Top Team koettu, eli viimeinen leiri oli nyt viikonloppuna. En nyt tässä pura koko settiä ja ajatuksia, puran päällimmäiset mietinnät treeneistä.
Fysiikkapuoli oli hyvää rankkaa settiä: täysillä kun vetää ni kyllä on rapsakka olo. Mutta niinhän se pitääkin. Kyllä tosin huomasi, etten ollut voinut tehdä pitkään aikaan mitään tuon selän takia. Hyvä asia oli sekin, että se ei vaivannut.
Mutta agitreeneihin. Jarin treeni oli Jarin radaksi äärimmäisen helppo. Eli ei helppo, mutta Jarin radaksi suoritettava Pahkiksen kanssa. Ei me sitä toki tyhjillä saatu mentyä, mutta kuitenkin. Jarin radan lisäksi oli nopeustesti, jossa oli yhtenä ratana sellainen pelkkä toisen suunnan pyöritys. Siinä oli hauska havaita, että Pahkikselle nopein tapa oli oikeastaan käydä merkkaamassa esteet ja juosta edellä, tai sitten vain heittää, tehdä vastakäännös, heittää ja tehdä vastakäännös. Loogistahan tuokin.
Jennyn rata oli aika tyypillinen Jennyn rata. Tehtävää oli, mutta kaikki silti jotenkin loogisesti järkevästi kohdallaan ja ohjattavissa monella eri tavalla. Eli taas kerran oikein opettavainen rata. Päälimmäiseksi jä Jennyltä taas hyviä juttuja. Pitää muistaa ohjata paremmin ylävartalolla ja jaloilla. Lisäksi jäi taskuun Jennyn tapa tehdä Japanilainen tai no vastaava, sainoisinko hommeli. Olenkin mietiskellyt, että miten erotan Pahkikselle parhaiten tiukan pakkovalssikäännöksen taas vastaavasta, jossa koira saa mennä suoralla hyppylinjalla. Täytyy lisätä pitkälle treenilistalle ja mietintään.
Mitäpä muuta. Pätmänin kanssa kontaktitreeniä ja hyppyjä. Ei se kyllä mikään Einstein ole. Tai sitten en vielä vaan ole sen kanssa samalla taajuudella. Kyllä se siitä - tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti