perjantai 25. toukokuuta 2012

Pätmän!

Pari päivää saapumisesta

Päivät on yllätyksiä täynnä. Tosin viime keskiviikko sisälsi vähän isomman yllätyksen kuin normaalisti. Meille tuli pentu. Yllättäen kyllä, mutta ei sitten kuitenkaan niin yllätyksenä. Olihan se tiedossa, että seuraava pentu tulisi minulle ja tiesin jo millaisen pennun haluaisin. Ajatuksena kuitenkin oli ollut, että sen aika olisi vasta noin vuoden päästä. Nyt se kuitenkin on tuossa vieressä ja vihdoinkin unessa.

Ehkä vähän vitsilläkin menimme sitä kentän laidalle katsomaan, mutta hetken sen kanssa puuhasteltuani tiesin, että tämä on kyllä tässä. Siinä oli niin monta hyvää ominaisuutta ja juuri niitä asioita joita pennussani halusinkin. Yleensä minulle ei tule pennuista tai saatikka pentujen kuvista mitään kummempia tuntemuksia, mutta olin tämän pojan kuvan nähnyt sattumalta ja silloin mietin, että tuossa on jotain erityistä. Tuntui jotenkin hassulta sitten nähdä se ja tunne vain vahvistui, että tämä se on. Miksi siis odottaa jos kaikki tuntui sopivalta. Mikä olisi se todennäköisyys, että vuoden päästä olisi samanlainen tunne?

Katsotaan siis mitä siitä tulee. Aloitetaan sen nimen keksimisestä ja mietitään muita asioita sitten pikku hiljaa. Kiire ei ole, luodaan suhde ja oppimisen työkalut niin asiat on sitten helppo opettaa.

Tänään

Tässä päivien välissä se sai nimenkin: Pätmän. Paljon tuota pohdittiin ja pyöriteltiin mutta sieltä se yhtäkkiä tuli. Pentu juoksi olkkarissa kohti keittiötä ja Laura huusi jotain tämän suuntaista: "Koitas sinä Pätmän nyt vähän rauhoittua". Siitä se sitten lähti.
PätLoikka


Pätmän on mukavan eloisan, mutta silti sillä tuntuisi olevan keppejä pujottelussa ihan riittävästi. Ääntä se käyttää selvästi enemmän kuin meillä muut ja mikä parasta, se on joka paikassa häntä heiluen. Olin tuossa yksi päivä bc.joukon kanssa pellolla ja olihan se jännän näköistä kun kolme bordercollieta paimentaa toisiaan - meno oli kuin hidastetusta filmistä.






Pahkis ja Pätmän




Treeniryhmäläiset
Pahkis on kyllä nyt vähän raukka. Nyt se alkaa saada Pätmänistä vähän otetta ja uskottavuutta. Alkuun se ei oikein uskaltanut sille mitään sanoa ja jos sainoi niin aina vilkaisi, että olihan toi nyt varmasti ok. Pahkiksellakin kyllä kasvun paikka.

Pahkiksen kanssa ei nyt olla kisattu. Treenailtu on vaihtelevasti ja tarkoitus olisi tässä aamutuimaan lähteä hallille treenailemaan. Erilaisia pieniä viilauksia: pyörityksiä ja kontakteilla kääntymisen vähentämistä ja keppejä. Pätmänin kanssa ei ollaan vahvistettu vain nimeä ja ehdollistettu naksuun istumista naksuttelemalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti