Tsekin ja Kroatin kohtaamisia

Sunnuntaina oltiin Tsekkitukka Pahkiksen kanssa pikalähdöllä Kroaatti Zelcon koulutuksessa. Kiitoksia Misalle äkkilähdöstä. Rimoja lenteli, itse olin välillä kahvilla, mutta oli siellä varmaan välillä metrin verran mallikastakin menoa. Reilut kolme tuntia treeniä - pienissä pätkissä ja kunnon tauoilla tietenkin, mutta tuli siinä tehtyä ja sai taas monta mielenkiintoista ajatusta.

Laura lähti vielä illemmalla koirien kanssa parin tunnin metsälenkille ja Pahkis oli ensi kertaa väsyneen näköinen. Siis ihan oikeasti. Hieroin sitä lattialla ja se nukahti todella sikeään uneen. Se ei yleensä iltaisin niin nollat taulussa olohuoneen lattialla nuku. Eli oli siis kerrankin saatu pojasta mehut pois.

Pakkohan oli sitten kotona vähän tänään kokeilla. Otin rohkeasti naksun mukaan ja kahdelle pihahypylle. Tein aina välissä lähtötreeniä. Tein sitä nyt niin, että välillä lähdin juoksemaan ja ohjaamaan ja vasta sitten vapautus. Eli huomattavasti kovempaa häiriötä kuin aiemmin. Näytti toimivan. Toisaalta miksei, kun toimii se sama tottiksen kontaktissakin. Ohjaajan tyhmä pää niin kärsii koko koira.

Toisaalta tehtiin myös rimatreeniä naksulla. Yhtä hyppyä ja kahta hyppyä normaalista kovemmalla häiriöllä, tiukoilla käännöksillä ja naksu sekä palkka. Jos pudottaa niin toiminta loppuu.

Näytti pihalla ihan toimivalta. Huomenna päästäänkin sinne 'hornankattilaan' testaamaan, eli Riman halliin. Saas nähdä kuinka käy.

Takaisin todellisuuteen

Eli nyt on sitten mietitty ja kokeiltu parissa treenissä. Tarkoituksena siis saada Pahkis agilityssä enemmän kuulolle ja hiukan enemmän tähän todellisuuteen, eli toisin sanoen hiukan matalampaan vireeseen. Ajatus tässä on pääpiirteittäin seuraavanlainen:

Lähdössä istutan Pahkiksen ja odotan ja rauhoitan sen istuma-asentoon, ennen kuin lähden siitä eteenpäin. Rauhoitan sen puhumalla rauhallisesti, silittämällä ja jos on kovin jännittynyt niin hiukan rinnasta ravistamalla ja heiluttamalla kunnes rentoutuu.

Jos Pahkis matkalla lähetykseen jännittyy uudelleen palaan sen luo ja rauhoitan.

Liikkeelle lähdetään vasta kun mieli on rauhallinen, mutta kuitenkin vielä tarkkaavainen. Hyvästä tunnetilasta palkataan aina joko liikkeelle lähdöllä tai vapautuksella ja lelulla. Enimmäkseen kuitenkin vapautuksella ja lelulla tässä vaiheessa.

Jos Pahkis pudottaa riman, niin keskeytän tekemisen välittömästi ja Pahkis on hetken tauolla. Ei siis poisteta kentältä vaan makaa maassa sen aikaa ainakin, että nostan riman rauhallisesti. En pyri lisäämään painetta nyt meuhkaamalla tai isommilla kielloilla, koska Pahkis mielestäni purkaa sen tällä hetkellä vain menemällä kovempaa ja enemmän läpi.

Riman pudotuksen tai muun epäonnistumisen jälkeen pyrin saamaan onnistumisen ja palkan. Tässä vaiheessa onnistuminen on jo se, että saan Pahkiksen takaisin rauhalliseen mielentilaan ja palkkaan siis siitä. Eli siis: uusi lähtö ja lähtöasento ja rauhallinen mielentila ja palkka. Näin saan purettua virheestä syntyneen paineen ja Pahkikselle onnistumisen pohjalle. Tämä siis lisää mahdollisuutta onnistua myös seuraavassa kerrassa kun tuo epäonnistunut kuvio otetaan uudelleen. Toinen tapa on se, että otetaan vauhtia pois, mutta ei muuteta omaa ohjausta. Eli vähemmällä vauhdilla helpoitetaan ja saadaan näin siis onnistuminen alle. Vauhtia vähennetään ottamalla kuvio edelliseltä esteeltä ennen pudotusta tai virhettä.

Tässä nyt kaksi treeniä kokeilleena, joista toinen omassa pihassa ja toinen kisojen harkkaesteillä, homma tuntuisi ainakin toimivan paremmin kuin edellinen jotakuinkin systeemitön systeemi. Jos ei muuta, niin ainakin itse olen rauhallisempi kun tiedän tarkemmin mitä missäkin tilanteessa teen. Ehkä se on se joka heijastuu Pahkikseen mutta ainakin tällä hetkellä tuo tuntuu järkevältä.

Tokosta sen verran että sivulle tulon hyppy on nyt poistettu ja siinä kävi niinkuin epäilinkin. Tuo hyppyyn purettu jännite siirtyi sivulletuloon, eli sivulle tulosta tuli parempi. Tajusin myös mikä Pahkiksen ongelma on ollut liikkeestä istumisessa ja seisomisessa. Ei se oikeastaan ole Pahkiksen ongelma vaan minun: iSTu jaSTOp ovat mumisevasta suustani melko samankaltaiset...

Ensi viikosta on taas tulossa mukava viikko. Keskiviikkona päästään tuuraamaan Niinun treeneihin ja torstaina onkin jo omat hallitreenit, joissa treenikavareina osaavia ohjaajia ja koirakoita niin varmasti opimme vaikka kuinka paljon uutta ja ihmeellistä.

Huonosti hinassa

Lempiaihe. Hihnassa vetäminen ja siinä häiriökäyttäytyminen - niissä Pahkis on parhaimmillaan.

Kunnes tänään oli ilmassa jo ymmärtämisen merkkejä. Hetken aikaa. Tai siis oikeastaan suurimman osan aikaa lenkistä. Muiden koirienkin läsnäolo oli hallittua. Ehkäpä siellä on jotain valoa tunnelin päässä. Olen ollut jotakuinkin varma, etten tuota saa Pahkikselle opetettua ja olen jotakuinkin varma vieläkin. Ehkä.

Toivottavasti olen väärässä.

Kokeiltu on pennusta asti vaikka mitä positiivisesta vähemmän positiiviseen ja ties mistä ties mihin. Mutta ehkä tällä tavalla, että koko reuhka pysyy selän takana ja piste. Aina.

Saas nähdä koska saan heittää tuon rojukoppaan.

Toivottavasti olen väärässä.

Tokobogoilua ja hulluaksaa

Pahkis on hullu. Vähän ehkä liian hullu. Teettää siis töitä ja etenkin agilityn puolella. Minä minä minä tuonne tuonne tuonne tuonne ja täysillä täysillä ja kovempaa. On siinä ihmettelemistä. Eli mietintämyssyssä on miten saadaan Pahkis todellisuuteen. Kyllä se siitä, mutta tekemistä riittää.

Tokoilussa vire on matalampi, mutta korkea ja kuitenkin hallittavissa. Tässä kylkiäiseksi pari Pölhön tokopätkää. Rauhatonta tuo vielä on, mutta varmasti tarkentuu. Sivulletuloissa vielä pomppii - täytyy tuo korjata pois. Omaa hölmöilyä olisi tietysti aina mukava vähentää.