sen kummempaa.

Hyppyä en ole edes tehnyt Pahkiksen kanssa, enkä teekkään ennen kuin vasta lähempänä koetta. Ei ole mitään syytä.

Kaukkareissa Pahkis osaa ja reagoi käskyihin pääsääntöisesti oikein. Liikeradoissa ja etäisyydessä on hiomista, mutta tässä vaiheessa homma näyttää mielestäni siltä miltä pitääkin.

Viretilaa ja sen hallintaa pitää työstää. Tämä on sellainen kokonaisvaltainen juttu mitä koitan saada hallintaan eri tavoin. Voisin siitä kirjoittaa hiukan erikseen, koska se on aika pitkä tarina ja haluan miettiä sen vielä erikseen tarkemmin.

Näistä lähtökohdista siis nyt treenataan kohti kokeita. Työtä on, mutta ei mitään mahdotonta.

Agility

Agilityssä siis treenataan myös ajatuksella ja mahdollisimman tehokkaasti. Tarkoituksena siis tällä hetkellä olisi startata keväällä Ahvenanmaalla. Sori Noora ja Niinu - tulee pitkä reissu jos meinasitte tulla katsomaan. ;D

Startista meillä puuttuu periaatteessa keinu ja rengas. A-este nyt onnistuu periaatteessa, mutta sitä täytyy vielä vahvistaa. Puominhan spädäri osaa ja kontaktit, joten sinänsä A:ssa ei mitään järin isoa uutta ole ja onhan Pahkis sen pari kertaa jo mennytkin. Tällä hetkellä siis työn alla on keinu ja rengas. Paljon on kaikkea muuta treenattavaa, mutta muuten on ainakin omasta mielestä kasassa ykkösluokan peruspaketti, jolla voi sitten tuota kisauraa aloitella. Kokonaisia ratoja ei olla vielä tehty ja ne tulee kuvioon sitten jossain vaiheessa lähempänä. Ei sinänsä etteikö Pahkis siitä suoriutuisi, mutta pidempi rata on kuitenkin eri asia kuin alle kymmenen esteen pätkät.

Näin siis mennään:

Keinua kokeiltiin tuossa jokin aika sitten kerran niin, että toisessa päässä pöytä ja siitä sitten jollain ihme härdellisysteemillä pitit suoriutua. Se ei toiminut ei niin sitten alkuunkaan. Päätin nyt edetä niin, että teen kotona tuolla kontaktinpätkällä perus pentutreeniä ja lisään sinne alle koroketta, jotta Pahkis tottuu tuohon keinuliikkeeseen. Sen jälkeen lasketaan keinu matalaksi ja tehdään sama homma siinä. Nenäkosketusalusta on mukana, jotta Pahkikselle on ehdottoman selkeää mitä pitää tehdä ja uutena asiana on periaattessa hiukan pidempi lauta ja hiukan toisenlainen liike kuin kotona. Tuosta sitten keinua ylöspäin nostamalla mennään eteenpäin.

Rengas täytyy vaan treenata. Tuon teen klikkerillä ensin matalalla ja sitten maksirenkaalla. Ei siinäkään mitään ihmeellistä.

Miksi näin? Mielestäni Pahkis oppii parhaiten kun sillä on tilaa epäonnistua, tilaa ajatella ja selkeä mahdollisuus onnistua. Liian monta liikkuvaa osaa ja liian paljon kontrollia ei ole hyvä asia Pahkikselle.

Mitäpä muuta tässä? No Pahkis saa hyvin todennäköisesti sitten sen pikkusiskon. Eli Lauran kauan odotettu portsu olisi sitten muutaman viikon päästä kotiutumassa. Jännä nähdä miten hommat ja järjestykset taas muuttuvat. Kaapo alias Kukka voi vähän huonosti. Toivotaan, että on vain ohimenevää kun olisihan miehellä vielä noita elinvuosia jäljellä. Huomenna taas selvää siitä varmasti lisää ja Laura saa kertoa sitten kertoa asiasta enemmän kun sen aika on. Niin ja vuoden vaihteessa käytiin Ahvenanmaalla jossa Pahkis oli turistina, mutta Rhett ja Sinko urakoi ja urakoivatkin oikein hienosti. Onnittelut hienoista radoista ja kovasta vauhdista. On siinä Pahkiksella ja Ninjalla mahtavat vanhemmat ja mahtavat ohjaajat. Ei voi kuin nöyränä vierestä ihmetellä monttu auki.

Ehkä mekin sitten joskus.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

2011

Uusi vuosi on vaihtunut ja on aika kirjoittaa. Viime postauksesta on aikaa ja ihan tarkoituksella. Halusin jäsentää, miettiä ja selventää asioita. Eli Pahkikselta on nyt pallit poistettu. Se homma on hoidettu pois alta, mutta ei se ole pääasia. Ennen tuota operaatiota käytiin lonkkakuvissa ja sieltä tuli jokseenkin mykistäviä uutisia. Uutisia, jotka ovat pistäneet miettimään taas kerran niin montaa eri asiaa ja niin monelta eri kantilta. Kaikesta negatiivisesta sävystä huolimatta ei ollenkaan huono asia - nyt sanottuna. En kyllä olisi samoin voinut ajatella vielä kolmisen viikkoa sitten.

Lonkkakuvista tuli siis melko rajua palautetta ja lopullinen lausunto oli sitten D/D. Kirjaimella ei sinänsä ole merkitystä vaan kaikella muulla. Tarkempia alkuvaiheen sepustuksia löytyy Lauran blogista, tästä kirjoituksesta. Ennen joulua kävimme vielä ortopedin luona juttelemassa ja hänen näkemyksensä asiaan oli hiukan toinen. Kaikkea tätä puntaroineena olen ja olemme tulleet päätöksiin joista sitten seuraavassa.

Eli Pahkiksen kanssa tullaan treenamaan agilityä. Kevennetyllä setillä, tarkasti miettien ja tilannetta tarkkaillen. Näin se menee. Miksi se menee näin? Asiaa paljon miettineenä, minulle merkityksellisin seikka monien joukossa on tämä: uskon, että koiran tulee elää hyvää elämää. Hyvä Pahkiksen tyyppisen koiran elämä ei mielestäni ole sohvalla makaamista ja lenkkeilyä ja joidenkin asioiden harrastelua. Uskon, että koira on onnellisimmaan silloin kun se saa tehdä asioita joista se pitää ja etenkin silloin kun se saa tehdä asioita joista se ja sen omistaja pitää. Uskon, että koiralle palkitsevimpia asioita ovat ne hetket jolloin se kokee sille mieluisan asian suoritettuaan myös omistajan olevan koiraansa aidosti tyytyväinen. Ei koira tarvitse kilpailua tai agilityä, mutta se tarvitsee hyvänolon tunnetta, hyväksyntää ja onnistumista - omistajansa kanssa. Mietin omia tuntemuksiani agilityn kanssa ja muiden lajien kanssa. Mietin Pahkiksen tunnetiloja ja sitä mitä se minulle on ilmentänyt. Mietin sitä mitä olen sen kanssa kokenut ja tuntenut eri tilanteissa. Mietin miksi harrastan koirien kanssa ja uskon että ne samat hetket, jotka minulle ovat niitä parhaimpia kokemuksia ovat myös koiralle parhaita kokemuksia.

Nyt kun tätä kaikkea miettii, niin osaa jo löytää taas positiivisia asioita. Nyt varmasti mietin jokaista treeniä vielä tarkemmin ja huolehdin niiden laadusta tarkemmin. Se mikä on ehdottomasti parasta, niin nyt varmasti osaan arvostaa jokaista treeniä ja nauttia jokaisesta treenistä. Ei sillä, etten olisi sitä aiemminkin tehnyt, mutta nyt entistäkin enemmän. Muistakaa te kaikki muutkin tehdä niin.

Tässä Pahkiksen toipilasaikana ollaan treenailtu vaihtelevasti pikku temppuja. Ihan vain hauskaa pitäen ja Pahkiksen aivojumpan takia. Ollaan opeteltu pujottelemaan jalkojen välistä eteenpäin ja sama homma peruuttaen. Tuolle peruuttaen pujottelulle pitäisi keksiä joku naseva nimi... Tottista ollaan treenailtu kotona sisällä - lähinnä kaukkareita. Viime torstaina käytiin agilityilemässä. Vähän oli pojalla ylimääräistä energiaa ja itse olin hiukan hukassa niin olihan se hiukan hakemista. Oli taas niin mukavaa tuntea kuinka pienestä vihjeestä Pahkis lähtee ja lähtee täysillä. Pahkis on leikkauksesta nyt toipunut ja ensi viikolla aloitetaan taas tottistreenailu maneesissa.

Vuodenvaihde ohitettiin ja paukuista selvittiin ilman mitään kummempia. Pahkis reagoi meidän koirista yleensä selvästi eniten ääniin, mutta raketit ei kyllä tuottaneet sille minkäänlaisia ongelmia. Eihän sen kanssa toki verta kaivettu nenästä, mutta siis ei mitään reagointia ja sälekaihtimetkin olivat koko ajan auki. Hyvä siis näin ja onneksi muutkaan koirat eivät raketteihin ja paukkeeseen sen kummemmin reagoi.

Mitä siis vuonna 2011?

Ensimmäiset tokokokeet.
Ensimmäiset agikisat. Ehkä Ahvenanmaalla keväällä tai sitten Hailuodossa Juhannuksena.

Näitä siis kovasti odotellessa.

Tässä Spädäri uudenvuoden jälkeisenä aamuna:





Tässä vielä Lauran uudempi kirjoitus toisen arvioinnin jälkeen.
Jossa siis hiukan tarkempaa lääketieteellistä tarinaa.