Nyt on toiset kisat sitten takana. Tulossaldona lauantailta hylly ja vitonen. Sunnuntailta hylly ja kymppi. Eli ei siinä mielessä mitään ihmeellistä, mutta oppia sitäkin enemmän.
Eli lauantain ensimmäisellä radalla olin vielä ohjaamassa jotain ihan muuta koiraa kuin Pahkista. Ehkä Alli siinteli mielessä kun ohjasin. Noh, mutta ei siitä sen enempää. Toiselle radalle olin sitten jo herättänyt itseni ja kaivanut asenteen kohdilleen. Rata menikin hyvin ja tuntui hyvältä. Yhdessä kohdassa ajoin itseni suotta hiukan ahtaalle ja tuossa Pahkikselta sitten se rimakin putosi. Onhan siinä radalla paljon muutakin korjattavaa, mutta pitkästä aikaa meno Pahkiksen kanssa tuntui yhtenäiseltä ja siinä oli hyvä syke. Se tuntui pirun hyvältä ja esimerkiksi kepeille lähetys tarjosi minulle vau-faktoria.
Sunnuntaina olikin tarkoitus pitää sitten sama syke päällä jo alusta asti. Tällä kertaa muuten Laura ei ollut mukana henkisenä tukena, jotta olisi voinut pohtia ohjauksia. Mutta juu, asenne oli jo aamusta kohdallaan, alussa jäi ohjaus vähän varovaiseksi kun epäilin napauttaako Pahkis pituudelta näkyvät kepit jos työnnän sitä liikaa. Nyt siis työnsin liian vähän. Tuosta taisi tulla joku kielto tms. mutta ei sillä nyt sen isompaa merkitystä. Putken jälkeinen hypylle työntö onnistui ja ehdin hyvin persjättöön ennen rengasta - olin siellä missä olin ajatellutkin. Renkaan jälkeen Pahkis tiputti riman. Eihän se valssi nyt ihan kohdallaan ollut, mutta ei noin roisisti sitä rimaa olisi saanut pudottaa, joten lopetin radan siihen. Tein näin, koska tätä samaa teen myös treeneissä, enkä haluaisi, että Pahkis oppii että kisoissa voi rellestellä miten sattuu. Muuten tuntuma oli hyvä, ehkä vähän hätäinen olo, mutta silti ihan hallussa.
Agilityrata olikin profiililtaan erilainen ja vaikutti hyvältä ja kivalta radalta. Radalla pystyi mukavasti linjaamaan koiraa ja sitten itse taas sijoittumaan seuraavan kohtaan. Oli radassa myös oma suvantovaiheensa keinun jälkeen, josta sitten puomille pitikin putken jälkeen sykkiä. Hauska rata. Alun rima putosi ja keppejä edeltävä rima. Lopun putken ohjasin itse huonosti - en painanut liikkeellä tarpeeksi kohti suuaukkoa. Näytti se oma hölmöily taas naurattavan jo kesken rataakin.
Mutta siis loppujen lopuksi jäi erittäin hyvä mieli. Paljon jäi käteen valmistautumisesta ja rutiineista, löysin oman mielentilan ja mielestäni nyt toimivat alkurutiinit. Sitä täytyy pohtia miten vielä saisi ensimmäiselle radalle samaa mielentilaa. Tämä koskee myös Pahkista. Pojalla on panokset ensimmäisellä radalla aina pikkusen korkeammalla. Se oli myös hyvää, että osasin radan aikana ajatella. Toisen radan riman pudottua ajattelin, että nyt otan kontaktit rauhassa ja kunnolla kun nollaa ei enää ole saatavilla. Puomin olin suunnitellut leikkaavani takaa, mutta löysin itseni kuitenkin puomin toiselta puolelta, joten lennosta sitten muutin suunnitelman. Pahkis haki kepit hienosti viikonlopun aikana. Keinu oli myös hieno, lähinnä siinä hienoa siis se, että Pahkis tsemppasi itsensä siihen kontaktille vaikka olikin lähellä tulla lentokeinu. Kontaktit pitivät ja videolta sain uutta tietoa Pahkiksen hyppäämisestä ja sen ongelmista. Eli nyt paneudutan siihen. Mielessä on jo muutama harjoitus joista toivottavasti löytyy vähän lääkettä.
Tässä vielä radat:
Lauantai:
Ensimmäinen rata
Toinen rata
Sunnuntain molemmat:
Stadi Games Sunnuntai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti