Keinua ja tokoa

Jotenkin tuossa joulukuun aikana ei oikein saanut otettua mitään järkevää otetta Pahkiksen treenauksesta. Ehkä aivan ymmärrettävämästi kun niin moni asia oli levällään. Kun sai treenipäätöksen tehtyä oli aika sekä oikea hetki lähteä miettimään treenijuttuja taas uudelleen.

Tokoilu

Tottiksessa otetaan nyt selkeämpi ote. Toistaiseksi olen tehnyt juttuja ennemmän tai vähemmän puolirallatellen. Tarkoitus ei ole siirty tiukkapipolinjalle, mutta nyt otetaan selkeämpi tavoite johon pyritään. Eli maneesitreenejä on nyt kaksi kertaa viikossa ja tarkoitus on jokaiseen suunnitella mitä milloinkin tehdään. Aivan samoin kuin Allin kanssa ollaan tehty. Tavoitteena siis mennä ensi kevään ja kesän aikana kokeisiin. Kesän tavoite on saada EVL-oikeudet syksyyn mennessä.

Eli mitä siitä puuttuu. Tietysti kasa kisoja ja kisailmoittautumisia. Liikkeissä suurin puute on nouto. Pitoharjoituksia ollaan tehty, mutta Pahkis ei oikein etene haluamallani tavalla. Ongelma siis ei ole se, etteikö se noutaisi tai noutaisi tarpeeksi nopeasti tai luovuttaisi - ongelma on pito, joka ei ole tarpeeksi hyvä. Tuota pitää siis harjoitella paljon. Tuon kun saa kuntoon niin uskon, että Pahkis oppii hyvinkin nopeasti metallit, ohjatut ja hyppynoudot. Tunnarissa saa olla tarkkana vireen kanssa, mutta tuota pohdittakkoon sitten kun sen aika on.

Seuraamisessa ollaan ihan ok mallilla. Pahkis on hyvässä vireessä ja seuraa hyvällä draivilla. Nyt tarkastelun alla on kontakti kovemmalla häiriöllä ja pitkäkestoisuus. Aktiivisena miehenä kun perusseuraaminen on tylsää ja koko ajan pitäisi tapahtua ja jos ei tapahdu niin koitetaan sitten jollain saada Pasiin vauhtia, että tapahtuisi jotain. Treeniä vaan niin sieltä se sitten pullahtaa.


Liikkeestä jäävissä on liikkeet ihan ok mallilla. Istuminen ja maahanmeno on ihan ok. Haluan ne vielä nopammaksi ja sitä pikku hiljaa rakennetaan. Seisominen on epävarma. Pahkis tarjoaa arpoo istumisen seisomisen sijaan. Tämä on siis nyt työn alla. Viime treeneissä meni jo paremmin ja tuossa äsken lenkillä tehdessä piti taas hiukan muistutella.

Luoksetulo on hyvällä mallilla. Pahkis tulee tapansa mukaan täysillä ja tulee hyvin eteen. Perusttreeniä vain sen kanssa ei mitään erityistä ongelma-aluetta.

Paikallaolo on nyt työstön alla. Pahkis aktiivisena poikana pitää saadaa rauhalliseen mielentilaan ja tätä ehdollistamista ajetaan nyt sisään. Viime treeneissä olin jo erittäin tyytyväinen. Pientä ylivirettä paikallaoloon oli hetkellisesti kun Laura oli häiriönä niin se oli hiukan liian mukavan juttu: alkoi häntä vipajamaan, mutta ei siis sen kummempaa.

Hyppyä en ole edes tehnyt Pahkiksen kanssa, enkä teekkään ennen kuin vasta lähempänä koetta. Ei ole mitään syytä.

Kaukkareissa Pahkis osaa ja reagoi käskyihin pääsääntöisesti oikein. Liikeradoissa ja etäisyydessä on hiomista, mutta tässä vaiheessa homma näyttää mielestäni siltä miltä pitääkin.

Viretilaa ja sen hallintaa pitää työstää. Tämä on sellainen kokonaisvaltainen juttu mitä koitan saada hallintaan eri tavoin. Voisin siitä kirjoittaa hiukan erikseen, koska se on aika pitkä tarina ja haluan miettiä sen vielä erikseen tarkemmin.

Näistä lähtökohdista siis nyt treenataan kohti kokeita. Työtä on, mutta ei mitään mahdotonta.

Agility

Agilityssä siis treenataan myös ajatuksella ja mahdollisimman tehokkaasti. Tarkoituksena siis tällä hetkellä olisi startata keväällä Ahvenanmaalla. Sori Noora ja Niinu - tulee pitkä reissu jos meinasitte tulla katsomaan. ;D

Startista meillä puuttuu periaatteessa keinu ja rengas. A-este nyt onnistuu periaatteessa, mutta sitä täytyy vielä vahvistaa. Puominhan spädäri osaa ja kontaktit, joten sinänsä A:ssa ei mitään järin isoa uutta ole ja onhan Pahkis sen pari kertaa jo mennytkin. Tällä hetkellä siis työn alla on keinu ja rengas. Paljon on kaikkea muuta treenattavaa, mutta muuten on ainakin omasta mielestä kasassa ykkösluokan peruspaketti, jolla voi sitten tuota kisauraa aloitella. Kokonaisia ratoja ei olla vielä tehty ja ne tulee kuvioon sitten jossain vaiheessa lähempänä. Ei sinänsä etteikö Pahkis siitä suoriutuisi, mutta pidempi rata on kuitenkin eri asia kuin alle kymmenen esteen pätkät.

Näin siis mennään:

Keinua kokeiltiin tuossa jokin aika sitten kerran niin, että toisessa päässä pöytä ja siitä sitten jollain ihme härdellisysteemillä pitit suoriutua. Se ei toiminut ei niin sitten alkuunkaan. Päätin nyt edetä niin, että teen kotona tuolla kontaktinpätkällä perus pentutreeniä ja lisään sinne alle koroketta, jotta Pahkis tottuu tuohon keinuliikkeeseen. Sen jälkeen lasketaan keinu matalaksi ja tehdään sama homma siinä. Nenäkosketusalusta on mukana, jotta Pahkikselle on ehdottoman selkeää mitä pitää tehdä ja uutena asiana on periaattessa hiukan pidempi lauta ja hiukan toisenlainen liike kuin kotona. Tuosta sitten keinua ylöspäin nostamalla mennään eteenpäin.

Rengas täytyy vaan treenata. Tuon teen klikkerillä ensin matalalla ja sitten maksirenkaalla. Ei siinäkään mitään ihmeellistä.

Miksi näin? Mielestäni Pahkis oppii parhaiten kun sillä on tilaa epäonnistua, tilaa ajatella ja selkeä mahdollisuus onnistua. Liian monta liikkuvaa osaa ja liian paljon kontrollia ei ole hyvä asia Pahkikselle.

Mitäpä muuta tässä? No Pahkis saa hyvin todennäköisesti sitten sen pikkusiskon. Eli Lauran kauan odotettu portsu olisi sitten muutaman viikon päästä kotiutumassa. Jännä nähdä miten hommat ja järjestykset taas muuttuvat. Kaapo alias Kukka voi vähän huonosti. Toivotaan, että on vain ohimenevää kun olisihan miehellä vielä noita elinvuosia jäljellä. Huomenna taas selvää siitä varmasti lisää ja Laura saa kertoa sitten kertoa asiasta enemmän kun sen aika on. Niin ja vuoden vaihteessa käytiin Ahvenanmaalla jossa Pahkis oli turistina, mutta Rhett ja Sinko urakoi ja urakoivatkin oikein hienosti. Onnittelut hienoista radoista ja kovasta vauhdista. On siinä Pahkiksella ja Ninjalla mahtavat vanhemmat ja mahtavat ohjaajat. Ei voi kuin nöyränä vierestä ihmetellä monttu auki.

Ehkä mekin sitten joskus.