Nonih, Viime viikonloppuna Pahkis sitten suoritti puomin alusta loppuun ensi kertaa. Hyvinhän se meni. Alkuun yritti nousulta helpompaa reittiä maata pitkin, mutta oivalsi heti seuraavalla kerralla miten se oikein pitääkään suorittaa. Oltiin siis tehty jo aiemmin alasmenoa ja puomin yläosaa eri matkoilta niin, että olen nostanut Pahkiksen puomille.
Viikko sitten oltiin Niinun ja Teemun koulutuksessa. Niinun treenit meni hyvin. Heti vain kun pääsin omasta alkujännityksestä. Tehtiin päällejuoksuja ja muuta pientä. Teemu opetti meille ennakoivaa valssia ja päällejuoksuja. Itselle jäi tunne, että Pahkis oivalsi ja että itse oivalsin miten se homma pitäisi tehdä. Muutenkin poika oli oikein pätevä koko viikonlopun ja viikonlopusta jäi erittäin hyvä mieli ja taas kerran paljon mietittävää ja muistettavaa.
Maanantai aamuna koulutusten jälkeen Pahkis ontui herätessään pari askelta toista takajalkaa, joten annettiin sen olla sitten levossa agilitystä viikon verran. Ei se kyllä ontunut sitä kuin tuon yhden kerran mutta parempi levätä hetki, vaikka oma mieli kovasti tekikin päästä agilityilemään. No, sainpa kuitenkin keskiviikkona kokeiltua pientä rataa Kaapon kanssa. Hauska miten se tuntui jännän pehmeältä, sellaiselta omalta ajatukselta. Kaapo siis osasi hyvin kompensoida omat virheeni ja kuuliaisena poikana teki mitä käskettiin.
Tottiksessa ollaan nyt sitten oltu teemalla sillisalaatti. Eli yhdistellään kaikkia osattuja asioita ihan miten mieleen sillä hetkellä ikinä sattuu. Tarkoituksena siis saada Pahkis olemaan jatkuvasti kuulolla ja tarkkaavaisena siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. On se vaan hassu mies miten se vaan tuossakin toimii ja yhdistelee asiat niinkuin olisi aina tehnytkin niitä niin. Seuraamisessa saan Pahkiksen tekemään ja tarjoamaan minulle sellaista seuraamista kuin siltä haluan. Jonkin verran se hakee ja elää vielä, mutta suunta on mielestäni oikea. Edelleen ollaan tehty asioita myöskin siis niin, että vasta useamman ja hetken tekemisen jälkeen saadaan lelupalkka. Tämäkin tietysti treenikerrassa vaihdellen, mutta lelupalkkauksia saattaa tulla kahdesta neljään. Tämä toimii mielestäni hyvin ja vie oikeaan suuntaan. Se ratkaisee sitä ongelmaa, jonka ajattelin Pahkiksella tulevaisuudessa olevan: miten sen päänuppi kestää palkkaamattomuuden. Tällä siis saadaan opetettua tuota. Toinen iso etu on se, että näin treenatessa Pahkis ei ole jatkuvasti tiukasti saaliilla. Pahkis osaa myös hyvin luovuttaa saaliista ja vaihtaa takaisin saaliille.
Nouto on meille vielä mysteeri. :) Siihen täytyy nyt alkaa keksiä jotain ja ottaa asiaksi treenata se kuntoon. Siitä ehkä lisää seuraavassa postauksessa. Ajatuksia siis on.
Opettelin tuossa sunnuntaina Pahkista myös sulkemaan keittiön vetolaatikoita. Se on vielä vaiheessa, mutta hauskaa pitää olla. Kokeilin samaa myös Allilla, Kaapolla ja Avalla. Sanotaanko että haasteensa kullakin. Tärkeintähän on se hauska tekeminen.
Ensi viikonloppuna onkin Riman leiri ja siellä Liuhdon Timon koulutusta. Innolla odotan mitä Timolla on annettavaa. Eikä siinä vielä kaikki. Pahkis näkee leirillä lampaita ensi kerran eläessään muualtakin kuin auton ikkunasta. Sieltä se ei niihin ohi ajaessa vielä syttynyt. Saapa vain nähdä tuleeko Pahkiksen tyylillä lammaspataa... jotenkin en yllättyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti