Puami, sillisalaatti ja lampaanlihaa

Nonih, Viime viikonloppuna Pahkis sitten suoritti puomin alusta loppuun ensi kertaa. Hyvinhän se meni. Alkuun yritti nousulta helpompaa reittiä maata pitkin, mutta oivalsi heti seuraavalla kerralla miten se oikein pitääkään suorittaa. Oltiin siis tehty jo aiemmin alasmenoa ja puomin yläosaa eri matkoilta niin, että olen nostanut Pahkiksen puomille.

Viikko sitten oltiin Niinun ja Teemun koulutuksessa. Niinun treenit meni hyvin. Heti vain kun pääsin omasta alkujännityksestä. Tehtiin päällejuoksuja ja muuta pientä. Teemu opetti meille ennakoivaa valssia ja päällejuoksuja. Itselle jäi tunne, että Pahkis oivalsi ja että itse oivalsin miten se homma pitäisi tehdä. Muutenkin poika oli oikein pätevä koko viikonlopun ja viikonlopusta jäi erittäin hyvä mieli ja taas kerran paljon mietittävää ja muistettavaa.

Maanantai aamuna koulutusten jälkeen Pahkis ontui herätessään pari askelta toista takajalkaa, joten annettiin sen olla sitten levossa agilitystä viikon verran. Ei se kyllä ontunut sitä kuin tuon yhden kerran mutta parempi levätä hetki, vaikka oma mieli kovasti tekikin päästä agilityilemään. No, sainpa kuitenkin keskiviikkona kokeiltua pientä rataa Kaapon kanssa. Hauska miten se tuntui jännän pehmeältä, sellaiselta omalta ajatukselta. Kaapo siis osasi hyvin kompensoida omat virheeni ja kuuliaisena poikana teki mitä käskettiin.

Tottiksessa ollaan nyt sitten oltu teemalla sillisalaatti. Eli yhdistellään kaikkia osattuja asioita ihan miten mieleen sillä hetkellä ikinä sattuu. Tarkoituksena siis saada Pahkis olemaan jatkuvasti kuulolla ja tarkkaavaisena siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. On se vaan hassu mies miten se vaan tuossakin toimii ja yhdistelee asiat niinkuin olisi aina tehnytkin niitä niin. Seuraamisessa saan Pahkiksen tekemään ja tarjoamaan minulle sellaista seuraamista kuin siltä haluan. Jonkin verran se hakee ja elää vielä, mutta suunta on mielestäni oikea. Edelleen ollaan tehty asioita myöskin siis niin, että vasta useamman ja hetken tekemisen jälkeen saadaan lelupalkka. Tämäkin tietysti treenikerrassa vaihdellen, mutta lelupalkkauksia saattaa tulla kahdesta neljään. Tämä toimii mielestäni hyvin ja vie oikeaan suuntaan. Se ratkaisee sitä ongelmaa, jonka ajattelin Pahkiksella tulevaisuudessa olevan: miten sen päänuppi kestää palkkaamattomuuden. Tällä siis saadaan opetettua tuota. Toinen iso etu on se, että näin treenatessa Pahkis ei ole jatkuvasti tiukasti saaliilla. Pahkis osaa myös hyvin luovuttaa saaliista ja vaihtaa takaisin saaliille.

Nouto on meille vielä mysteeri. :) Siihen täytyy nyt alkaa keksiä jotain ja ottaa asiaksi treenata se kuntoon. Siitä ehkä lisää seuraavassa postauksessa. Ajatuksia siis on.

Opettelin tuossa sunnuntaina Pahkista myös sulkemaan keittiön vetolaatikoita. Se on vielä vaiheessa, mutta hauskaa pitää olla. Kokeilin samaa myös Allilla, Kaapolla ja Avalla. Sanotaanko että haasteensa kullakin. Tärkeintähän on se hauska tekeminen.

Ensi viikonloppuna onkin Riman leiri ja siellä Liuhdon Timon koulutusta. Innolla odotan mitä Timolla on annettavaa. Eikä siinä vielä kaikki. Pahkis näkee leirillä lampaita ensi kerran eläessään muualtakin kuin auton ikkunasta. Sieltä se ei niihin ohi ajaessa vielä syttynyt. Saapa vain nähdä tuleeko Pahkiksen tyylillä lammaspataa... jotenkin en yllättyisi.

Kepit muiden esteiden kanssa ja tokoilua

Noh, nyt on sitten kepit yhdistetty jossain määrin rataan ja tehty eri kentillä erilaisia kovia keppejä. Eli pariin estettä ennen keppejä ja jokin sen jälkeen - ei sen pidempää. Aina ei meinaa maltti riittää, mutta mukavasti Pahkis hakee kulmia. Keppejä pitää vielä yleistää paljon. Pahkis ei vielä automaattisesti uusia keppejä hoksaa, mutta ajan kanssa tuokin varmasti tulee. Kepeillä Pahkis ollessaan itsevarma hakee etupäätä alas ja liike muuttuu enemmän sukeltamiseksi. En tiedä onko tuo hyvä, mutta ainakin minusta se näyttää tehokkaalta.

Tokossa otetaan nyt vähän uutta vaihetta. Eli ajatellaan hommaa enemmän niin, että ei koko ajan mennä saaliilla palkan perässä. Vaaditaan niitä asioita, jotka osataan enemmän peräkkäin ja Pahkikselta enemmän korvaa. Eli lelupalkka tulee vasta joidenkin onnistuneiden liikkeiden jälkeen. Välissä palkataan kehuilla ja tekemällä lisää töitä. Pahkiksella tämä ainakin nyt on alkanut osoittaa jo joitain toimimisen merkkejä. Pahkis yrittää hiukan toisella tavalla: liikkeet tarkentuvat ja jämäköityvät. Katsotaan miten tämä alkaa kehittymään. Idea on myös siis sotkea kaikkia liikkeitä keskenään. Tässä siis pyrkimys rikkoa pahkiksen ajatus siitä, että hänellä on parempi tietämys siitä mihin mennään ja mitä tehdään.

Tänään mennäänkin sitten Niinun koulutukseen ja huomenna olisikin Teemun koulus. Eli rattoisa viikonloppu tiedossa.

Riviin järjesty!

Noniin nyt sitten huudettiin kepeille riviin järjesty ja Pahkikselle saa suorittaa!. Eli Pahkis pykäsi tänään ensimmäistä kertaa kepit suorina. Vielä poika hakee rytmiä ja sitä myöten vauhtia, mutta yksi askel taas eteenpäin. :D

Hassua miten sitä kummallisista asioista tulee hyvälle mielelle.

Kyllä Kepittää

On taas aikaa vierähtänyt. Kaikenlaista ollaan tehty ja kokeiltu. Viime postaus taisi olla jossain loman alkuvaiheilla. Loma sujui oikein mukavasti ja tuli treenailtua ja reissailtua vaikka missä. Pahkis käyttäytyi reissussa oikein mukavasti. Pahkiksella oli jonkinasteinen mörkövaihe, mutta nyt se näyttää menneen ohi mikä on oikein hyvä juttu. Ei se pahaa mörköilyä ollut, mutta hetken jo mietitytti mitähän tästä tulee.

Viimeisen kuukauden aikana Pahkis on muuttunut parissa asiassa: se hakee enemmän läheisyyttä ja osaa jo olla aika usein niin sanotusti melko kiltti. Nyt se myös selvästi enemmän hakee kontaktia toisella tavalla. Ei se huono ollut ennenkään, mutta jotenkin sillä yhtäkkiä loksahti sellainen erilainen ilme. Pahkis myös palkkaantuu selvemmin ja osaa nyt paremmin lukea minusta milloin olen tyytyväinen. Kaikki siis oikein positiivisia muutoksia.

Tokoilussa ollaan treenailtu vähän kaikenlaista. Nouto on vielä hyllyllä. Jääviin pitää saada nopeutta ja liikkeiden erottelua paremmaksi. Ajattelin nyt tehdä niin, että sekoitan asioita keskenään, jotta saisin Pahkiksen vielä tarkkaavaisemmaksi tokoillessa ja tekemisen fiiliksen sellaiseksi meidän väliseksi hauskanpidoksi. Hauskaa se on nytkin, mutta vielä hiukan toisella tavalla kuin sen haluan. Enemmän pilkettä silmäkulmaan.

Agilityssä ollaan menty eteenpäin. Pussi näytettiin ja puomin treenauksessa siirryin ottamaan alastuloa puomin päältä alas - ei siis koko puomia, jotta saa vauhdin pysymään niissä rajoissa että Pahkis pystyy kontaktille pysähtymään. Keppejä ollaan treenailtu kanssa. Kepit aloin tehdä kujakepeillä. Nyt on ehkä joku reilu kymmenen treeniä takana ja keppiväli on enää alle 5 senttiä, eli seuraavaksi ne onkin sitten jo ihan suorat. Kulmia Pahkis ottaa mun mielestä ihan mukavasti. Ensimmäiseen keppiväliin 90 asteen avokulmasta Pahkis ei viitsisi itseään taivuttaa. Osaamattomuuttahan tuo osaksi on kun koordinaatio ei vielä riitä ja ei viitsisi millään niinku jotain vauhtia jarruttaa. Ei muuta kuin treeniä lisää niin sieltä ne pikku hiljaa alkavat valmistua.

Rimoja Pahkis pudottelee ja tuohon ollaankin jo puututtu. Rimat on nyt jossain 40:ssä ja varmaan vähän helpottaa kun nostetaan ylemmäs. Tuo korkeus on vähän matala, jotta Pahkis joutuisi kummemmin keskittymään hyppäämiseen. Taustalla tehdään hyppyharjoitteita niin saa siinä keskittyä kunnolla miten niitä hyppyjä oikein pitää hypätä.

Itselläni on vielä paljon oppimista pahkiksen vauhdin hahmoittamisessa ja oman sijoittumisen ajoittamisessa. Ehkäpä myös siksi, että vielä joutuu miettimään kaikkea ja eihän miehen aivot kykene suoriutumaan kuin yhdestä tehtävästä kerrallaan. Samoista syistä en osaa tehdä järkeviä ohjaussuunnitelmia. Ehkä se sitten jonain päivänä alkaa loksahdella kohdilleen. Outoa, että kuuden kuukauden päästä Pahkis on jo kisaiässä. Kisoihin kyllä mennään vasta kun ollaan valmiita. Toivottavasti ei viiden vuoden päästä :D.

Hassua ajatella että kuukauden päästä siitä Nooran puhelinsoitosta on jo vuoden verran. Kaikki se odottelu ja ihmettely vain jotenkin sitten pikku hiljaa selkeni. Täytyypä sanoa, että hetkeäkään ei ole harmittanut. Päinvastoin. Enemmänkin mietin, että miksi minulle on sattunut juuri tuollainen koira, joka on sitä mitä halusin, sitä mitä en osannut edes toivoa ja vielä niin paljon enemmän.