lauantai 3. syyskuuta 2011

Kaksivuotias

Hassua, että muistan selvästi sen päivän kaksi vuotta sitten kun olin paalamassa Rajamäeltä Allin kanssa tokotreeneistä kotiin. Hiukan ennen lopentien risteystä puhelin soi, vedin auton parkkiin kun näin soittajan olevan Noora. Siitä se sitten lähti. Pitkään meni ennenkuin oli varmaa, että juuri Pahkis tulisi meille. Narttuahan olimme etsimässä, mutta kyllä silti jo ennen luovutusta oli tuntunut siltä, että tuo uros olisi ehkä sopivampi. Sieltähän se sitten meille viimein kotiin tuli - Pahkis.

Kahteen vuoteen mahtuu kyllä monenlaista. Hyviä ja huonoja asioita. Uskon niin, että ne huonot asiat on siksi, että hyvät tuntuu entistä paremmalta. Entistä isommalta. Merkityksellisemmältä. Ja siksi, että sitä osaa ottaa pienistäkin asioista ne pienet ilot irti.

 Ajattelin että olisin tähän jotenkin koostanut jotain saavutuksia tai sellaisia konkreettisia opittuja asioita, mutta jotenkin tuntuu että on niin monta asiaa mitä taähän haluaisi listata. Kovin monet niistä liittyy omaan oppimiseen ja kehittymiseen. Minun ja Pahkiksen suhteen kehittymiseen ja muuttumiseen. Siihen meidän juttuun. En tiedä onko sitä, mutta minusta tuntuu siltä ja onko sitä sitten muulla merkitystäkään.

Mutta laitetaan tähän nyt missä ollaan tänään:
Toko: ALO 1. Tulos 191,5 pistettä
Agi: 1 -luokka, kaksi nollaa.

Eli ei kovin pitkällä :D

 Hommaa siis riittää vielä. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa vuotta ja mitä se tuo tullessaan.

Jostain kumpusi tarve ottaa monen vuoden jälkeen myös kynä käteen. Vähän lyhyt siitä tuli.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti