Viretiloja

Nyt on taas aikaa kulunut. käytiin puntarissa ja Pahkis painaa sen seitsemätoista kiloa ja korkeutta on karkeasti 50 senttiä.

Aksatreeneissä ollaan jatkettu twistiä ja niistoa, sekä jenkkikäännöstä. Kivasti nuo tuntuu etenevän, mutta paljon on vielä hommaa. Kilpajuoksun välttämistreenejä ollaan myös tehty: lelun heitto jonnekin pitkälle eteen ja sitten mennään. Ideana se, että vaikka itse juoksen rinnalla tai kaarran poispäin tai jatkan juoksemista ohi lelusta, on lelu se ainoa fokus pahkikselle. Muistaakseni toisella kerralla pahkis veti railakkaasti ohi lelusta ja siitä sain sille sopivasti sanottua niin sai punaisesta langasta kiinni - ainakin toistaiseksi.

Noin yleisesti mietitään nyt sopivia viretiloja. Agilityssä pitää päästä asteen kaksi alemmas. Tokossa ollaan toistaiseksi hyvällä alueella, mutta siihen pitää jatkuvasti kiinnittää huomiota, jotta oppimiskyky säilyy. Uskon että voin ihan rauhassa tehdä Pahkiksen kanssa asioita matalassa vireessä alkuvaiheessa. En jaksa uskoa että vauhdittomuudesta tai säpäkkyydestä tulee ongelmaa. Agilitystä tulee niin helposti kaahotusta ja ohjauksesta läpituloa. Tokossa taas perussähläystä ja rötväilyä. Kaikessa kinkkisyydesssään on mukava pohdiskella tällaista ongelmaa. Allilla kun on käytännössä kaksi tilaa: en-mä-nyt-viittis-hei ja tää-on-kyllä-ihan-kivaa-ja-hauskaa-hei. Pahkiksella mennään jotenkin näin: siistiä, ihan-törkeen-siistiä ja ihan-liian-siistiä-etten-pysy-pilkuissani. Siinä sitä on sitten vähän eri aspektia kouluttamiseen. Vauhdin saan kyllä tehtyä myöhemmin ja itseasiassa se tulee takuulla ihan luonnostaan oppimisen myötä. Ehkä oma ongelmani on ollut myös se, että Alli kun on tuossa suhteessa juuri päinvastainen ja toisaalta kun Pahkiksen temperamentti ja säpäkkyys on paljon suurempi kuin Allilla, niin pyrin itse reagoimaan mahdollisimman nopeasti, joka taas johtaa omaan rauhattomuuteeni. Jossain on se kultainen keskitie.

Istumisesta on tulossa ongelma. Täh? No niin. Tai tarkemmin sanottuna istumisen viretila on se ongelma. Korppikotkat kuuntelevat. Eli Agilityn myötä istumiseen on tullut korppikotkailmiö: pää painuu alas ja siitä mentäisiin alemmas ja alemmas ja alemmas aina ihan ihan ihan maahan asti kunnes saan jonkun seuraavan käskyn mitä tehdä tai palkan tai ihan mitä vaan... Etsimme siis mallia tässä olen ja istun. Piste. Täytyy tuota miettiä. Valmistelevia juttuja paikallaoloon ja tietty ihan perustreeniä. Ehkä agilityyn eri käskyä ja lisää tarkkuutta ettei päästäisi yhteen liikkeelle pään alasvienneistä.

Tänä viikonloppuna on tiedossa noutotreenejä. Tavoitteena saada Pahkis ymmärtämään, että kapula otetaan suoraan siitä keskeltä. Kun tämä on selvä voin tehdä pidemmältä matkalta noudon alkuosaa ja olla palkkaamatta väärin nostetuista. Nyt kun se ei ole vielä riittävän selvää niin en halua tuota tehdä - onnistumisia tulisi liian vähän. Eli naksu käteen ja harkkahuoneeseen kunhan tästä päästään.

Nami-imutuksessa pahkis toimii hyvin. Käyttää takapäätä käännöksissä hyvin. Täyskäännös vasemmalle vaatii vielä töitä. Joko se on liian hidas tai sitten menee pompun kautta omasta nopeudestani riippuen. Tuosta en ole huolissani: se nyt kuuluu tähän vaiheeseen ja korjaantuu treenaamalla.

Äh ja tammikuussa ostettu videokamera hajosi :( Linssinsuojus ei enää aukea. Täytyy viedä huoltoon ja siinä taitaa mennä ties kuinka kauan ennen kuin kameran saa takaisin.

ja kyllä muuten ärsyttää. Nyt olen heräillyt arkena hiukan viiden jälkeen aamulla ja tietty koirat pihalle tuohon aikaan. Viikonloppuna ei yhtään niin mukavaa kun haluaisi nukkua rauhassa kuuteen. :)