Mitäs minä osaankaan?

Niin, eli mitäs kaikkea sitä tässä matkan varrella on oikeastaan taskun pohjalle kerrytetty?

Tottis

Sivulletulo sujuu jo mukavasti. Vielä ei käskyyn ole kunnolla ehdollistuttu, mutta kyllä se siitä alkaa hahmottumaan. Oikeaa sivulletuloa tarjotaan jo usein miten, joten palkata voi vain oikeista asennoista. Tuohon täytyy vielä lisätä vauhtia ja sykettä, mutta kaikki aikanaan. Tuossahan olen ottanut sen periaatteen, että Pahkiksen pitää ajatella oikea paikka ennen kuin istahtaa. Eli toisin sanoen istumisen jälkeen en enää salli tarjoamista. Kontakti pojalla säilyy hyvin vaikkakin itse olen alusta pitäen hakenut itselleni sitä lopullista asentoa. Tällöinhän Pahkiksella ei siis kovin suoraa yhteyttää kasvoihini ole: minä kun suoristan tämän 190 senttisen ruotoni niin on siinä jonnin verran matkaa alas Pahkiksen korkeudelle.

Maahanmenoa ollaan myös tehty ja sekin on hyvällä mallilla. Liike on taaksepäin vaikka perusliikesuunta eteenpäin. Maahanmenon aloitin suoraan vauhdista, koska sillä sain nopeimmin hyvän nopeuden, mutta silti oikean liikeradan. Tarkkana pitää vain olla ettei Pahkis tee vajaata.

Istuminen toimii jo käskyn alta melko hyvin. Lenkillä voi hihnan päästä sanoa käskyn ja poika jää asemiinsa sitten istumaan. Näin siis ainakin viime kerralla kun tuota kokeilin. Istumisessa tehdään nyt kestoa, koska samalla harjoitellaan myös agilityn puolella odottamista niin ne tukevat mukavasti toisiaan.

Nami-imutusta on tehty ja siinä nyt viime aikoina keskitytty vasemmalle käännöksiin ja siinä takapään käyttöön nopeasti ja tarkasti. Pitää vaan muistaa nostaa kättä sitä myötä kun poika kasvaa ja muuttaa omaa vauhtiaan niin vauhti pysyy sopivana. :)

Kaukkareita ollaan ratautettu, vaikka en ihan varma ole vielä miten tuo ne parhaiten oppisi, mutta takajalat paikoillaan se on perusperiaatteemme. Ruudun ajattelin tehdä näyttöruutuna joten tuota näyttämistä-menoa ja lelua ollaan hiukan tehty, tosin nyt ei vähään aikaan. Sen voisikin nyt taas aloittaa, koska Pahkiksen leikkiminen on kehittynyt jo siihen pisteeseen, että tuossa voitaisiin mennä eteenpäin.

Pahkis leikkii leluilla hyvin ja tuo leikissä itse lelun minulle taisteltavaksi. Tuntuu siltä, että Pahkis palkkaantuu enemmän taistelusta kanssani kuin yksin lelun kanssa tapporavistelusta. Tämä on ainakin minun mielestäni on hyvä asia, koska tätä voi hyödyntää mukavasti asioiden opettamisessa. Mikä parasta niin namit on erinomainen motivaattori, mutta kuitenkin rauhoittava. Noh, nämä kaikkihan voi muuttua vielä ties vaikka mihin suuntaan.

Erilaisia kokeellisia harjoituksia on tehty tarkoituksena opetella mitkä voisivat olla Pahkikselle ne sopivimmat tavat opettaa asioita ja toisaalta opettaa minulle miten Pahkiksen kanssa kannattaa toimia. Alliin kun on juuri niitä eroja mitä ajattelinkin ja juuri niitä etuja mitä ajattelinkin - eli toisin sanoen toistaiseksi näyttää siltä, että pojassa on juuri sitä mitä halusinkin :D

Agility

Niin sekin on sitten aloitettu. Takaakierrot puun ympäri aloitettiin jo heti ja siitä sitten jatkettiin siivekkeen kiertoon tuossa omalla pihalla kun lunta ei vielä ollut. Nyt tässä Joululomien aikana on käyty oikein halleissa asti tekemässä putkea ja muutamaa hyppyä ilman rimoja ohjauskuvioiden harjoittelussa. Täytyy sanoa, että poika kyllä menee kovaa ja hyvällä innolla. Ei tarvitse eikä kannata viritellä :). Tulee itse oikein hvyälle mielelle kun näkee pojan tekevän täysillä. Taisi omasta suustani tulla muutama lause tyyliin: "No on tuossa ainakin vauhtia" (muutaman kirosanan vahvistamana). Samalla mietin tuon Pahkiksen oikean OMG nimen nasevuutta ;). Eli joudun siis juuri sen haasteen eteen mitä halusinkin.

Kontaktien harjoittelu olisi tarkoitus aloittaa nyt kun tuo nenäkosketusalusta on jo mielestäni tarpeeksi hyvin hallussa ja hyvällä innolla hakee alustalle koskettamaan. Eli puomin alasmenon pala on jo kylppärissä lumesta kuivumassa ja valmiina aloitukseen.

Eli agilityn saralla minun täytyy muistaa olla hiukan hiljempaa ja antaa Pahkiksen suorittaa, mutta toisaalta ohjata sitä enemmän kun eihän se vielä osaa. Aikaisemmin kun on ohjannut vain ei-ehkä-ihan-niin-hyvin motivoituneita koiria, niin sitä on tottunut käyttämään ääntä ja muita vauhdin kirvokkeita. Oppia ikä kaikki ja itsehän en agilitystä tiedä mitään, joten luotan Lauran ja Nooran oppeihin sekä arvioihin :D

Summa summarum

Eli siis Pahkis on mielestäni kelpo poika. Osaa sen mitä sille on opetettu ja ei osaa sitä mitä ei ole vielä opetettu - mitä tuo nyt sitten ikinä yrittääkään tarkoittaa. Poika tykkää olla lähellä ja nukkuu autuaasti sohvalla. Pahkis tekee pääsääntöisesti pissat ja kakat ulos ja pyytää sinne kun on hätä. Uudesta vuodestakin selvittiin ilman mitään ihmeitä: paukkuja kuului, mutta ei niihin reagoitu mitenkään - hyvä siis niin. Arkielämän jutut mitä vastaan on tullut on jo tai vielä muuten hallussa, paitsi hihnassa ei osata kulkea tai pikemminkin toisin sanoen minä en sitä ole Pahkikselle osannut opettaa :) Autoja hieman pelätään ja mennään nyt taas siinä rajoilla, että mietin mitä tuolle tekisi.

Mutta tuossa tuolin vieressä kun se juuri nyt nukkuu ja makoilee, niin ei voi muuta sanoa kuin että on siinä vaan ainakin minun mielestäni sangen hieno bordercollien alku.