"Mä yritin"

Jarrut alkaa löytyä. Oltiin esimerkkikoirakoina jarruongelmaisina Elinan koulutuksessa riman kouluttajille ja sieltähän se oivallus tuli. Otettiin tottiksen stop-käsky hetkellisesti käyttöön :) Epäröin hiukan, että kannattaako tuo, koska olen sitä varjellut kuin pyhää lehmää sairauksilta. Haluan, että silloin pysähdytään ja olen ehdollistanut Pahkista jo pienestä siihen. Noh ajattelin, että ei kai se kerrasta ja tuleepahan testattua. Testattiin ja Pahkis pysähtyi ennen hyppyä kuin seinään, eikä edes epäröinyt. Se liike tuli jostain selkäytimen, aivojen ja poistettujen kivesten syövereistä ilman minkäänlaista ajatustoimintaa. Eli ehdollistuminen oli mennyt perille. Tuosta siis otin sen, että lähden ehdollistamaan pysäytystä suhinaan ja omaan toimintaani eri ohjauksissa. Aloitin homman ihan ilman mitään esteitä ja samalla tavoin ja periaattein kuin olen stoppiakin Pahkikselle tehnyt. Nyt tuota on hetki tehty ja sunnuntain treenisessiossa sain Pahkiksen pysähtymään ennen hyppyä tuolla käskyllä.  Pienellä radalla sain sen tekemään sen kolme kertaa peräkkäin eri ohjauksilla. Pysäytyksestä siis jatkan rataa. Tarkoituksena siis se, että treenaan sen nyt vähän yli ja sitten avaan tuota myöhemmin tarpeen mukaan. Sitä onko tuossa ideaa tai järkeä niin en tiedä. Ehkä Lauran kommentti: "en ole ikinä nähnyt kenenkään tekevän noin" -kertoo omaa kieltään. Toisaalta, tuo on toistaiseksi ainoa tapa jolla olen Pahkiksen saanut selvästi reagoimaan jarruun ja ohjaukseen vaikka tuota ollaan aika monenkin kouluttajan toimesta väännetty. Ehkä siis tässä nyt tarvitaan jotain hiukan erilaista lähestymistapaa. Aika näyttää ja ketterästi kun mennään niin periaate on: inspect and adapt.

Saatiin faijalta sen vanha kamera ja pakkohan sitä oli sitten alkaa taas monen vuoden jälkeen ottamaan kuvia. Eikun tottistreeneihin ja kamera mukaan. Hämärää oli, mutta tässä muutama Lauran otos.

Nouto - tuo murheenkryynimme

Ohi merkin

Pakko oli laittaa tuo merkkikuva vaikka onkin ohi merkistä ja pää epätarkka. Mun mielestä Pahkiksella on vaan niin mahtava intensiteetti kun se on merkillä tai ruudussa. Se fiilis on niin hieno kun se menee merkille ja ruutuun ihan täysillä ja  näkee että se vaan odottaa siellä viulun kielenä käskyä päästä tekemään seuraavaa juttua ihan täysillä. Pahkis tekee ne juuri niinkuin ne mun mielestä kuuluu tehdä. Jossain ollaan onnistuttu!

Pahkis on nyt sitten tauon jälkeen ilmoitettu kaksiin agiskaboihin pääsiäisenä. Kiva päästä taas kisailemaan tauolta. Tuntuu paremmalta kuin kuukausi sitten. Pahkis on kyllä edistynyt keppien sisäänmenoissa ja nyt taas oma  ohjaamiseni on varmempaa. Kontaktit on nyt paremmat ja nopeutuneet - luotan niihin. Keinussa tulee vielä joskus läpi kun Pahkis ei aina malta ottaa vauhtia ajoissa pois. Yrittää kyllä, mutta joskus menee pitkäksi. Sunnuntain treeneissä oli hauska keinu kun vedätin sitä kunnolla ja käännyin kaukana niin Pahkis seisoi pois kontaktilta ja keinu oli silti ihan oikeassa asennossaan. Katsoin hetken että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Menin lähemmäs ja huomasin, että Pahkiksen toisen takajalan uloimman varpaan kynsi piti keinua alhaalla. Varvas oli sentin erillään muista, eli käytännössä tuota vähemmällä tuskin keinua voi alhaalla pitää tai vähempää olla kontaktilla. "Mä yritin" -taisi tuumia Pahkis.