Nyt on sitten käyty Pahkiksen kanssa tsekkaus ja pohdittu miten mennään. Eli mitään ei ole Pahkikselta onneksi rikki, mutta kova oli jumi. Päätettiin tehdä niin, että kisataan seuraavan kerran vasta elokuussa ja pidetään sinne asti totaalitaukoa ja annetaan Pahkiksen toipua kunnolla tuosta tällistä.
Tavallaan päätös oli helppo, mutta toisaalta kivulias. Agirodussa olisi ollut mukava olla mukana. Siellä teoriassa olisimme voineet saada karsintoihin vielä tulokset. Kuitenkin vielä meille melko epätodennäköistä, joten on parempi pidemällä tähtäimellä hoitaa Pahkis nyt kuntoon. Elokuussa ollaan menossa Englantiin Agilityfestivaaleille, joten elämyksenä on parempi keskittää toipuminen tuonne kuin riskeerata se reissu kisaamalla nyt. Eli levossa ollaan ja ehkä tästä saan taas intoa tokoilla Pahkiksen kanssa.
Pätmän
Nyt kun Pahkis on tauolla, niin saan varmasti aikaa ja intoa enemmän tehdä Pätmänin kanssa. Aloitin sen kanssa keppitreenin ja tiivistin kontaktitreenausta. Parissa pikku ratatreenissä se on myös tuntunut melko makealta menijältä. Se kasaa hypyille hyvin, tulee vahvasti rytmitykseen, mutta etenee kuitenkin hyvin, eli ei ainakaan nyt jää rytmiin kiinni kun ei ole tarvis. Vaikka se luonteeltaan on rauhallisempi kuin Pahkis, niin siinä alkaa näkyä hyvää draivia ja voimaa mennä eteenpäin. Itseasiassa se jo joissain kohdin menee kovempaa kuin Pahkis - ainakin tuntuu siltä. Eli se on ehkä hiukan alkanut oivaltaa linjausta ja radan lukemista. Siihen kun lisätään vielä hyvät jarrut liikemuutoksella ja esteen itsenäinen suorittaminen niin tuntuu, että kyllä se istuu vielä minun käteen vallan mainiosti.
Oppijana se on mielenkiintoinen. En vielä ole oikein ymmärtänyt sen tehokkainta tapaa oppia. Se tarjoaa asioita, mutta sen kanssa ei oikein pysty sheippaamaan tällä hetkellä. En oikein nyt tiedä mistä se johtuu. Lieneekö niin, että tekeminen itsessään on niin motivoivaa, ettei normipalkka nouse niin vahavasti esille, että vahvistaisi riittävästi haluttua toimintoa. En tiedä. Ajattelin, että kun se tuosta kesämökiltä palaa taas kotiin niin koitan opettaa sille jotain temppuja hiukan eri menetelmillä niin ehkä sitten alan oivaltaa paremmin miten sen pääkoppa toimii. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että ikävä kyllä se ei ehkä ole ihan penaalin terävin kynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti