No huh, nyt alkaa helpottaa. Kennelyskä on ja tietenkin pakkaslukemat ovat vihdoinkin sillä mallilla että kehtasi mennä ulos ja metsään. Alkoi koirat olla jo aamutuimaan melkoisen kierroksilla, mutta nyt alkaa jo helpottaa. Tuota kierrosten ottoa ei yhtään helpota se, että Laura on reissussa. On vaan jännä miten yhden poissaolo laumassa tekee Avasta ja Kaaposta rauhattomampia - odottavat raukat emäntää kotiin. Mutta nyt siis helpottaa.
Vähän treenailtiin taas aamulla Pahkiksen kanssa ja eilen illalla tehtiin myös. Illalla tehtiin kontakteja tuossa olkkarissa ja hyvin se on kyllä näin amatöörin silmissä sisäistänyt asian. Aamulla tehtiin kaukkareita. Alkuun oli melkoisen levotonta, mutta sain kuitenkin pojan keskittymään ja istumaannousuun oikeita liikeratoja. Siitä vain eteenpäin. Illemalla voisin käydä kyllä jossain parkkihallissa treenaamassa. Tajusin tuossa taannoin, että eihän pahkis ole tainnut ikinä sellaisessa käydäkkään. Vähän himottaisi kantaa tuo kontaktikin ulos ja tehdä siellä niin pääsisi hiukan kauempaa lähettämään ja liikkumaan, mutta katsotaan katsotaan...
lauantai 30. tammikuuta 2010
perjantai 22. tammikuuta 2010
Ritiratiralla ja erikoispäivä
No nyt on sitten täällä vilinää kuin ampiaispesässä: poppoo kennelyskässä ja ulkona paukkuu pakkanen ja soi ritiratiralla. Eli jossain määrin voisi sanoa, että vauhtia riittää. Äsken hajosi lautanen. En tiedä miten, mutta siis se oli lattialla ja kuului poks. Vieressä oli Esa-Kissa ja Pahkis. Arvaatte vaan kumpaa siis syytettiin. Muutta siis - kissaa ojennettuani - toivotaan että yskiminen loppuu niin päästään taas porukan kanssa kunnolla purkamaan energiaa.
Sisällä ollaan siis nyt treenattu ja on se ihme mitä kaikkea tuossa 2x4 metrin eteisolohuoneen tilassa voikaan tehdä. :D
Eli nyt ollaan jatkettu nami-imutusta ja nostettu siinä vauhtia. Hyvin tuo näyttää menevän ja poika pysyy hyvin mukana. Vasemmalle käännöksiä ollaan tehty pyörien ja poika kyllä mukavasti hiffaa mistä on kyse. Sivulletuloharjoituksia ollaan jatkettu käskyä vahvistaen, eli nyt vain käskyllä tehdyistä palkkaa. Ruokakupilla otetaan sivulletulo kanssa, koska saadaan paremmin poika miettimään sitä paikkaa tarpeeksi takana, vaikka halu olisi kova mennä eteenpäin. Pari kertaa ollaan käyty maneesissa ja siellä kyllä paska mastuisi heti kun homma on ohi. Tehdessä ei mitään ongelmaa. Eli poika on siis maneesitreenin ajan hihnassa.
Aksaa kerettiin tehdä hiukan ennen yskää ja siinä viimeksi tehtiin putkea eri kulmista ja hyvin se sinne jo sulahtaa ja sykkeellä. Poispäinkäännöksiä ja sylkkäreitä ja muita pieniä ohjauskuviotreenejä. Irtoamista juu kanssa, koska poika selvästi hakee niin vahvasti minua kohti, joten tuota pitää vahvistaa.agilityssä. Kontakteja ollaan treenattu kotona puomin palasella. Täytyy kyllä sanoa, että on tuo Pahkis vaan ihmemies. Vaikka itsestäni tuntuu etten saa oikein mitään kunnon otetta tuon opettamiseen, niin aina se on vaan ihmeellisesti yön aikana oppinut sen mitä sille viime kerralla oli yritetty opettaa. Paino sanalla yritetty, koska aina on kuitenkin jäänyt mietittämään, että tajusikohan se mistä tuossa oli oikeastaan kyse. Mutta tosiaan, on se kyllä hyvä jos se oppii vaikkei osaisikaan opettaa - no ehkä joku muu olisi päässyt samaan tilaan jo yhdellä treenillä, mutta eiköhän sieltä ihan kelpo kontaktit loppujen lopuksi tule. Laura ja Noora voi sitten korjata minun virheet. Tosiaan siis kontakteissa mennään nyt niin, että namilautanen edessä ja sinne päästään nenäkosketuksen jälkeen. Lähetys tapahtuu eri tavoin heittämällä laudan toisesta päästä. Toinen puoli sujuu jo hyvin mutta itse ollessani koiran oikealla puolella ei niin hyvin. Tuota kyllä ollaan treenattukin vähemmän, koska kontakti istuu olkkariin paremmin niin päin, että vasenta puolta on helpompi treenata.
Tämmöistä täällä. Eli Pahkiksella hampaat on kuin tappelun jäljiltä. Tuosta Laura kirjoittikin jo sanasen, eli mitä sitä suotta sen kummemmin toistelemaan.
Niis siis mikä erikoispäivä? No huhun mukaan Pahkis oli ensi kertaa työpäivän pissaamatta!
Sisällä ollaan siis nyt treenattu ja on se ihme mitä kaikkea tuossa 2x4 metrin eteisolohuoneen tilassa voikaan tehdä. :D
Eli nyt ollaan jatkettu nami-imutusta ja nostettu siinä vauhtia. Hyvin tuo näyttää menevän ja poika pysyy hyvin mukana. Vasemmalle käännöksiä ollaan tehty pyörien ja poika kyllä mukavasti hiffaa mistä on kyse. Sivulletuloharjoituksia ollaan jatkettu käskyä vahvistaen, eli nyt vain käskyllä tehdyistä palkkaa. Ruokakupilla otetaan sivulletulo kanssa, koska saadaan paremmin poika miettimään sitä paikkaa tarpeeksi takana, vaikka halu olisi kova mennä eteenpäin. Pari kertaa ollaan käyty maneesissa ja siellä kyllä paska mastuisi heti kun homma on ohi. Tehdessä ei mitään ongelmaa. Eli poika on siis maneesitreenin ajan hihnassa.
Aksaa kerettiin tehdä hiukan ennen yskää ja siinä viimeksi tehtiin putkea eri kulmista ja hyvin se sinne jo sulahtaa ja sykkeellä. Poispäinkäännöksiä ja sylkkäreitä ja muita pieniä ohjauskuviotreenejä. Irtoamista juu kanssa, koska poika selvästi hakee niin vahvasti minua kohti, joten tuota pitää vahvistaa.agilityssä. Kontakteja ollaan treenattu kotona puomin palasella. Täytyy kyllä sanoa, että on tuo Pahkis vaan ihmemies. Vaikka itsestäni tuntuu etten saa oikein mitään kunnon otetta tuon opettamiseen, niin aina se on vaan ihmeellisesti yön aikana oppinut sen mitä sille viime kerralla oli yritetty opettaa. Paino sanalla yritetty, koska aina on kuitenkin jäänyt mietittämään, että tajusikohan se mistä tuossa oli oikeastaan kyse. Mutta tosiaan, on se kyllä hyvä jos se oppii vaikkei osaisikaan opettaa - no ehkä joku muu olisi päässyt samaan tilaan jo yhdellä treenillä, mutta eiköhän sieltä ihan kelpo kontaktit loppujen lopuksi tule. Laura ja Noora voi sitten korjata minun virheet. Tosiaan siis kontakteissa mennään nyt niin, että namilautanen edessä ja sinne päästään nenäkosketuksen jälkeen. Lähetys tapahtuu eri tavoin heittämällä laudan toisesta päästä. Toinen puoli sujuu jo hyvin mutta itse ollessani koiran oikealla puolella ei niin hyvin. Tuota kyllä ollaan treenattukin vähemmän, koska kontakti istuu olkkariin paremmin niin päin, että vasenta puolta on helpompi treenata.
Tämmöistä täällä. Eli Pahkiksella hampaat on kuin tappelun jäljiltä. Tuosta Laura kirjoittikin jo sanasen, eli mitä sitä suotta sen kummemmin toistelemaan.
Niis siis mikä erikoispäivä? No huhun mukaan Pahkis oli ensi kertaa työpäivän pissaamatta!
torstai 14. tammikuuta 2010
Aksa ja tokotreenejä
Noniin pääsihän poika sitten ihan 'miesten hommiin' vain katselun sijasta. Kovin se poika kovaa menee ja hakeutuu kohti minua. Eli treeneistä jäi käteen: ei kannata edes yrittää juosta 18 viikkoisen rinnalla. :D
Tokossa tehtiin perusjuttuja maneesissa ja kyllä se poika on paskan perään - ai että se olisi niin hyvää. Eli hihnassa mentiin koko treeni. ITse treeni meni hyvin ja keskittyi hyvin, mutta heti kun oli treeni loppu niin kuono kenttään... Eli sitten vaan hihnaa sen verran tiukalla, ettei päässyt maistelemaan. Kyllä se siitä.
Tokossa tehtiin perusjuttuja maneesissa ja kyllä se poika on paskan perään - ai että se olisi niin hyvää. Eli hihnassa mentiin koko treeni. ITse treeni meni hyvin ja keskittyi hyvin, mutta heti kun oli treeni loppu niin kuono kenttään... Eli sitten vaan hihnaa sen verran tiukalla, ettei päässyt maistelemaan. Kyllä se siitä.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Agilitykilpailuturisti
Ensi kertaa 'ulkomailla'. Laivassa. Hotellissa. Maarianhaminassa. Agilitykilpailuturistina. Pahkis oli kyllä kovin mukava matkustaja ja kisojen seuraaja. Eipä ole pojassa moittimista. Häkissä Pahkis käyttäytyi hyvin kisojen aikana. Alussa hiukan motkotti, mutta siitä se sitten laantui. Välillä vähän leikittiin ja katsottiin kehän laidalta muiden menoa. Pahkis näki myös kauan kadoksissa olleen isinsä radalla. :)
Illalla hotellissa riitti vielä virtaa, joten kaikkia mehuja ei agituristeilu pojalta vienyt kumpanakaan päivänä. Olivat kuulemma jotain mekkaloineetkin Avan kanssa illalla kun olimme syömässä: ihmekös tuo kun itsekin mekkaloisin jos ei saisi hyvää ruokaa.
Tänään poika on taas normaalin energinen ja illallakin näytti koko reissun jälkeen vielä virtaa riittävän...
Viikonlopun aikana tehtiin ihan perusjuttuja. Leikittiin radan vierellä ja siinä varjolla jotain pientä. Pahkis keksittyi hienosti vaikka radalla tapahtui. Radan tapahtumat kiinnostivat, mutta heti hommien alettua keskittyi vain hommailuun. Käytiin kävelemässä pituushyppyhiekan päällä olevalla pressulla ja sekään ei sen kummemmin menoa haitannut.
Kyllä Pahkiksen kanssa on mukava tehdä. On mukava nähdä sen nauttivan tekemisestä ja oppimisesta. Leikissäkin yhteinen sävel alkaa pikku hiljaa löytyä :D
Illalla hotellissa riitti vielä virtaa, joten kaikkia mehuja ei agituristeilu pojalta vienyt kumpanakaan päivänä. Olivat kuulemma jotain mekkaloineetkin Avan kanssa illalla kun olimme syömässä: ihmekös tuo kun itsekin mekkaloisin jos ei saisi hyvää ruokaa.
Tänään poika on taas normaalin energinen ja illallakin näytti koko reissun jälkeen vielä virtaa riittävän...
Viikonlopun aikana tehtiin ihan perusjuttuja. Leikittiin radan vierellä ja siinä varjolla jotain pientä. Pahkis keksittyi hienosti vaikka radalla tapahtui. Radan tapahtumat kiinnostivat, mutta heti hommien alettua keskittyi vain hommailuun. Käytiin kävelemässä pituushyppyhiekan päällä olevalla pressulla ja sekään ei sen kummemmin menoa haitannut.
Kyllä Pahkiksen kanssa on mukava tehdä. On mukava nähdä sen nauttivan tekemisestä ja oppimisesta. Leikissäkin yhteinen sävel alkaa pikku hiljaa löytyä :D
torstai 7. tammikuuta 2010
Niksautteluja ja kontakteja
No eilen sitten aloitettiin kontaktiharjoittelu. Ei muuta kuin tuo puomin palanen olkkariin ja menoksi. Koira hihnaan ja laudan toiseen päähän ja nenäkosketusalusta toiseen. Siitä sitten vaan vapautus ja sinnehän se sitten päätyi ja hyvin meni. Välissä tehtiin pari kävelyharjoitusta puomin palalla ja hyvinhän tuo poika tuotakin näytti oppivan - ei muuta kuin lisää treeniä.
Oltiin eilen taas uimassa ja poika kävi lievästi sanottuna lämpöisenä. Siinä hiukan asiasta juteltiin, mutta ei oikein päästy ihan yhteisymmärrykseen miten tuo uinti pitäisi sitten loppujen lopuksi suorittaa. Mutta hyvin poika silti ui kun altaaseen pääsi. Aika monta kertaa mentiin allasta suuntaan jos toiseenkin ja alkuun oli uinnissa hiukan liikaa Avatyylistä 'muista paniikki' -uintia, mutta tiukimman innon hiivuttua alkoi uintikin näyttää kuin hauella konsanaan.
Niin ja sitten vielä illalla käytiin malitreeneissä vähän vierailemassa. Tehtiin kevythäkkitreenillä ja seurattiin sivusta aksatreenejä. Intoa oli taas ihan riittämiin päästä radalle ja siitäkin hiukan keskusteltiin ja päästiin hiukan paremmin yhteisymmärrykseen kuin uinnissa. Mutta täytyy siis nyt keksittyä tuohon alueeseen: poika on keksinyt sitten tuon toimintamallin. Hyvää on se, että poika pystyy tuossakin tilassa tekemään töitä ja ajatuksella. Toinen hyvä juttu on se, että komentamisen jälkeen poika tarjoaa minulle osaamiaan asioita - eli hyvä juttu tuokin jatkoa ajatellen.
Kotosalla taas ollaan tehty rauhoittumisia. Nyt Pahkis rauhoittuu hihnassa hyvin nopeasti, joten tein eilen vain niin, että otin vain hihnan esille ja siinä muuten samat manööverit ja siihenhän se muutaman ylösnousemuksen jälkeen rauhoittui. Käytiin muuten välissä vielä anoppilassa ja sielläkin poika pystyi riehuilun lomassa hyvin rauhoittumaan.
Niin ja aloitettiin naksuun ehdollistaminen tänä aamuna. Katsotaan nyt mitä naksuttelen mutta onpahan sitten tuokin työkalupaketissa.
Ja pakko pistää vielä kuva: etäpäivissä on vaan oma juttunsa :)
.jpg)
Oltiin eilen taas uimassa ja poika kävi lievästi sanottuna lämpöisenä. Siinä hiukan asiasta juteltiin, mutta ei oikein päästy ihan yhteisymmärrykseen miten tuo uinti pitäisi sitten loppujen lopuksi suorittaa. Mutta hyvin poika silti ui kun altaaseen pääsi. Aika monta kertaa mentiin allasta suuntaan jos toiseenkin ja alkuun oli uinnissa hiukan liikaa Avatyylistä 'muista paniikki' -uintia, mutta tiukimman innon hiivuttua alkoi uintikin näyttää kuin hauella konsanaan.
Niin ja sitten vielä illalla käytiin malitreeneissä vähän vierailemassa. Tehtiin kevythäkkitreenillä ja seurattiin sivusta aksatreenejä. Intoa oli taas ihan riittämiin päästä radalle ja siitäkin hiukan keskusteltiin ja päästiin hiukan paremmin yhteisymmärrykseen kuin uinnissa. Mutta täytyy siis nyt keksittyä tuohon alueeseen: poika on keksinyt sitten tuon toimintamallin. Hyvää on se, että poika pystyy tuossakin tilassa tekemään töitä ja ajatuksella. Toinen hyvä juttu on se, että komentamisen jälkeen poika tarjoaa minulle osaamiaan asioita - eli hyvä juttu tuokin jatkoa ajatellen.
Kotosalla taas ollaan tehty rauhoittumisia. Nyt Pahkis rauhoittuu hihnassa hyvin nopeasti, joten tein eilen vain niin, että otin vain hihnan esille ja siinä muuten samat manööverit ja siihenhän se muutaman ylösnousemuksen jälkeen rauhoittui. Käytiin muuten välissä vielä anoppilassa ja sielläkin poika pystyi riehuilun lomassa hyvin rauhoittumaan.
Niin ja aloitettiin naksuun ehdollistaminen tänä aamuna. Katsotaan nyt mitä naksuttelen mutta onpahan sitten tuokin työkalupaketissa.
Ja pakko pistää vielä kuva: etäpäivissä on vaan oma juttunsa :)
.jpg)
lauantai 2. tammikuuta 2010
Mitäs minä osaankaan?
Niin, eli mitäs kaikkea sitä tässä matkan varrella on oikeastaan taskun pohjalle kerrytetty?
Tottis
Sivulletulo sujuu jo mukavasti. Vielä ei käskyyn ole kunnolla ehdollistuttu, mutta kyllä se siitä alkaa hahmottumaan. Oikeaa sivulletuloa tarjotaan jo usein miten, joten palkata voi vain oikeista asennoista. Tuohon täytyy vielä lisätä vauhtia ja sykettä, mutta kaikki aikanaan. Tuossahan olen ottanut sen periaatteen, että Pahkiksen pitää ajatella oikea paikka ennen kuin istahtaa. Eli toisin sanoen istumisen jälkeen en enää salli tarjoamista. Kontakti pojalla säilyy hyvin vaikkakin itse olen alusta pitäen hakenut itselleni sitä lopullista asentoa. Tällöinhän Pahkiksella ei siis kovin suoraa yhteyttää kasvoihini ole: minä kun suoristan tämän 190 senttisen ruotoni niin on siinä jonnin verran matkaa alas Pahkiksen korkeudelle.
Maahanmenoa ollaan myös tehty ja sekin on hyvällä mallilla. Liike on taaksepäin vaikka perusliikesuunta eteenpäin. Maahanmenon aloitin suoraan vauhdista, koska sillä sain nopeimmin hyvän nopeuden, mutta silti oikean liikeradan. Tarkkana pitää vain olla ettei Pahkis tee vajaata.
Istuminen toimii jo käskyn alta melko hyvin. Lenkillä voi hihnan päästä sanoa käskyn ja poika jää asemiinsa sitten istumaan. Näin siis ainakin viime kerralla kun tuota kokeilin. Istumisessa tehdään nyt kestoa, koska samalla harjoitellaan myös agilityn puolella odottamista niin ne tukevat mukavasti toisiaan.
Nami-imutusta on tehty ja siinä nyt viime aikoina keskitytty vasemmalle käännöksiin ja siinä takapään käyttöön nopeasti ja tarkasti. Pitää vaan muistaa nostaa kättä sitä myötä kun poika kasvaa ja muuttaa omaa vauhtiaan niin vauhti pysyy sopivana. :)
Kaukkareita ollaan ratautettu, vaikka en ihan varma ole vielä miten tuo ne parhaiten oppisi, mutta takajalat paikoillaan se on perusperiaatteemme. Ruudun ajattelin tehdä näyttöruutuna joten tuota näyttämistä-menoa ja lelua ollaan hiukan tehty, tosin nyt ei vähään aikaan. Sen voisikin nyt taas aloittaa, koska Pahkiksen leikkiminen on kehittynyt jo siihen pisteeseen, että tuossa voitaisiin mennä eteenpäin.
Pahkis leikkii leluilla hyvin ja tuo leikissä itse lelun minulle taisteltavaksi. Tuntuu siltä, että Pahkis palkkaantuu enemmän taistelusta kanssani kuin yksin lelun kanssa tapporavistelusta. Tämä on ainakin minun mielestäni on hyvä asia, koska tätä voi hyödyntää mukavasti asioiden opettamisessa. Mikä parasta niin namit on erinomainen motivaattori, mutta kuitenkin rauhoittava. Noh, nämä kaikkihan voi muuttua vielä ties vaikka mihin suuntaan.
Erilaisia kokeellisia harjoituksia on tehty tarkoituksena opetella mitkä voisivat olla Pahkikselle ne sopivimmat tavat opettaa asioita ja toisaalta opettaa minulle miten Pahkiksen kanssa kannattaa toimia. Alliin kun on juuri niitä eroja mitä ajattelinkin ja juuri niitä etuja mitä ajattelinkin - eli toisin sanoen toistaiseksi näyttää siltä, että pojassa on juuri sitä mitä halusinkin :D
Agility
Niin sekin on sitten aloitettu. Takaakierrot puun ympäri aloitettiin jo heti ja siitä sitten jatkettiin siivekkeen kiertoon tuossa omalla pihalla kun lunta ei vielä ollut. Nyt tässä Joululomien aikana on käyty oikein halleissa asti tekemässä putkea ja muutamaa hyppyä ilman rimoja ohjauskuvioiden harjoittelussa. Täytyy sanoa, että poika kyllä menee kovaa ja hyvällä innolla. Ei tarvitse eikä kannata viritellä :). Tulee itse oikein hvyälle mielelle kun näkee pojan tekevän täysillä. Taisi omasta suustani tulla muutama lause tyyliin: "No on tuossa ainakin vauhtia" (muutaman kirosanan vahvistamana). Samalla mietin tuon Pahkiksen oikean OMG nimen nasevuutta ;). Eli joudun siis juuri sen haasteen eteen mitä halusinkin.
Kontaktien harjoittelu olisi tarkoitus aloittaa nyt kun tuo nenäkosketusalusta on jo mielestäni tarpeeksi hyvin hallussa ja hyvällä innolla hakee alustalle koskettamaan. Eli puomin alasmenon pala on jo kylppärissä lumesta kuivumassa ja valmiina aloitukseen.
Eli agilityn saralla minun täytyy muistaa olla hiukan hiljempaa ja antaa Pahkiksen suorittaa, mutta toisaalta ohjata sitä enemmän kun eihän se vielä osaa. Aikaisemmin kun on ohjannut vain ei-ehkä-ihan-niin-hyvin motivoituneita koiria, niin sitä on tottunut käyttämään ääntä ja muita vauhdin kirvokkeita. Oppia ikä kaikki ja itsehän en agilitystä tiedä mitään, joten luotan Lauran ja Nooran oppeihin sekä arvioihin :D
Summa summarum
Eli siis Pahkis on mielestäni kelpo poika. Osaa sen mitä sille on opetettu ja ei osaa sitä mitä ei ole vielä opetettu - mitä tuo nyt sitten ikinä yrittääkään tarkoittaa. Poika tykkää olla lähellä ja nukkuu autuaasti sohvalla. Pahkis tekee pääsääntöisesti pissat ja kakat ulos ja pyytää sinne kun on hätä. Uudesta vuodestakin selvittiin ilman mitään ihmeitä: paukkuja kuului, mutta ei niihin reagoitu mitenkään - hyvä siis niin. Arkielämän jutut mitä vastaan on tullut on jo tai vielä muuten hallussa, paitsi hihnassa ei osata kulkea tai pikemminkin toisin sanoen minä en sitä ole Pahkikselle osannut opettaa :) Autoja hieman pelätään ja mennään nyt taas siinä rajoilla, että mietin mitä tuolle tekisi.
Mutta tuossa tuolin vieressä kun se juuri nyt nukkuu ja makoilee, niin ei voi muuta sanoa kuin että on siinä vaan ainakin minun mielestäni sangen hieno bordercollien alku.
Tottis
Sivulletulo sujuu jo mukavasti. Vielä ei käskyyn ole kunnolla ehdollistuttu, mutta kyllä se siitä alkaa hahmottumaan. Oikeaa sivulletuloa tarjotaan jo usein miten, joten palkata voi vain oikeista asennoista. Tuohon täytyy vielä lisätä vauhtia ja sykettä, mutta kaikki aikanaan. Tuossahan olen ottanut sen periaatteen, että Pahkiksen pitää ajatella oikea paikka ennen kuin istahtaa. Eli toisin sanoen istumisen jälkeen en enää salli tarjoamista. Kontakti pojalla säilyy hyvin vaikkakin itse olen alusta pitäen hakenut itselleni sitä lopullista asentoa. Tällöinhän Pahkiksella ei siis kovin suoraa yhteyttää kasvoihini ole: minä kun suoristan tämän 190 senttisen ruotoni niin on siinä jonnin verran matkaa alas Pahkiksen korkeudelle.
Maahanmenoa ollaan myös tehty ja sekin on hyvällä mallilla. Liike on taaksepäin vaikka perusliikesuunta eteenpäin. Maahanmenon aloitin suoraan vauhdista, koska sillä sain nopeimmin hyvän nopeuden, mutta silti oikean liikeradan. Tarkkana pitää vain olla ettei Pahkis tee vajaata.
Istuminen toimii jo käskyn alta melko hyvin. Lenkillä voi hihnan päästä sanoa käskyn ja poika jää asemiinsa sitten istumaan. Näin siis ainakin viime kerralla kun tuota kokeilin. Istumisessa tehdään nyt kestoa, koska samalla harjoitellaan myös agilityn puolella odottamista niin ne tukevat mukavasti toisiaan.
Nami-imutusta on tehty ja siinä nyt viime aikoina keskitytty vasemmalle käännöksiin ja siinä takapään käyttöön nopeasti ja tarkasti. Pitää vaan muistaa nostaa kättä sitä myötä kun poika kasvaa ja muuttaa omaa vauhtiaan niin vauhti pysyy sopivana. :)
Kaukkareita ollaan ratautettu, vaikka en ihan varma ole vielä miten tuo ne parhaiten oppisi, mutta takajalat paikoillaan se on perusperiaatteemme. Ruudun ajattelin tehdä näyttöruutuna joten tuota näyttämistä-menoa ja lelua ollaan hiukan tehty, tosin nyt ei vähään aikaan. Sen voisikin nyt taas aloittaa, koska Pahkiksen leikkiminen on kehittynyt jo siihen pisteeseen, että tuossa voitaisiin mennä eteenpäin.
Pahkis leikkii leluilla hyvin ja tuo leikissä itse lelun minulle taisteltavaksi. Tuntuu siltä, että Pahkis palkkaantuu enemmän taistelusta kanssani kuin yksin lelun kanssa tapporavistelusta. Tämä on ainakin minun mielestäni on hyvä asia, koska tätä voi hyödyntää mukavasti asioiden opettamisessa. Mikä parasta niin namit on erinomainen motivaattori, mutta kuitenkin rauhoittava. Noh, nämä kaikkihan voi muuttua vielä ties vaikka mihin suuntaan.
Erilaisia kokeellisia harjoituksia on tehty tarkoituksena opetella mitkä voisivat olla Pahkikselle ne sopivimmat tavat opettaa asioita ja toisaalta opettaa minulle miten Pahkiksen kanssa kannattaa toimia. Alliin kun on juuri niitä eroja mitä ajattelinkin ja juuri niitä etuja mitä ajattelinkin - eli toisin sanoen toistaiseksi näyttää siltä, että pojassa on juuri sitä mitä halusinkin :D
Agility
Niin sekin on sitten aloitettu. Takaakierrot puun ympäri aloitettiin jo heti ja siitä sitten jatkettiin siivekkeen kiertoon tuossa omalla pihalla kun lunta ei vielä ollut. Nyt tässä Joululomien aikana on käyty oikein halleissa asti tekemässä putkea ja muutamaa hyppyä ilman rimoja ohjauskuvioiden harjoittelussa. Täytyy sanoa, että poika kyllä menee kovaa ja hyvällä innolla. Ei tarvitse eikä kannata viritellä :). Tulee itse oikein hvyälle mielelle kun näkee pojan tekevän täysillä. Taisi omasta suustani tulla muutama lause tyyliin: "No on tuossa ainakin vauhtia" (muutaman kirosanan vahvistamana). Samalla mietin tuon Pahkiksen oikean OMG nimen nasevuutta ;). Eli joudun siis juuri sen haasteen eteen mitä halusinkin.
Kontaktien harjoittelu olisi tarkoitus aloittaa nyt kun tuo nenäkosketusalusta on jo mielestäni tarpeeksi hyvin hallussa ja hyvällä innolla hakee alustalle koskettamaan. Eli puomin alasmenon pala on jo kylppärissä lumesta kuivumassa ja valmiina aloitukseen.
Eli agilityn saralla minun täytyy muistaa olla hiukan hiljempaa ja antaa Pahkiksen suorittaa, mutta toisaalta ohjata sitä enemmän kun eihän se vielä osaa. Aikaisemmin kun on ohjannut vain ei-ehkä-ihan-niin-hyvin motivoituneita koiria, niin sitä on tottunut käyttämään ääntä ja muita vauhdin kirvokkeita. Oppia ikä kaikki ja itsehän en agilitystä tiedä mitään, joten luotan Lauran ja Nooran oppeihin sekä arvioihin :D
Summa summarum
Eli siis Pahkis on mielestäni kelpo poika. Osaa sen mitä sille on opetettu ja ei osaa sitä mitä ei ole vielä opetettu - mitä tuo nyt sitten ikinä yrittääkään tarkoittaa. Poika tykkää olla lähellä ja nukkuu autuaasti sohvalla. Pahkis tekee pääsääntöisesti pissat ja kakat ulos ja pyytää sinne kun on hätä. Uudesta vuodestakin selvittiin ilman mitään ihmeitä: paukkuja kuului, mutta ei niihin reagoitu mitenkään - hyvä siis niin. Arkielämän jutut mitä vastaan on tullut on jo tai vielä muuten hallussa, paitsi hihnassa ei osata kulkea tai pikemminkin toisin sanoen minä en sitä ole Pahkikselle osannut opettaa :) Autoja hieman pelätään ja mennään nyt taas siinä rajoilla, että mietin mitä tuolle tekisi.
Mutta tuossa tuolin vieressä kun se juuri nyt nukkuu ja makoilee, niin ei voi muuta sanoa kuin että on siinä vaan ainakin minun mielestäni sangen hieno bordercollien alku.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)