Mietin etukäteen millaisen setin ohjauksia ja kuvioita teen ja järjestin ne vielä niin, että kertaakaan sama estekuvio ei esiintynyt peräkkäin. Eli näin maksimoin sen, että Pahkis joutuu lukemaan ohjausta, eikä olettaisi edellisestä tietäen mihin mennään. Monta ohjausta jäi vielä kokeilematta eri tilanteissa, mutta tuloksista sai jo hyvin mielenkiintoista osviittaa. Ei sinänsä varmaankaan mitään maailmoja mullistavaa kuitenkaan.
Periaatteessa oli aivan sama minkä ohjauksen tai mitä kautta esteen kiersi oli aika sadasosan tai kahden sisällä (ero siis max 0,02 sekuntia). Merkittävää eroa syntyi vasta kun reitti oli pitempi ja käännös tiukempi. Eli siis pitkä reitti ja puolikäännös oli yhtä nopea kuin lyhyt reitti ja koko käännös. Kokokäännös siis 180 astetta tai enemmän, puolikäännös noin 90 astetta tai vähemmän. Käännöksen tekevällä ohjauksella ei ollut aikaan merkittävää vaikutusta. Ohjauksen antamalla tiellä, samalle käännökselle ei myöskään ollut merkitystä. Eli sen minkä kokoamisella Pahkis matkassa voitti, nollaantui vauhdin hiljenemisellä.
Mitä tästä sitten jäi käteen? Tärkeimpänä varmasti se, että kun järkevin koiran reitti on valittu, voi ohjauksen valita vapaasti oman tulosuunnan, halutun ohjauksen jälkeisen sijoittumisen ja ohjaukseen tarvittavan voiman perusteella. Aikaa ei tarvitsisi miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti