Ärsytys

Onpas pitkä aika taas vierähtänyt. Ollut suuntaan jos toiseen paljon kiirettä, että ei oikein ole jaksanut istua koneella ylimääräisiä kirjoittelemassa. Nyt tulee melkein viikko täyteen pientä nuhaflunssakuumeilua niin on aikaa hiukan raapustellakin.

Pahkis

Mitäpä siis. En nyt edes muista mitä ja mistä olen viimeksi kirjoitellut, joten jotan varmaan putoaa välistäkin pois. Keskitytään siis tämän päivän tunnelmiin. Eli kisailtiin pääsiäisenä kuumeisena ja ei kyllä ollut mitään hyviä ratoja. Osaksi varmaan oman tilankin takia, mutta päälimmäiseksi jäi kuitenkin vain ärsytys. Ärsytys siitä, että en nyt oikein osaa ottaa selkeää linjaa ja otetta Pahkiksen rimojen pudotteluista ja kontakteista. Ärsyttää se, että kontaktit toimii ihan missä muualla tahansa paitsi ei kisaradalla. Jos huomautan, se toimii kerran, mutta sitten taas mennään. Lämppäesteillä ei mitään ongelmaa, treeneissä vaikka missä vireessä ei ongelmaa. Vaikka saisinkin siellä sen virheen ei se peilaudu kisaradalle. Vähän sama homma rimojen kanssa. Ei se treeneissä roiski rimoja. Roiskimisella siis tarkoitan mielentilasta johtuvaa välinpitämättömyyttä ja kiirettä. Tuntuu, että Pahkikselle pitäisi sanoa asiasta voimakkaasti, mutta se voimakkuus on kyllä jotain sellaista mitä kilpailutilanteessa ei voi tehdä. Ei siis mitään fyysistä, mutta ulospäin se varmasti näyttää kyseenalaiselta ja toisaalta treenitilanteen vireessä siihen ei tarvitse samalla tavalla puuttua.

Tällä hetkellä en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.

Ajattelinkin kuitenkin niin, että nyt kohta kun pääsee pihatreeneihin ja tarkoituksena aloittaa Pätmänin kanssa ohjaustekniikkatreenit rimoja nostaen niin otan siinä samalla Pahkiksen kanssa tekniikat läpi ja korkeilla rimoilla ja kovilla häiriöillä, jotta saan varmasti sille selkiytettyä mistä rimoissa on kyse. Näin ainakin vahvistan sitä, että Pahkis tietää mistä sille huomautetaan kun rima putoaa.

No mutta onhan meillä hyviä ratojakin: jyväskylästä tuli eka aginolla ja tuplakin oli lähellä kun edelliseltä agiradalta tuli vain vitonen. Pääsiäisenä oli yksi hyvä hypäri. Mutta silti vaan ärsyttää ja harmittaa. Ehkä se, että nyt ei olla oikein edistytty. Jotain pitää siis muuttaa.

Purinan hypäri olisi tuossa - vitonen siis rimasta.

Top Team

Top Teamin leirejäkin on tässä välissä ollut. Mukavia ja hyviä leirejä. Porukka on mukavaa ja hauskaa ja porukalla tuntuu olevan halu kehittää itseään ja tekemistään. Eniten kyllä itse olen saanut Jennyn treeneistä: ne on sopivasti erilaisia, mutta kuitenkin tavoitteeltaan samanlaisia. Radatkin ovat olleet ehkä jotenkin meidän menoon ja ohjaustyyliin sopivaa. Fysiikkapuolella on nyt ollut vähän hiljaista kun oma selkä vaivaa ja ei tunnu oikein kuntoutuvan milllään. Sekään ei oikein etene mihinkään suuntaan. Sikäli tuo ei nyt agilityä haittaa, mutta takaraivossa painaa kuitenkin.


Pätmän

Pätmän on saanut kasvaa tuossa rauhassa. Torstaisin ollaan vähän treenailtu ja muutama extratreeni ollaan tehty parina sunnuntaina. Eikö ole kyllä ollut mitään stressiäkään sen kanssa. Se mitä sen kanssa on tehty on tuntunut kivalta ja se on näyttänyt oppimisen merkkejä hyvässä tahdissa niin luottavaisin mielin tässä odottelen kenttien sulamista. Olen siis tarkoituksella odotellut että tulee vuoden ikäiseksi ja toisaalta, että pääsen omaan pihaan ja tähän lähikentille treenaamaan. Näin saan opetettua asioita tehokkaasti sille verrattuna kerta viikkoon jolloin asiat tuppaa unohtumaan jo siinä välissä. Hauska kyllä nähdä millaista agility sen kanssa tulee olemaan.