Viikonloppuna astuttiin askel lähemmäs oikeita kisoja. Käytiin Riman epäivirallisissa starttaamassa. Ajatus oli, että olisimme menneet myös kisaavien radan, mutta se oli meille kuitenkin liian haastava. Päätimme siis jättää sen väliin ja mennä suoraviivisen edes takas mölliradan.
Radoilla tuli rimoja, ensimmäisellä viimeinen rima ja toisella aata edeltävä rima ja viimeinen rima. Tuo viimeinen rima oli omaa tyhmyyttä ja vielä isompaa tyhmyyttä oli olla oppimatta kerrasta. Opin kyllä, mutta en oppinut riittävästi. Piiskaan siis itseäni. Aata edeltävä rima oli sekin omaa idiotismiani kun olin huonosti sijoittunut. Pitäisihän Pahkiksen pitää rimoista huolta, vaikka heiluisinkin miten, mutta kyllä tässäkin on peiliin katsomisen paikka. Uskon oppineeni tai ainakin sen jääneen muistilokeroihin kun taas keskiviikon treeneissä rimoja putoili sitten liian kanssa. Tuohon sitten puututtiinkin.
Mölliradoista jäi kyllä hyvä mieli rimoista huolimatta. Luotin Pahkiksen kontakteihin täysin ja ne pitivätkin nätisti. Tyytyväisin olin kuitenkin siitä, miten Pahkis reagoi minuun ja jännittämiseeni. Tein tarkotiuksella niin, että annoin jännityksen tavallaan kasvaa, jotta näkisin miten Pahkis käyttäytyy. Ajattelin, että Pahkis saattaisi tuohon reagoida niin, että menisi vain kaahottaen kuuntelematta ja olisi jo radan ulkopuolella menossa juurikin sinne minne minä en. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan oikeastaan kävikin juuri päinvastoin. Eli erittäin hyvä asia, ettei ainakaan vielä ole tuon suuntaista ohjaajaherkkyyttöä. Toisaalta, ollaanhan me käyty koulutuksissa ja Nooran prässitunneilla jo aikaa sitten niin ei tuo oma jännittämiseni ole Pahkikselle mikään uusi tila.
Tottispuolella ollaan myös nitkahdettu eteenpäin. Tehdään nyt paljon työmoodissa treenejä ja Pahkis tekee kyllä hyvin. Olen ehkä nyt taas oivaltanut enemmän PAhkiksen palkkaantumisista ja siitä miten sitä voi hyödyntää. Noutokin on taas mennyt eteenpäin, vaikkakin viime treeneissä Pahkiksen piti taas vähän kokeilla josko pääsisi helpommalla. Pahkiksen seuruutuksessa on nyt työn alla avautuminen. Tätä treenataan niin, että otetaan suoria pätkiä ja heti - siis aivan heti kun Pahkis avaa takapään seuraaminen lopetetaan ja kerrotaan suullisesti, että ei noin. Pieni ihmettelytauko ja sitten uudestaan. Ajattelin tämän niin, että en anna Pahkikselle edes mahdollisuutta avautumisen korjaamiseen suorituksen aikana, vaan sen pitää keskittyä siihen koko suorituksen ajan. Virheen saa sitten korjata uudessa suorituksessa. Tauko täytyy pitää vain riittävänä, jottei Pahkis taas vain palkkaannu pelkästä tekemisestä.
Nyt täytyy pistää tältä osin pillit pussiin ja lähteä iltatreeneihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti