Urheilusta

Agilityn rintamalla on viime aikoina ollut mietintää sen urheilustatuksesta. On ollut myös tapahtumia jotka eivät kuulu urheiluun. Pitäisikö Agilityn olla urheilua vai ei? Mitä on urheilu ja mikä siitä tekee urheilua?

Nuoruudessani harrastin taitoluistelua. Urheilua. Vai onko se taidetta? Baletti. Mitä se on? Taidetta vai urheilua? Agility, ammunta, pikajuoksu. Miten on? Hankala tuota mennä sanomaan. Kaikissahan näissä tulee hiki. Vaikkei agility nyt ihmiseltä suuria fyysisiä äärisuorituksia vaadi, ainakaan nopeuden, voiman tai kestävyyden saralla, niin tulee siinäkin ajoittain hiki. Itse ajattelen urheilua jotenkin näin:

Urheilussa urheilijalla on selkeä kehittymisen tavoite. Toisilla korkeammat, toisilla matalammat, mutta urheilussa tuon tavoitteen saavuttelu tehdään systemaattisesti ja laaja-alaisesti. Siihen kuuluu muitakin asioita kuin lajinomainen harjoittelu: tehdään oheisharjoitteita, huolletaan itseä ja uhrataan muilta elämänalueilta palasia. Urheilun vuoksi. Sen kuinka paljon kukin näitä ratkaisuja tekee tai tarvitsee tehdä, määrittelee urheilija aina itse. Urheilussa myös ilmenee ääritunteita. Niitä isoja ilon hetkiä, mutta yhtälailla niitä suuria pettymyksiä. Urheilu on mielen hallintaa, itsensä likoon laittamista, koettelemuksia. Urheilu on leikkimielistä ja se on vakavaa. Urheilu on hienoa.

Harrastamisessa asioilla ei ole niin suurta merkitystä harrastajalle. Iloa ja surua esiintyy, mutta skaala on kapeampi. Muut elämänalueet ovat tärkeämmässä roolissa ja toisaalta tavoitteenakin on useammin oman mielen ja kehon perus hyvinvointi. Harrastaminen on kauempana ääri-ilmiöistä. Ei stressiä. Harrastaminen on leikkimielistä. Harrastaminen on kivaa.

Urheilemiseen kuuluu olennaisena osana myös esikuvana oleminen. Nuorille, lapsille, vanhemmille. Muille maille.  Urheilijana olet esikuva tai esimerkki hyvistä elämäntavoista, tämän yhteiskunnan arvostamista periaatteista. Edustat tehtyjä päätöksiä, pitkäjänteisyyttä, hyvinvointia ja muita asioita,  joita tämä yhteiskunta omalta osaltaan arvostaa ja pitää hyvänä. Urheilija jakaa osaamistaan, toimii rehdisti ja reilusti. Yrittää olla hyvä ihminen.

Urheilu ei ole lajista kiinni, se on asenne ja elämäntapa. Se on vastuu jota jokainen urheilijana itseään pitävä kantaa.