Nouto osa CMXIIV

Enpä ollut eilen uskoa silmiäni kun tein Pahkiksen kanssa noutoharjoitusta jonka otin nyt tämän hetken lähestymistavaksi tuohon pitämisongelmaan. Homma siis yksinkertaisesti se, että haluan takaperinketjuttaa tuon noudon ja siihen tarvitsen tuon loppuasennon, eli kapulan pitämisen istuen edessäni. Ongelma siis ollut se, että en ole saanut Pahkista rauhoittumaan tuohon kapulalle vaan pienimies mälväilee. Noh, otin nyt sitten lähestymiseksi sen, että lähetän Pahkiksen kapulalle ja nostettuaan sen käsken sen istumaan kapula suussa jossain vaiheessa paluumatkaa. Tuossa olen sitten istuttanut sitä ja kehunut rauhallisesta mielentilasta ja mälväämättömyydestä. Eiliseen asti olin epävarma siitä saanko tuollakaan mitään järkevää tulosta aikaiseksi, mutta levossa näemmä kehittyy. Eli Pahkis oikein yritti eilen. Se istui kapula suussa, heilutti päätään hitaasti ylös alas. Näki kuinka sen olisi tehnyt mieli avata suu ja puraista. Sen ylähuulet nyki ja nousi ylöspäin kun joku ihmeen aivolohkon mielihalu huusi puremista, mutta pienimies tsemppasi ja oli purematta. Hyvä se! Tästä siis mennään eteenpäin.
Muuten Pahkis tekee hyvin hommia ja avoimen liikkeet on ihan kivasti kasassa. Seuraamisessa on hiottavaa ja luoksetulon pysäytyksessä myös, mutta nuo on vaan perustreeniä ei sen kummempaa.


Agilityssä oltiin viime viikonloppuna Janitan koulutuksessa. Ensimmäinen päivä ei oikein istunut millään. Olin itse huono enkä päässyt ihan kunnolla taajuudelle. Se oli hyvää, että radalle ei ollut hankala tehdä suunnitelmaa. Ei se hyvä suunnitelma ollut, mutta siis viime koulutuksessa oli ongelmaa saada suunitelmaa kasaan. Tällä kertaa en myöskään kuormittunut samalla tavalla haasteellisesta radasta. Eli sain siihen tehtyä suunnitelman, joka tuntui siltä että pystyisin sen toteuttamaan ja se tuntui omalta. Toisena päivän olin jo enemmän kartalla ja tatsi oli parempi. Monta juttua jäi taasen käteen ja oli mukava kun sai vielä keskiviikkona väännettyä samaa rataa niin pääsi kokeilemaan paria kohtaa jotka jäivä sunnuntaina tekemättä. Pahkis suoritti kepit laakista loppuun vaikka niiden edessä oli mutkaputki. Monille koirille tuo oli haasteellista. Pahkista ei edes tarvinnut mitenkään saatella tuonne loppuun vaan suoritti ne ihan itsenäisesti. Radalla oli myös välistävetopätkä, joka saatiin myös onnistumaan.  Tästä olin itse yllättynyt myös, koska nuo ovat olleet meille haasteellisia. Sama pätkä taakse työntöinä ei sitten onnistunutkaan, mutta sitä olisi tarkoitus treenata tänään. Torstaina oli Niinun treenit ja siellä mielenkiintoinen rata. Pari huonoa suunnitelmaa tein siihen, mutta muistuupahan ensi kerralla mieleen. Hankala aloitus, mutta näin taas, miten hyvin Pahkis ottaa esteet edeltä ja miten aikaisin ja miten voimakkaasti voin sitä kääntää.

Ensi sunnuntaina sitten korkataan kakkosluokka. Toivotaan, että on mukavan kimurantti rata.

Kakkosluokkalainen

Hih. Siellä me nyt sitten ollaan - kakkosluokassa. Saatiin raavittua viimeinen nolla kasaan ja seuraavaksi ollaankin sitten suunnistamassa kohti kakkosten ratoja. Tuntui mukavalta, kun oltiin muutamassa viime kisassa jo melko lähellä. Eihän tuo nollarata nyt mikään täydellinen ollut mutta nolla kuitenkin. Katselin tuossa videolta noita ratoja ja kyllä valsseissa riittää hinkkaamista. Otekin saisi olla paljon napakampi. Ehkä se tulee kun radat vaikeutuu - tiedä häntä. Kisattiin kaksi rataa nollakoirana kisan ulkopuolella ja naurattaa vieläkin kun Pahkis luisti keinulta ja ihan automaattisesti lähdin pois radalta. Eipä käynyt mielessäkään, että se ehkäpä pitäisi suorittaa nollakoirana loppuun asti. No saatiin kuitenkin tuomarilta lupa lähteä nollakoirana myös vikalle radalle.

Tässä päivän radat:

Riman kisat, 16.10.2011

Valsseja ja valsseja

Käytiin kisaamassa Turussa tuossa viikonloppuna. Kolmen radan koitos oli edessä ja lähdin hyvin luottavaisin mielin kisaamaan. Oli sellainen mukava tunne. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Sellainen tunne, että nyt asiat menee kohdalleen, toimii ja tuntuu hyvältä. Ensimmäinen rata oli juoksupainoitteinen ja hiukan pohditutti miten sitä kerkeää. Pakko olisi siis käydä vetämässä muutamat spurtit ennen rataa, jotta varmasti oli hereillä. Rata lähti hyvin liikeelle ja Pahkis imi hyvin kepeille kovasta vauhdista ja sille keskivaikeasta kulmasta. Erityisen tyytyväinen olin siitä, että se teki töitä vääntääkseen itsensä oikeaan väliin. Hylly me kuitenkin saatiin, hiukan jätin tuuppaamatta sitä tarpeeksi pituudella ja pahkis tuli pituuden välistä. Oma syy. Jatkoin radan naureskellen loppuun ja tuli siellä vielä hypyn ohituskin kun en keskittynyt kunnolla kun nauratti niin kovin.

Toisella radalla päästiinkin sitten valssailemaan ja eihän ne ihan niin putkeen mennyt. Toisen valssin jälkeen olin myöhässä ja plokkasin Pahkikselta hyppylinjan ja siinähän sitten oltiin parttiarallaa yhtäaikaa ponnistuskohdassa ja rima alas. Oma syy. Loppurata sujui hyvin - erityisen tyytyväinen olin pituudella takaaleikkauksesta joka sujui sujuvasti ja oli ilmeisesti tuottanut monelle harmaita hiuksia.

Kolmas rata taas kaatui omaan phuolimattomuuteen. Olin rataantutustuessa suunnitellut kääntäväni Pahkiksen tiukasti, mutta sitten ennen rataa tajusin, ettei sitä oikeasti tarvitse kääntää niin tiukasti. Vaihdoin suunnitelmaa. Ajatus oli parempi, mutta toteutus huono. Oma syy. Eli ohi hypyltä, hyppy uusiksi ja siitä hylly. Loppuradalla oli sitten vielä yhdeksänkympin sulkukulma kepeille putkelta. Sinne Pahkis ei itseään malttanut taivuttaa. Liekö se jo ollut väsynyt kun oltiin vielä lämmittelyesteillä tuotakin kulmaa tehty.

Hyvä mieli jäi radoista kuitenkin, ja oppia tuli lisää.

Viikolla sitten olikin vielä viimeiset Nooran treenit ja torstaina Niinun treenit. Nooran treeneissä tehtiin rataa ja rata oli mukava. Valssit olivat tälläkin kertaa haasteena. Tässä siis ongelmia tuotti valssi okserilla ja jotenkin en vain itse osannut valssia yksinkertaisesti tehdä. Ärsyttävää. Muualta rata meni mukavasti. Pahkis osasi hienosti pöydän: osasi itse hakeutua ja jarruttaa sinne. Radalla oli putkijarrutuskohta, joka meni myös hyvin. Sain ajoituksen hyvin ja näin Pahkiksen  hiljentävän mennessään sisään putkeen ja se tuli suusta ulos tiukasti kääntyen.

Torstaina Niinulla oli vuorossa valssitreeni ja takaaleikkaustreeni. Pitkästä aikaa tuli oikein kunnolla hiki kun väännettiin oikein urakalla. Radalla oli neljä tiukkaa valssia putkeen, takaakiertovalsseja ja valsseja putkelta hypylle ja takaisin putkeen. Etenkin tuo neljän valssin suora oli itselleni juuri sitä mitä kaipasin. Tuollaisessa pystyy hyvin hakemaan sitä omaa tekniikkaa kun tekee useamman valssin putkeen ja hieman muuttelee omaa toimintaa ja näkee heti samoin tein koiran vasteen.

Takaaleikkaustreeni oli joukko tiukkoja, vauhdikkaita leikkauksia. Tässä meillä oli oman liikesuunnan kanssa hakemista. Heti kun suunnat oli kohdallaan niin menihän se, mutta oma ongelmani on oma haluni mennä eteenpäin jotten jää jälkeen, mutta toisaalta sivuttaisliikken tekeminen, jotta Pahkis hakee leikattavan hypyn. Hankala ehkä selittää ymmärrettävästi näin. Noh, joka tapauksessa, läksynä se, että Pahkis pitäisi saada paremmin tulemaan liikkeessä lähelle. Eli tarvitsen vastapainoa estehakuisuudelle ja toisaalta oman liikkesuunnan lukemiselle. Taidanpa tänään vähän treenailla tuota hallilla.

Tämän viikon treenit on noin yhteenvetona ollut mukavia, radoiltaan, mutta myös tuntumaltaan. En ehkä tajunnut sitä aiemmin tai osannut sitä ehkä ymmärtää, mutta siis sellainen irrallisuuden tunne ohjaamisesta oli nyt suurelta osin poissa. Ehkä ohjasin vahvemmin tai rohkeammin, luottavaisemmin tai ronskimmin. Ehkä kaikkea noita. Olihan siellä välissä hapuilua, mutta hapuilu kuuluu oppimiseen.

Ensi viikonloppuna onkin Riman kisat. Omassa hallissa Pahkis saattaa olla hiukan roisi, mutta pidetään se mielessä.