Taas on yhdet kisat takana. Ei nekään nyt hyvin menneet. Ekalta agiradalta hylly: Pahkis oli taas omissa tiloissaan. Varasti lähdön ja tiputti ekan riman. En siihen saanut tyhmyydessäni reagoitua ennenkuin oli jo ottanut kepit, joten jatkoin vielä rataa. Renkaan jälkeiseltä hypyltä, ihan perusvalssissa lähti ohjauksesta ihan väärään suuntaan hakemaan putken päätä jostain kaukaa. Otin uudestaan ja jatkoin keinulle josta lentokeinu. Tähän lopetin radan.
Tokalta radalta otin Pahkiksen haltuun tarkemmin ennen jo lähtöä. Pysyi lähdössä, tuli hyvin alun jarruun mutta sitten kolmannen riman tiputti. Se luki taas hyppyä aivan epäloogisessa suunnassa, ulos ohjauksesta. Lopetin radan tuohon pudotukseen.
Hypärillä taas otin Pahkisen haltuun ennen starttia, mutta varasti silti. Sain pysäytettyä ennen ekaa rimaa varastamisesta ja poistuin radalta.
Eli lyhkäseksi kävi radat tänään. En tiedä. Ärsyttää, harmittaa ja ottaa päähän. Pahkis lukee nyt kisoissa ihan mitä sattuu esteitä: tuntuu että lukee ja lukitsee heti vaan esteitä ihan mistä suunnasta vaan. Sama homma oli viimeksikin vuokkosilla - tutussa paikassa. Eli se ei mielestäni lue ohjausta vaan rataa oman mielensä mukaan. Treeneissähän se toki tulee ohjauksiin ihan niinkuin pitääkin. Lämppäesteilläkin homma on vielä paketissa ihan normaalisti.
Ajattelin nyt, että lopetan heti jos se tekee jotain mitä sen ei pitäisi tehdä. Ei me niillä vitosilla mitään tehdä.
Ärsyttää se, että en tiedä onko tuokaan millään tavalla kestävää. Se ehkä toimii hetkeksi, mutta sitten taas alkaa varmasti rakoilla. Nyt tuntuu, että pitäisi olla sellaiset seitsemän rataa niin varmaan viimeiset kaksi alkaisi olla meidän normaaliratoja. Just nyt on sellainen olo, että agility ei ole millään tasolla mukavaa Pahkiksen kanssa. Tai siis kisaaminen ei ole. Tuntuu että kisoissa en saa sen kanssa onnistumisen kokemuksia tai edes hetkittäisiä hyviä fiiliksiä. Se että näitä ei tule niin tarkoittaa sitä, että ei se koirallekaan ole nautittavaa. Huoh...
Harmittaa se, että ei päästä tekemään kisaratoja samalla menolla kuin treeniratoja. En jännitä, enkä mielestäni ole sen hermostuneempikaan. Harmittaa, etten tiedä mitä tehdä, jotta ongelman saisi korjattua.
Ottaa päähän myös se, että en aina pysty heti alusta puuttumaan lähtöihin tai pudotuksiin. Kuten nyt tänään ensimmäisellä radalla.
Otetaan välillä vähän Pätmäniä niin saa vähän mukavampia ajatuksia päähän. Pätmän oli todella hyvä viime treeneissä. Siis osaamiseensa nähden. Se selvästi haki hyppyjä ja oli selvästi oivaltanut, että rimoista mennään yli vaikka itse liikkuisinkin jo toiseen suuntaan. Se teki kivasti pieniä käännöksiä ja kasasi itseään ennen hyppyjä. Erityisen iloinen olen yhden kaukovalssin kasauksesta. Hienosti Pätmän iski jarrua ennen hyppyä ja teki pienen 90 asteen kulman hypylle. Pakkovalssit ja twistit toimi myös hyvin: pääsin paljon paremmin niistä irti. Putkijarruihin tuli hyvin ja eteni mukavaa vauhtia.
Eli jotain hyvää ja jotain huonoa. Ehkä tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti