Puretaan kisoista. Kisoja on ehtinyt olla Eckerötä ja Janakkalaa. Oliskohan vielä jotain.... Kisat on mennyt hyvin, nollia ei noista ole kyllä kuin yksi, mutta keskimääräisesti siellä ei oikeastaan ole kuin yksi rata, joka ei ollut tasollamme. Yhdellä radalla räjähti rengas ja yhdellä pituuden ensimmäinen pala. Jokaisen radan jälkeen on kyllä jäänyt hyvä mieli ja olen ollut itse tosi tyytyväinen suorituksiin. Tap tap siis omaan selkään. Ei siis niin, että ei tekemistä olisi ja puutteita, mutta kisoissa ollaan liikuttu omalla tämän hetkisellä osaamistasollamme.
Top Teamin psyykkispyykissä pestiin vireasioita. Olin päässyt tavoitteeseeni. Mietin miksi ja mielestäni syy on itseasiassa fyysinen. Eli nyt kun olen treenannut enemmän fysiikkaa, on liikkumiseni parantunut. Aiemmin pysyäkseni tarvittavassa tahdissa ja saadakseni tarpeellisen sykkeen liikkeeseen minun piti aiemmin virittää itseni Pahkikselle hiukan liian korkeaan vireeseen. Nyt pääsen kevyemmin liikkumaan, jolloin voin pitää itseni matalammassa vireessä. Toki varmasti asiaan vaikuttaa moni muukin asia, mutta näin saan Pahkista ohjattua kevyemmällä energialla ja pieni pilke silmäkulmassa. Jatketaan siis fysiikan nostamista.
Kontakteilla Pahkis toimii nyt hyvin. Toki kääntyy vielä keinulla ja puomilla hiukan liikaa, mutta nyt kontaktit eivät enää riko radan rytmiä. Uskallan ohjata ne varmistelematta ja tämä taas peilautuu tuon rytmin säilymisenä.
Mitäs tuli kotiläksyä? Estehakuisuutta pitää lisätä ja treenata vetoja hypyillä. Kepeillä taakse jäämistä vasemmalle takaaleikkauksella höystettynä niin, että keppien edessä on vielä jokin este. Tässä siis Pahkis kääntyi kepeiltä väärälle puolelle. Loppuun asti siis, mutta eri puolelle kuin minä olin. Jennyltä tuli taas hyvää aivojumppaa. Saatiin radalla esille Pahkikselle sopivaa kääntymisohjausta. Löysin sopivaa rytmiä ja tehoa ohjaukseen. Tai oikeastaan suunnattiin ohjauksen energia tarkemmin. Hankala taas kerran selittää. Tunnen mitä tarkoitan.
Kiva leiri. Harmi, että ohjelmaa on niin paljon, ettei oikein ehdi ketään muita katselemaan kun koko ajan ollaan menossa, tulossa, lämmittelemässä tai jäähdyttelemässä. Aina välissä sitä ehtii vähän vilkuilla muitten menoa ja ottaa oppia.
Pätmän.
Pätmän. :) Pääääätmän. Se on veijari. Hauska heppu. Agilityä tehty sen kanssa kerta viikkoon. Kontaktikivaa ja perusohjauksia. Mukava mies siitä varmasti on kasvamassa. Alan pikku hiljaa syttyä sen kanssa tekemiseen ja välillä se väläyttelee jo ihan lupaavaakin menoa. Hassuinta on se, miten kevyt ja hiljainen se on. Se tosin kyllä sopiikin Pätmänille: hypätä Pät-alukseensa ja suhautella vaivihkaa lujaa paikasta toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti