Tästä se lähtee. Ensimmäinen kisailmo on Pahkikselle tehty. Ensimmäinen askel kärsimysten tiellä. Tämähän siis täysin pilke silmäkulmassa. Kahden viikon päästä lauantaina on siis ensimmäinen kisastartti Ahvenanmaalla. Täytyy siis hetki pohtia, että mitä vielä pitäisi tehdä ja parantaa näin akuutisti.
Pahkis alkoi tiputtelemaan rimoja taas enemmän ja jopa ontuikin pari viikkoa sitten torstai treenin jälkeen. Onneksi heti Riinan käsittelyn jälkeen Pahkis oli entisensä ja pysynytkin nyt hyvänä. Hieno homma. Ohjeiksi saatiin tehdä erilaisia syviä lihaksia vahvistavia jumppia ja näitä ollaankin nyt tehty. Toinenkin muutos ollaan tehty: käytän nyt Pahkista yksin lenkeillä. Tämä siksi, jotta saadaan nostettua ravin määrää ja rauhallisen ulkoilun määrää. Ollessamme isommalla laumalla liikkeellä Pahkis laukkaa suurimman osan ajasta ja myös sinkoilee sinne tänne. Pystyn samalla myös tekemään muita pikku juttuja Pahkiksen kanssa. Rentouttavaa niin Pahkikselle kuin minullekin.
Keskiviikkona Riman treeneissä oli kisanomainen treeni kahdella eri radalla. Ensimmäisellä radalla oli alusta kaksi hyppyä ja suora putki linjassa ja putkesta tiukka käännös. Veikkailin Pahkikselta jokseenkin laajaa kaarrosta putkesta, mutta en ehkä ihan hallin toisen pään kautta. Eli uusiksi meni. Muutamaan kerran siinä treenattiin putkijarrutusta ja sitten olikin seuraavan radan vuoro. Rata oli muuten hyvä, mutta muutamia rimoja ropisi.
Torstaina sitten treenailtiinkin lisää putkijarrutusta hiukan toisenlaisella kuviolla. Sainkin Pahkikselle taas vahvistettua ajatausta, mutta työtähän tuossa vielä on. Jarrutuksia yleensäkin pitää vahvistaa. Pihatreeneissä nuo toimii, mutta sitten radalla vähän kovemmassa vilskeessä ne tuppaa unohtumaan.
Lähdöt on paremmassa kuosissa, mutta treenata pitää lisää, jotta voi satavarmasti luottaa. Ei Pahkis sieltä lähde suorittamaan vaan liikkuu askeleen tai kaksi perässä.
Torstain treeni muutenkin oli ihan hyvä. Nyt minulla on parempi ajatus siitä, mitä radalla pitää tehdä: milloin käytän ääntä, milloin ohjaan ja milloin annan Pahkiksen suorittaa. Se sitten miten saan esimerkiksi äänenkäytön ajoitettua oikein onkin sitten vielä hakusessa. Mutta siis pääpiirteittään mielestäni Pahkis menee hyvin ja kovaa kun saan ohjausta kohdilleen. Olen myös muuten saanut sitä kadotettua otetta takaisin - tatsi Pahkikseen on nyt parempi.
Niin, mitä siis vielä tehdä. Rimoja ropisee. Se on meille se isoin ongelma tällä hetkellä. Puntaroidaan sitä. Muuten aion tehdä ihan perustreeniä enkä ottaa mitään viime hetken pikakurssia. Eli jotakuinkin näillä mennään. Katsotaan mikä katastrofi sieltä syntyy ja kuinka paljon kriisiapua tarvitaan. No, hyvällä mielellä ja suu hymyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti