Stadi Games, kisaraportti #2

Nyt on toiset kisat sitten takana. Tulossaldona lauantailta hylly ja vitonen. Sunnuntailta hylly ja kymppi. Eli ei siinä mielessä mitään ihmeellistä, mutta oppia sitäkin enemmän.

Eli lauantain ensimmäisellä radalla olin vielä ohjaamassa jotain ihan muuta koiraa kuin Pahkista. Ehkä Alli siinteli mielessä kun ohjasin. Noh, mutta ei siitä sen enempää. Toiselle radalle olin sitten jo herättänyt itseni ja kaivanut asenteen kohdilleen. Rata menikin hyvin ja tuntui hyvältä. Yhdessä kohdassa ajoin itseni suotta hiukan ahtaalle ja tuossa Pahkikselta sitten se rimakin putosi. Onhan siinä radalla paljon muutakin korjattavaa, mutta pitkästä aikaa meno Pahkiksen kanssa tuntui yhtenäiseltä ja siinä oli hyvä syke. Se tuntui pirun hyvältä ja esimerkiksi kepeille lähetys tarjosi minulle vau-faktoria.

Sunnuntaina olikin tarkoitus pitää sitten sama syke päällä jo alusta asti. Tällä kertaa muuten Laura ei ollut mukana henkisenä tukena, jotta olisi voinut pohtia ohjauksia. Mutta juu, asenne oli jo aamusta kohdallaan, alussa jäi ohjaus vähän varovaiseksi kun epäilin napauttaako Pahkis pituudelta näkyvät kepit jos työnnän sitä liikaa. Nyt siis työnsin liian vähän. Tuosta taisi tulla joku kielto tms. mutta ei sillä nyt sen isompaa merkitystä. Putken jälkeinen hypylle työntö onnistui ja ehdin hyvin persjättöön ennen rengasta - olin siellä missä olin ajatellutkin. Renkaan jälkeen Pahkis tiputti riman. Eihän se valssi nyt ihan kohdallaan ollut, mutta ei noin roisisti sitä rimaa olisi saanut pudottaa, joten lopetin radan siihen. Tein näin, koska tätä samaa teen myös treeneissä, enkä haluaisi, että Pahkis oppii että kisoissa voi rellestellä miten sattuu. Muuten tuntuma oli hyvä, ehkä vähän hätäinen olo, mutta silti ihan hallussa.

Agilityrata olikin profiililtaan erilainen ja vaikutti hyvältä ja kivalta radalta. Radalla pystyi mukavasti linjaamaan koiraa ja sitten itse taas sijoittumaan seuraavan kohtaan. Oli radassa myös oma suvantovaiheensa keinun jälkeen, josta sitten puomille pitikin putken jälkeen sykkiä. Hauska rata. Alun rima putosi ja keppejä edeltävä rima. Lopun putken ohjasin itse huonosti - en painanut liikkeellä tarpeeksi kohti suuaukkoa. Näytti se oma hölmöily taas naurattavan jo kesken rataakin.

Mutta siis loppujen lopuksi jäi erittäin hyvä mieli. Paljon jäi käteen valmistautumisesta ja rutiineista, löysin oman mielentilan ja mielestäni nyt toimivat alkurutiinit. Sitä täytyy pohtia miten vielä saisi ensimmäiselle radalle samaa mielentilaa. Tämä koskee myös Pahkista. Pojalla on panokset ensimmäisellä radalla aina pikkusen korkeammalla. Se oli myös hyvää, että osasin radan aikana ajatella. Toisen radan riman pudottua ajattelin, että nyt otan kontaktit rauhassa ja kunnolla kun nollaa ei enää ole saatavilla. Puomin olin suunnitellut leikkaavani takaa, mutta löysin itseni kuitenkin puomin toiselta puolelta, joten lennosta sitten muutin suunnitelman. Pahkis haki kepit hienosti viikonlopun aikana. Keinu oli myös hieno, lähinnä siinä hienoa siis se, että Pahkis tsemppasi itsensä siihen kontaktille vaikka olikin lähellä tulla lentokeinu. Kontaktit pitivät ja videolta sain uutta tietoa Pahkiksen hyppäämisestä ja sen ongelmista. Eli nyt paneudutan siihen. Mielessä on jo muutama harjoitus joista toivottavasti löytyy vähän lääkettä.

Tässä vielä radat:

Lauantai:

Ensimmäinen rata

Toinen rata

Sunnuntain molemmat:

Stadi Games Sunnuntai

Kohti seuraavaa koitosta

Ahvenanmaasta on toivuttu ja ollaan jo matkalla kohti seuraavia kisoja. Eli ensi viikonloppuna on vuorossa Stadi Gamesit. Siellä siis taas mennään täysiä. Välissä käytiin leirillä jossa Kurkisen Kim ja Liuhdon Timo olivat kouluttamassa. Haasteellisia ratoja, jotka eivät meille oikein natsanneet, mutta paljon jäi taas asioita mieleen ja uutta oppia. Tänään oltiin riman treeneissä joissa sielläkin haasteellinen rata jota sitten tehtiin pätkissä. Huomenna olisi tarkoitus käydä vedättämässä kontakteja ja lähtöä niin, että on itsellä hyvä ja varma olo niistä.

Mitäpä muuta? No metsässä ollaan menty rauhakseltaan ja hypitty kivien päälle, kiveltä kivelle ja kasattu itseä kannon päälle. Pahkis siis, mutta olen minäkin siellä kivillä pomppinut. Nopeasti Pahkis tuossakin kehittyy. Se kasasi itsensä jo seisomaan sellaiselle hiukan reilu kymmenen senttiä halkaisijaltaan olevalle kannolle. Ei siihen olisi mahtunut enää yhtään karvaa lisää, mutta siinä se vain horjuen pysyi. Eipä olisi vielä muutama viikko sitten tuo onnistunut.

Ei tällä kertaa nyt tämän enempää. Raportoidaan taas kisoista sitten.

Askel #1 eli Tävlingsrapport

Noniin. Nyt se on sitten tehty. Ensimmäiset viralliset kisat käyty. Ei se mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta olen kuitenkin tyytyväinen. Tässä kisoista hiukan tarkemmin.

Lördag

Eli tarkoitus oli lauantaina vetäistä kolme rataa, mutta perjantai ilta ja lauantain sääennuste antoi hiukan huonoja merkkejä. Varsinkin kun radat olivat nurmikentällä. Lauantai aamuna vettä ropisi edelleen ja odottavaisin tunnelimin suunnistettiin kohti kisapaikkaa. Kisapaikalla olikin sitten se ensimmäinen yllätys, joskin tavallaan sitä osasikin odottaa. Hyppyrata näytti tältä:



ja agilityrata tältä:




Eli radat olivat lähempänä mutapainikenttää kuin agilityrataa. Vähän aikaa tuumailtiin ja katseltiin tilannetta ja yhdessä tuumin Lauran kanssa todettiin, ettei tuonne kannata lähteä rikkomaan koiraa taikka itseään. Pahkikselta ei kysytty mielipidettä - se olisi kyllä arvattu. Jätettiin siis ensimmäinen rata väliin. Kisakirja saatiin muutaman jumppaliikkeen jälkeen tuomarin hyväksytyksi. Pahkis ei oikein aluksi tykännyt tuosta ruotsalaistuomarista sadetakkeineen ja lukulaitteineen.

Odoteltiin toista rataa ja keli vain säilyi huonona. Sade oli jossain vaiheessa kyllä lakannut, mutta mutainen maa ei vettä imenyt yhtään ja lammikot vain lojuivat kentän pinnassa. Jätettiin siis toinenkin rata väliin. Tässä vaiheessa suomea puhuva kuuluttajasisäänheittäjä totesi meille, että hienoa, että joku ajattelee asiaa koiran kannalta ja uskaltaa jättää radat väliin. Olisihan siellä hitaalla rauhallisella koiralla voinut mennä, mutta Pahkis "V***u mähän meen täysiä" menisi todellakin täysiä. Mudassakin. Parempi siis tarjota pojalle kunnon pito ja koirille kun ei vielä Mudrockkeja ole saatavilla. Toisaalta eivät nekään tuolla hyvin pitäneet.

Kolmaskin rata jätettiin suosiolla väliin ja päätettiin keskittyä seuraavan päivään.

No kävin kyllä Pahkikselta salaa Jipon kanssa juoksemassa kolmosten radan. Meinasin pannuttaa jo rataan tutustumisessa ja muutin hiukan suunnitelmaa, jotta sain itselleni pehmeämmät linjat. Itseasiassa se oli muuten ensimmäinen kolmosten kisarata, jonka olen suorittanut. Hyllyhän sieltä tuli kolmella kiellolla kun Jippo ei oikein irronut hypyille. Noh, mutta rata oli ainakin omasta mielestä muuten ihan hyvä ja varsinkin kun treenit rajoittuivat yhden verkkahypyn pyörittämiseen hetkeä aiemmin.

Lauran blogissa on tarkempaa kertomusta heidän kisoistaan.

Söndag

Tuo sadehan loppui sitten lauantai iltapäivän ja illan mittaan joten sunnuntaina päästin sitten jo kisakirjaa pidemmälle. Ratakin oli järkevämpi kuin lauantain radat, mutta nurmi oli vieläkin liukas, mutainen ja märkä. Rata oli kuitenkin profiililtaan sellainen, että päätin tuon käydä sitten kiskaisemassa. Ei se nyt ihan putkeen omalta osaltani mennyt, mutta tulipahan meidän eka yhteinen ihan ikioma hylly. Pahkis meni juuri sinne minne sen ohjasin, eli ohi parista esteestä. Toisen otin lennosta uudestaan ja Pahkis suorittikin sen pikku kylkimyyryn kautta. Kontaktit Pahkis teki hyvin, mutta varasti A:lta, joten lopetin jo hyllytetyn radan siihen. Kepit Pahkis haki hyvin - niistä olen sangen tyytyväinen.

Täällä on tuosta radasta video.

En osannut lukea rataa. Tuo ensimmäisen valssin aloitin liian aikaisin ja annoin aivan turhaa käskytystä. Pahkis teki juuri niinkuin olin sen opettanut. Minä vain en tällä kertaa osannut. Tuo muurin jälkeinen hyppy oli myös selvä oma kämmini: en osannut linjata tuota oikein, enkä ymmärtänyt koiran näkevän tuon A:n suoraan muurilta. Enkä siten siis kertoa tuota hyppyä, joka ei taas ollut koiran linjoilla. Eli opetus on yksinkertainen: opettele lukemaan rataa. Toinen seikka mikä paljastui videolta on se, että Pahkis ei osannut hakea hypyn ponnistuskohtaa oikein tuossa putken jälkeisellä hypyllä. Täytyy siis treenata tuollaisia kohtia ja erilaisia välejä. Toinen seikka kaikkien muiden treenattavien seikkojen seassa on tuo mitä tapahtui kepeille menossa. Eli käskyttäessä hypystä seuraavaa estettä ennen hyppyä Pahkis helposti pudottaa riman. Täytyy siis harjoitella noitakin. Täytyy vielä mainita että en ollut ihan sataprosenttisesti mukana. Ehkä sää, ehkä mää - en tiedä vielä, mutta ensi kerralla ollaan takuulla kartalla.

Mutta seuraavat koitokset onkin sitten jo reilu viikon päästä Stadi Gamesissa. Sitä ennen muutamat treenit. Katsotaan miten siellä menee - josko päästäisiin jo ihan vaikka maaliin saakka :D

Via Dolorosa

Tästä se lähtee. Ensimmäinen kisailmo on Pahkikselle tehty. Ensimmäinen askel kärsimysten tiellä. Tämähän siis täysin pilke silmäkulmassa. Kahden viikon päästä lauantaina on siis ensimmäinen kisastartti Ahvenanmaalla. Täytyy siis hetki pohtia, että mitä vielä pitäisi tehdä ja parantaa näin akuutisti.

Pahkis alkoi tiputtelemaan rimoja taas enemmän ja jopa ontuikin pari viikkoa sitten torstai treenin jälkeen. Onneksi heti Riinan käsittelyn jälkeen Pahkis oli entisensä ja pysynytkin nyt hyvänä. Hieno homma. Ohjeiksi saatiin tehdä erilaisia syviä lihaksia vahvistavia jumppia ja näitä ollaankin nyt tehty. Toinenkin muutos ollaan tehty: käytän nyt Pahkista yksin lenkeillä. Tämä siksi, jotta saadaan nostettua ravin määrää ja rauhallisen ulkoilun määrää. Ollessamme isommalla laumalla liikkeellä Pahkis laukkaa suurimman osan ajasta ja myös sinkoilee sinne tänne. Pystyn samalla myös tekemään muita pikku juttuja Pahkiksen kanssa. Rentouttavaa niin Pahkikselle kuin minullekin.

Keskiviikkona Riman treeneissä oli kisanomainen treeni kahdella eri radalla. Ensimmäisellä radalla oli alusta kaksi hyppyä ja suora putki linjassa ja putkesta tiukka käännös. Veikkailin Pahkikselta jokseenkin laajaa kaarrosta putkesta, mutta en ehkä ihan hallin toisen pään kautta. Eli uusiksi meni. Muutamaan kerran siinä treenattiin putkijarrutusta ja sitten olikin seuraavan radan vuoro. Rata oli muuten hyvä, mutta muutamia rimoja ropisi.

Torstaina sitten treenailtiinkin lisää putkijarrutusta hiukan toisenlaisella kuviolla. Sainkin Pahkikselle taas vahvistettua ajatausta, mutta työtähän tuossa vielä on. Jarrutuksia yleensäkin pitää vahvistaa. Pihatreeneissä nuo toimii, mutta sitten radalla vähän kovemmassa vilskeessä ne tuppaa unohtumaan.

Lähdöt on paremmassa kuosissa, mutta treenata pitää lisää, jotta voi satavarmasti luottaa. Ei Pahkis sieltä lähde suorittamaan vaan liikkuu askeleen tai kaksi perässä.

Torstain treeni muutenkin oli ihan hyvä. Nyt minulla on parempi ajatus siitä, mitä radalla pitää tehdä: milloin käytän ääntä, milloin ohjaan ja milloin annan Pahkiksen suorittaa. Se sitten miten saan esimerkiksi äänenkäytön ajoitettua oikein onkin sitten vielä hakusessa. Mutta siis pääpiirteittään mielestäni Pahkis menee hyvin ja kovaa kun saan ohjausta kohdilleen. Olen myös muuten saanut sitä kadotettua otetta takaisin - tatsi Pahkikseen on nyt parempi.

Niin, mitä siis vielä tehdä. Rimoja ropisee. Se on meille se isoin ongelma tällä hetkellä. Puntaroidaan sitä. Muuten aion tehdä ihan perustreeniä enkä ottaa mitään viime hetken pikakurssia. Eli jotakuinkin näillä mennään. Katsotaan mikä katastrofi sieltä syntyy ja kuinka paljon kriisiapua tarvitaan. No, hyvällä mielellä ja suu hymyssä.