Pahkiksen lääkitys kohdallaan ja Pätmänin agistatusta.

Pahkis

Pahkis on nyt syönyt pari viikkoa hermokipulääkettä ja sen avulla se on ollut melko hyvä. Nyt olemme alkaneet vähentää sen määrää ja katsotaan miten alkaa nyt sitten reagoimaan. Edelleen sitä lenkitän suurimmaksi osaksi yksin, jolloin se saa ravailla ja hölkkäillä omaan tahtiin. Muitten kanssa mennessä se on aina kiinni. Vähemmällä lenkityksellä mennään kuitenkin vielä.

Pätmän

Nyt onkin sitten Pätmänin kanssa aloitettu agihommia oikein kunnolla ja alkaa tuo pikku hiljaa tuosta hommasta päästä jyvälle. Perus hyppypyörittelyt sujuu ihan mukavasti ja nyt puomi ja A alkaa olla siinä vaiheessa, että voin niitä sopiville radoilla alkaa ottaa mukaan. Pujottelua tein tänään ensimmäistä kertaa kovilla kepeillä. Pehmeillä siis tarkoitan kujakeppejä - ne kun antavat suorinakin hiukan periksi. Keinu on vielä aloittamatta, mutta muut esteet se onkin sitten ainakin kerran suorittanut.

Juoksukontaktit tuntuvat jotenkin tällä hetkellä olevan pop. Ei siinä, Pätmänille myös niitä teen, joten ajattelin avata omat syyni miksi itse valitsin juoksut:

1) Halusin oppia uutta. Tuntui, että esteopetuksessa halusin oppia jotain uutta ja juoksukontaktit tuntuivat mielenkiintoiselta haasteelta. Ei sinänsä se kontakti, vaan ne vaatimukset mitä koiran ja ohjaajan pitää osata kontaktin jälkeen ja mitä asioita pitää osata ennen kontaktiestettä.

2) Halusin juosta. Niin. Juosta. Juoksukontakteilla kun ottaa puomia edes takas hypyt päädyssä takaakierroilla, niin kyllä siinä saa juosta. Hiki.

3) Halusin, että rytmi radalla säilyy. Pysäytyskontakteissa minua on häirinnyt oman rytmin ja koiran rytmin rikkoutuminen. Uskon, että tämän säilyttäminen toimii paremmin juoksukontakteilla ja ohjaamisesta tulee tältä osin helpompaa.

4) Halusin, että kontakti on koiralle aina samanlainen suoritus. Itse en ole pystynyt mielestäni riittävän hyvin olemaan Pahkikselle looginen pysäytyskontakteilla. Kisat, treenit jne. Pahkiksen kanssa oli liikaa erilaisia variaatioita ja tämä aiheutti kohdan 5.

5) Halusin kontaktista stressittömämmän. Tämä on henkilökohtainen ongelmani ja ehkä vain Pahkiksen kanssa. Onneksi tämä ei koskaan peilautunut Pahkikseen niin, että se olisi väistellyt tai hidastellut kontakteilla, mutta minulle radalla ne olivat liian iso asia. Uskon, että juoksukontakteilla kontaktista tulee stressittömämpi ja voin keskittyä radalla siihen olennaiseen eli tehokkaaseen ohjaukseen.

Nämä olivat siis minun syyni opettaa Pätmänille juoksukontaktit, enkä edelleenkään niitä pidä mitenkään kummemmin parempana kuin pysäytyksiä. Hyvät pysäytykset on oikeasti nopeat ja todella varmat, rytmin saa radalla säilymään ja ne ovat stressittömät ja niillä selviää jos ei vaan yksinkertaisesti ehdi kontaktien jälkeiseen elämään ajoissa. Niidenkin kanssa saa juosta jos haluaa. Eli hyvin opetettuna ne ovat takuulla helpommat kuin juoksukontaktit. Loppujen lopuksi siis minulla tuo ainoa erottava tekijä lienee kohta 1: Halusin oppia uutta.