Nyt se sitten iski. Tokopaniikki. Riman järjestäm ä Christan koulutus lähenee ja tajusin, että enhän mä ole tokoillut ties millon viimeksi kunnolla Pahkiksen kanssa. Ei ole kelit oikein ulkotreeniä suosineet ja lämmintä halliakaan ei ole varattuna. Toisaalta agility on vienyt suuren osan ajasta. Mutta siis jos nyt vaikka saisi treenipainetta tokopuolelle ja rykäisisi sen avo -ilmon niin olisi vähän niinkuin pakko. :D
Agilityssä taas on rauha. Ei siis treeni tai kisapuolella, mutta ohjatessa. Tuntuu, että homma alkaa pikku hiljaa sujua. Pahkiksen kanssa on kiva mennä, virheitä toki tulee, mutta treeneissä kuuluukin tulla virheitä. Ohjatessa mulla ei ole kiire ja ymmärrän asioita paremmin. Laskisi vain pakkaset niin pääsisi Riman halliin treenaamaan niitä hiottavia asioita.
Agilityssä taas on rauha. Ei siis treeni tai kisapuolella, mutta ohjatessa. Tuntuu, että homma alkaa pikku hiljaa sujua. Pahkiksen kanssa on kiva mennä, virheitä toki tulee, mutta treeneissä kuuluukin tulla virheitä. Ohjatessa mulla ei ole kiire ja ymmärrän asioita paremmin. Laskisi vain pakkaset niin pääsisi Riman halliin treenaamaan niitä hiottavia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti