Nyt on taas mennyt jokin aika ja jokin kerta on myös tässä treenailtu ja oltu kuunteluoppilaana. Niinun treeneihin ollaan päästy tuurailemaan ja käytiin kuunteluoppilaana Kabain koulutuksessa. Viime viikonloppuna olikin sitten Janitan koulutusta koko viikonloppu.
Kaiken edeltäneen sekamelskan jälkeen viime viikonloppuna palaset kummallisesti loksahti hetkellisesti kohdalleen. Miksi, en tiedä, mutta tässä ehkä jotain ajatuksia:
Eli siis tätä aiemmin treenit olivat olleen melko sirpaleista ja henkisesti minulta vaativaa. Pahkiksen vire ei ole ollut oikeanlainen ja sen hallinta on omalta osaltaan tuonut minuun turhaa jännitettä. Lähdössä pysymistä on harjoiteltu, mikä on varmasti tuonut oman osansa soppaan. Toisaalta ehkä Pahkikselle monet uudet asiat ovat tuoneet taas jännitettä ja epävarmuutta, joka sitten purkautuu tekemisen vauhdin kasvamisena. Parissa viime treenissä on keskitytty kädessä pysymiseen eli esteille ei aina irrotakaan vaan kuunnellaan mitä minä oikeasti sanon. Tämä on taas ehkä saanut Pahkiksen ainakin hetkellisesti kuuntelemaan ohjaustani.
No mutta nyt sitten viikonloppuna homma nasahti ainakin hetkellisesti raiteilleen. Pahkis oli oikein hyvä ja tuli juuri sinne minne sitä veinkin. Ne muutamat rimat mitä tippuivat viikonlopun aikana, olivat selviä omia hölmöilyjä. Tämä ohjattavuus ja hallinta sai minut olemaan oikean levollisessa ja hallitussa, mutta määrätietoisessa olotilassa. Toisaalta tiesin jostain syystä selkeästi mitä halusin ja mitä Pahkikselta vaadin. Tiesin, että tähän Pahkis tulee, tuolla se menee ja tuonne itse menen. Tiesin, että tämän Pahkis osaa ja luotin siihen. Vaikkakin pätkät olivat lyhyitä, muutaman esteen pätkiä, pääsin nauttimaan Pahkiksen kassa agilityn iloista. Tämä on se ehdottomasti tärkein juttu ja minulle se palkitsevin. Tällaista treeniä lisää. Haluan. Kyllä.
Ehkä hankala selittää, mutta mieleen tulee luisteluajoilta samankaltaisia tilanteita. Saattoi olla pitkään niin, että mikään ei oikein onnistunut. Tekniikan osat olivat levällään ja kaikki työn alla. Sitten ne vain jonain kauniina päivänä osuvat kohdilleen ja tekniikka avautui harmonisena kokonaisuutena, jolloin kaikki yhtäkkiä onnistuu.
Lauantain rata veti heti aluksi kyllä luulot pois. Mietin siinä keskellä rataa monta kertaa, että mitähän tästä tulee. Radan suorittaminen ja järkevän suunnitelman tekeminen tuntui erittäin haastavalta sen onnistuneesta suorittamisesta puhumattakaan. Mutta pääsimme silti paljon pidemmälle kuin olisin ikinä edes arvannut tai uskaltanut olettaa. Vieläkin tulee tuosta hyvä mieli. Sunnuntain rata oli hieman helpompi ja meidän osaamiselle istuvampi, mutta kyllä siinä miettimistä riitti.
Monen monta juttua on edessä ja Janitalta tuli monen monta hyvää vinkkiä, ajatusta ja neuvoa. Valssien suuntiin ajatuksia ja vippauksiin opetusta. Nyt vain miettimään ja treenailemaan kaikkea saatua.
Nyt hetken hyvä mieli ja sitten kohti uusia hikipisaroita, epäonnistumisia, yrittämisiä, ihmettelyjä ja vaikeuksia. Voi sitten taas ehkä jossain vaiheessa ihan pienen pienen hetken nauttia seuraavasta onnistumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti