Sain huikean mukavan mahdollisuuden käydä kisaamassa Raisan Revolla. Oli oikein virkistävä kisapäivä: viimeisimmät kisat on meillä olleet vähän alakuloisia ja oli oikein mukava päästä ohjaamaan yhtä suomen tämän hetken parhaimmista maksikoirista. Hauska jotenkin peilata Pahkiksen osaamista ja ohjautumista Repoon. Toisaalta hauska havainto oli se, että rataantutustumisessa oli hassu tunne, kun päässä ei ollut mitään historian ajatuksia koiran onnistumisista tai epäonnistumisista. Ennen ekaa rataantutustumista en ollut Revolla tehnyt koskaan estettäkään missään. Joten rataantutustumisessa tein suunnitelman koiralle, joka osaa kaiken niinkuin haluaisin sen osaavan. Lopputulos oli hylly, mutta virhe tuli ainoassa kohdassa, jota hiukan mietin, että miten teen ja ajattelin kokeilla sen toteuttamallani tavalla. Ohjausvalintani oli väärä. Muuten hyvä veto. Kaksi seuraavaa oli myös hyllyjä, mutta olen kyllä tyytyväinen niihinkin ja pääasia toteutui: oli erittäin hauskaa ja virkistävää. Kiitos vielä kerran Raisalle ja taidanpa olla velkaa tyypit Pahkiksesta.
Sunnuntaina käytiin Kirkkonumella epistelemässä Pahkiksen kanssa. Otin teemaksi lähdöt, kontaktit ja rimat. Koitin saada Pahkiksen ja itseni niin kisavireeseen kuin mahdollista ja onnistuinkin oikein hyvin. Pahkis piti kontaktit ensimmäisen huomautuksen jälkeen. Lähdöt oli ensimmäisen muistuttelun jälkeen ihan ok:t ja rimojen kanssa oli työstettävää, mutta viimeiselle vedolle sain palkattua ehjän ratapätkän, joten päivä oli mielestäni koknaisuudessaan onnistunut. Siitäkin jäi hyvä mieli.
Pätmänin kanssa ollaan nyt nostettu rimoja ja tuossa eilen raahasin hypyn tuonne lähihiekkakentälle ja aloitin siinä käymään ohjauksia läpi korotetuilla rimoilla. Hauska mies se on ja kyllä se yrittää kääntyä oikein mallikkaasti. Eiköhän siitä ihan hauska veijari kisaradoille tule.
Ja seuraa loppuhuipennus. Pahkis löysi kauan kadoksissa olleen isänsä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti