Puolentoista viikon ajan on Pahkis saanut paljon uusia oivalluksia. Uusista metsistä on löydetty polkuja, pihan rajat on nuuskittu ja oman huoneen syvin merkitys keksitty. Kaapon nenille ei hypitä jä vielä vähemmän Esan - kantapään kautta on Esan kanssa opeteltu. Alli ja Pahkis meuhuilee lupsakasti keskenään. Alli raukka vaan ei välttämättä osaa aina ihan tarpeeksi napakasti Pahkikselle huomauttaa.
Erilaisissa paikoissa on käyty: treenikentillä ja halleissa, kaupungissa ja vähän vähemmän kaupungissa. Ihmisiin on tutustuttu. Reippaana poikana, häntä heiluen hyvällä tuulella.
Arkielämän taitojakin on hiottu - mitä saa sisällä tehdä ja mitä ei. Odotellaan ovissa ja hihnassa ei vedetä. Yksinoloa ja rauhoittumista. Aivan itseltämme salaa on treenattu luoksetuloa, sivulletuloa, seuraamista, asennonvaihtoja, kellimistä, kierimistä ja takaakiertoja - yhdessä leikkimistä unohtamatta.
Tänään Pahkis keskittyi kuitenkin hiukan syvällisempiin asioihin ja aloitti lukemaan Elämän Oivallusten Kirjaa. Liekkö tuosta filosofi tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti