No jokohan nyt sitten pääsisi taas oikein vauhtiin. Antibioottikuuri on ohi ja poppoo tervehtynyt. Alkoi jo pikkuisen olemaan tuota virtaa. :) Pakkasetkin hellittivät siihen malliin, että pääsee kunnon lenkkiä ja treenaamaan ulkosalla ja maneesissa.
Pahkis vetää tasaiseen tyyliinsä. Treenit etenee omalla painollaan ja mukavaa on. Kaukkareissa mentiin hiukan taaksepäin, mutta eihän siinä mitään - sellaista se aina välillä on. Leikissä on mukava yhteinen sävel ja muutenkin pahkiksen kanssa on hauska tehdä juttuja. Videoitiin pitkästä aikaa tottistelua ja huomiona se, että voisin enemmän heitellä lelua kun nyt se on taistelu, irroitus ja voittopainoitteista. On se kyllä hieno miten Pahkis tekee niin täysillä, mutta kuitenkin hallitusti ja itsensä kontrolloiden. Sylkkäritreeneissä paikaltaankin se lähtee täysillä kohti ja näkee miten se oikein tykkää tehdä sen käännöksen :P
Huomenna pitäisi sitten mennä ihan halliin agilityä taas esteiden kera - mukavaa päästä taas sinne ja tekemään.
Joo ja tänään Pahkis teki hauskat. Tulin kotiin ja pahkis minua moikkaamaan. Laura oli juuri siivonnut ja yhtään lelua ei ollut lattialla. Yhtäkkiä pahkis sinkosi pois luotani toiseen huoneeseen ja haki sieltä patukan ja toisen luokseni. Hölmö juttu, mutta pienistä jutuista sitä tulee tyytyväiseksi.
Juu ja oltiin ekaa kertaa tänä talvena vetohiihtämässä Avan kanssa. Oli siellä muukin poppoo mukana ja Laura Kaapon kanssa suksilla muutaman sata metriä. Ava kyllä nauttii tuosta vetohiihdosta ihan niinkuin canicrossistakin: se on niin itsestään jo palkitsevaa
Niin ja Ninjakin, eli Pahkiksen sisko, on saanut blogin auki kanssa
Ja osaa se olla ärsyttävä: hihnassa vetää kun sika.
ja osaa se olla aika... Tätä kirjoittaessani oltiin just tultu lenkiltä ja pikkusen tehty hommia. Laura treenasi tuossa viereisessä huoneessa Avan ja Kaapon kanssa. Ihmettelin, että mikä lirinä mun takaa kuuluu. POIKA PRKLE!! Siinä se kusta lorotti mun selän takana... Että näihin tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti