Ensi kertaa 'ulkomailla'. Laivassa. Hotellissa. Maarianhaminassa. Agilitykilpailuturistina. Pahkis oli kyllä kovin mukava matkustaja ja kisojen seuraaja. Eipä ole pojassa moittimista. Häkissä Pahkis käyttäytyi hyvin kisojen aikana. Alussa hiukan motkotti, mutta siitä se sitten laantui. Välillä vähän leikittiin ja katsottiin kehän laidalta muiden menoa. Pahkis näki myös kauan kadoksissa olleen isinsä radalla. :)
Illalla hotellissa riitti vielä virtaa, joten kaikkia mehuja ei agituristeilu pojalta vienyt kumpanakaan päivänä. Olivat kuulemma jotain mekkaloineetkin Avan kanssa illalla kun olimme syömässä: ihmekös tuo kun itsekin mekkaloisin jos ei saisi hyvää ruokaa.
Tänään poika on taas normaalin energinen ja illallakin näytti koko reissun jälkeen vielä virtaa riittävän...
Viikonlopun aikana tehtiin ihan perusjuttuja. Leikittiin radan vierellä ja siinä varjolla jotain pientä. Pahkis keksittyi hienosti vaikka radalla tapahtui. Radan tapahtumat kiinnostivat, mutta heti hommien alettua keskittyi vain hommailuun. Käytiin kävelemässä pituushyppyhiekan päällä olevalla pressulla ja sekään ei sen kummemmin menoa haitannut.
Kyllä Pahkiksen kanssa on mukava tehdä. On mukava nähdä sen nauttivan tekemisestä ja oppimisesta. Leikissäkin yhteinen sävel alkaa pikku hiljaa löytyä :D
maanantai 11. tammikuuta 2010
torstai 7. tammikuuta 2010
Niksautteluja ja kontakteja
No eilen sitten aloitettiin kontaktiharjoittelu. Ei muuta kuin tuo puomin palanen olkkariin ja menoksi. Koira hihnaan ja laudan toiseen päähän ja nenäkosketusalusta toiseen. Siitä sitten vaan vapautus ja sinnehän se sitten päätyi ja hyvin meni. Välissä tehtiin pari kävelyharjoitusta puomin palalla ja hyvinhän tuo poika tuotakin näytti oppivan - ei muuta kuin lisää treeniä.
Oltiin eilen taas uimassa ja poika kävi lievästi sanottuna lämpöisenä. Siinä hiukan asiasta juteltiin, mutta ei oikein päästy ihan yhteisymmärrykseen miten tuo uinti pitäisi sitten loppujen lopuksi suorittaa. Mutta hyvin poika silti ui kun altaaseen pääsi. Aika monta kertaa mentiin allasta suuntaan jos toiseenkin ja alkuun oli uinnissa hiukan liikaa Avatyylistä 'muista paniikki' -uintia, mutta tiukimman innon hiivuttua alkoi uintikin näyttää kuin hauella konsanaan.
Niin ja sitten vielä illalla käytiin malitreeneissä vähän vierailemassa. Tehtiin kevythäkkitreenillä ja seurattiin sivusta aksatreenejä. Intoa oli taas ihan riittämiin päästä radalle ja siitäkin hiukan keskusteltiin ja päästiin hiukan paremmin yhteisymmärrykseen kuin uinnissa. Mutta täytyy siis nyt keksittyä tuohon alueeseen: poika on keksinyt sitten tuon toimintamallin. Hyvää on se, että poika pystyy tuossakin tilassa tekemään töitä ja ajatuksella. Toinen hyvä juttu on se, että komentamisen jälkeen poika tarjoaa minulle osaamiaan asioita - eli hyvä juttu tuokin jatkoa ajatellen.
Kotosalla taas ollaan tehty rauhoittumisia. Nyt Pahkis rauhoittuu hihnassa hyvin nopeasti, joten tein eilen vain niin, että otin vain hihnan esille ja siinä muuten samat manööverit ja siihenhän se muutaman ylösnousemuksen jälkeen rauhoittui. Käytiin muuten välissä vielä anoppilassa ja sielläkin poika pystyi riehuilun lomassa hyvin rauhoittumaan.
Niin ja aloitettiin naksuun ehdollistaminen tänä aamuna. Katsotaan nyt mitä naksuttelen mutta onpahan sitten tuokin työkalupaketissa.
Ja pakko pistää vielä kuva: etäpäivissä on vaan oma juttunsa :)
.jpg)
Oltiin eilen taas uimassa ja poika kävi lievästi sanottuna lämpöisenä. Siinä hiukan asiasta juteltiin, mutta ei oikein päästy ihan yhteisymmärrykseen miten tuo uinti pitäisi sitten loppujen lopuksi suorittaa. Mutta hyvin poika silti ui kun altaaseen pääsi. Aika monta kertaa mentiin allasta suuntaan jos toiseenkin ja alkuun oli uinnissa hiukan liikaa Avatyylistä 'muista paniikki' -uintia, mutta tiukimman innon hiivuttua alkoi uintikin näyttää kuin hauella konsanaan.
Niin ja sitten vielä illalla käytiin malitreeneissä vähän vierailemassa. Tehtiin kevythäkkitreenillä ja seurattiin sivusta aksatreenejä. Intoa oli taas ihan riittämiin päästä radalle ja siitäkin hiukan keskusteltiin ja päästiin hiukan paremmin yhteisymmärrykseen kuin uinnissa. Mutta täytyy siis nyt keksittyä tuohon alueeseen: poika on keksinyt sitten tuon toimintamallin. Hyvää on se, että poika pystyy tuossakin tilassa tekemään töitä ja ajatuksella. Toinen hyvä juttu on se, että komentamisen jälkeen poika tarjoaa minulle osaamiaan asioita - eli hyvä juttu tuokin jatkoa ajatellen.
Kotosalla taas ollaan tehty rauhoittumisia. Nyt Pahkis rauhoittuu hihnassa hyvin nopeasti, joten tein eilen vain niin, että otin vain hihnan esille ja siinä muuten samat manööverit ja siihenhän se muutaman ylösnousemuksen jälkeen rauhoittui. Käytiin muuten välissä vielä anoppilassa ja sielläkin poika pystyi riehuilun lomassa hyvin rauhoittumaan.
Niin ja aloitettiin naksuun ehdollistaminen tänä aamuna. Katsotaan nyt mitä naksuttelen mutta onpahan sitten tuokin työkalupaketissa.
Ja pakko pistää vielä kuva: etäpäivissä on vaan oma juttunsa :)
.jpg)
lauantai 2. tammikuuta 2010
Mitäs minä osaankaan?
Niin, eli mitäs kaikkea sitä tässä matkan varrella on oikeastaan taskun pohjalle kerrytetty?
Tottis
Sivulletulo sujuu jo mukavasti. Vielä ei käskyyn ole kunnolla ehdollistuttu, mutta kyllä se siitä alkaa hahmottumaan. Oikeaa sivulletuloa tarjotaan jo usein miten, joten palkata voi vain oikeista asennoista. Tuohon täytyy vielä lisätä vauhtia ja sykettä, mutta kaikki aikanaan. Tuossahan olen ottanut sen periaatteen, että Pahkiksen pitää ajatella oikea paikka ennen kuin istahtaa. Eli toisin sanoen istumisen jälkeen en enää salli tarjoamista. Kontakti pojalla säilyy hyvin vaikkakin itse olen alusta pitäen hakenut itselleni sitä lopullista asentoa. Tällöinhän Pahkiksella ei siis kovin suoraa yhteyttää kasvoihini ole: minä kun suoristan tämän 190 senttisen ruotoni niin on siinä jonnin verran matkaa alas Pahkiksen korkeudelle.
Maahanmenoa ollaan myös tehty ja sekin on hyvällä mallilla. Liike on taaksepäin vaikka perusliikesuunta eteenpäin. Maahanmenon aloitin suoraan vauhdista, koska sillä sain nopeimmin hyvän nopeuden, mutta silti oikean liikeradan. Tarkkana pitää vain olla ettei Pahkis tee vajaata.
Istuminen toimii jo käskyn alta melko hyvin. Lenkillä voi hihnan päästä sanoa käskyn ja poika jää asemiinsa sitten istumaan. Näin siis ainakin viime kerralla kun tuota kokeilin. Istumisessa tehdään nyt kestoa, koska samalla harjoitellaan myös agilityn puolella odottamista niin ne tukevat mukavasti toisiaan.
Nami-imutusta on tehty ja siinä nyt viime aikoina keskitytty vasemmalle käännöksiin ja siinä takapään käyttöön nopeasti ja tarkasti. Pitää vaan muistaa nostaa kättä sitä myötä kun poika kasvaa ja muuttaa omaa vauhtiaan niin vauhti pysyy sopivana. :)
Kaukkareita ollaan ratautettu, vaikka en ihan varma ole vielä miten tuo ne parhaiten oppisi, mutta takajalat paikoillaan se on perusperiaatteemme. Ruudun ajattelin tehdä näyttöruutuna joten tuota näyttämistä-menoa ja lelua ollaan hiukan tehty, tosin nyt ei vähään aikaan. Sen voisikin nyt taas aloittaa, koska Pahkiksen leikkiminen on kehittynyt jo siihen pisteeseen, että tuossa voitaisiin mennä eteenpäin.
Pahkis leikkii leluilla hyvin ja tuo leikissä itse lelun minulle taisteltavaksi. Tuntuu siltä, että Pahkis palkkaantuu enemmän taistelusta kanssani kuin yksin lelun kanssa tapporavistelusta. Tämä on ainakin minun mielestäni on hyvä asia, koska tätä voi hyödyntää mukavasti asioiden opettamisessa. Mikä parasta niin namit on erinomainen motivaattori, mutta kuitenkin rauhoittava. Noh, nämä kaikkihan voi muuttua vielä ties vaikka mihin suuntaan.
Erilaisia kokeellisia harjoituksia on tehty tarkoituksena opetella mitkä voisivat olla Pahkikselle ne sopivimmat tavat opettaa asioita ja toisaalta opettaa minulle miten Pahkiksen kanssa kannattaa toimia. Alliin kun on juuri niitä eroja mitä ajattelinkin ja juuri niitä etuja mitä ajattelinkin - eli toisin sanoen toistaiseksi näyttää siltä, että pojassa on juuri sitä mitä halusinkin :D
Agility
Niin sekin on sitten aloitettu. Takaakierrot puun ympäri aloitettiin jo heti ja siitä sitten jatkettiin siivekkeen kiertoon tuossa omalla pihalla kun lunta ei vielä ollut. Nyt tässä Joululomien aikana on käyty oikein halleissa asti tekemässä putkea ja muutamaa hyppyä ilman rimoja ohjauskuvioiden harjoittelussa. Täytyy sanoa, että poika kyllä menee kovaa ja hyvällä innolla. Ei tarvitse eikä kannata viritellä :). Tulee itse oikein hvyälle mielelle kun näkee pojan tekevän täysillä. Taisi omasta suustani tulla muutama lause tyyliin: "No on tuossa ainakin vauhtia" (muutaman kirosanan vahvistamana). Samalla mietin tuon Pahkiksen oikean OMG nimen nasevuutta ;). Eli joudun siis juuri sen haasteen eteen mitä halusinkin.
Kontaktien harjoittelu olisi tarkoitus aloittaa nyt kun tuo nenäkosketusalusta on jo mielestäni tarpeeksi hyvin hallussa ja hyvällä innolla hakee alustalle koskettamaan. Eli puomin alasmenon pala on jo kylppärissä lumesta kuivumassa ja valmiina aloitukseen.
Eli agilityn saralla minun täytyy muistaa olla hiukan hiljempaa ja antaa Pahkiksen suorittaa, mutta toisaalta ohjata sitä enemmän kun eihän se vielä osaa. Aikaisemmin kun on ohjannut vain ei-ehkä-ihan-niin-hyvin motivoituneita koiria, niin sitä on tottunut käyttämään ääntä ja muita vauhdin kirvokkeita. Oppia ikä kaikki ja itsehän en agilitystä tiedä mitään, joten luotan Lauran ja Nooran oppeihin sekä arvioihin :D
Summa summarum
Eli siis Pahkis on mielestäni kelpo poika. Osaa sen mitä sille on opetettu ja ei osaa sitä mitä ei ole vielä opetettu - mitä tuo nyt sitten ikinä yrittääkään tarkoittaa. Poika tykkää olla lähellä ja nukkuu autuaasti sohvalla. Pahkis tekee pääsääntöisesti pissat ja kakat ulos ja pyytää sinne kun on hätä. Uudesta vuodestakin selvittiin ilman mitään ihmeitä: paukkuja kuului, mutta ei niihin reagoitu mitenkään - hyvä siis niin. Arkielämän jutut mitä vastaan on tullut on jo tai vielä muuten hallussa, paitsi hihnassa ei osata kulkea tai pikemminkin toisin sanoen minä en sitä ole Pahkikselle osannut opettaa :) Autoja hieman pelätään ja mennään nyt taas siinä rajoilla, että mietin mitä tuolle tekisi.
Mutta tuossa tuolin vieressä kun se juuri nyt nukkuu ja makoilee, niin ei voi muuta sanoa kuin että on siinä vaan ainakin minun mielestäni sangen hieno bordercollien alku.
Tottis
Sivulletulo sujuu jo mukavasti. Vielä ei käskyyn ole kunnolla ehdollistuttu, mutta kyllä se siitä alkaa hahmottumaan. Oikeaa sivulletuloa tarjotaan jo usein miten, joten palkata voi vain oikeista asennoista. Tuohon täytyy vielä lisätä vauhtia ja sykettä, mutta kaikki aikanaan. Tuossahan olen ottanut sen periaatteen, että Pahkiksen pitää ajatella oikea paikka ennen kuin istahtaa. Eli toisin sanoen istumisen jälkeen en enää salli tarjoamista. Kontakti pojalla säilyy hyvin vaikkakin itse olen alusta pitäen hakenut itselleni sitä lopullista asentoa. Tällöinhän Pahkiksella ei siis kovin suoraa yhteyttää kasvoihini ole: minä kun suoristan tämän 190 senttisen ruotoni niin on siinä jonnin verran matkaa alas Pahkiksen korkeudelle.
Maahanmenoa ollaan myös tehty ja sekin on hyvällä mallilla. Liike on taaksepäin vaikka perusliikesuunta eteenpäin. Maahanmenon aloitin suoraan vauhdista, koska sillä sain nopeimmin hyvän nopeuden, mutta silti oikean liikeradan. Tarkkana pitää vain olla ettei Pahkis tee vajaata.
Istuminen toimii jo käskyn alta melko hyvin. Lenkillä voi hihnan päästä sanoa käskyn ja poika jää asemiinsa sitten istumaan. Näin siis ainakin viime kerralla kun tuota kokeilin. Istumisessa tehdään nyt kestoa, koska samalla harjoitellaan myös agilityn puolella odottamista niin ne tukevat mukavasti toisiaan.
Nami-imutusta on tehty ja siinä nyt viime aikoina keskitytty vasemmalle käännöksiin ja siinä takapään käyttöön nopeasti ja tarkasti. Pitää vaan muistaa nostaa kättä sitä myötä kun poika kasvaa ja muuttaa omaa vauhtiaan niin vauhti pysyy sopivana. :)
Kaukkareita ollaan ratautettu, vaikka en ihan varma ole vielä miten tuo ne parhaiten oppisi, mutta takajalat paikoillaan se on perusperiaatteemme. Ruudun ajattelin tehdä näyttöruutuna joten tuota näyttämistä-menoa ja lelua ollaan hiukan tehty, tosin nyt ei vähään aikaan. Sen voisikin nyt taas aloittaa, koska Pahkiksen leikkiminen on kehittynyt jo siihen pisteeseen, että tuossa voitaisiin mennä eteenpäin.
Pahkis leikkii leluilla hyvin ja tuo leikissä itse lelun minulle taisteltavaksi. Tuntuu siltä, että Pahkis palkkaantuu enemmän taistelusta kanssani kuin yksin lelun kanssa tapporavistelusta. Tämä on ainakin minun mielestäni on hyvä asia, koska tätä voi hyödyntää mukavasti asioiden opettamisessa. Mikä parasta niin namit on erinomainen motivaattori, mutta kuitenkin rauhoittava. Noh, nämä kaikkihan voi muuttua vielä ties vaikka mihin suuntaan.
Erilaisia kokeellisia harjoituksia on tehty tarkoituksena opetella mitkä voisivat olla Pahkikselle ne sopivimmat tavat opettaa asioita ja toisaalta opettaa minulle miten Pahkiksen kanssa kannattaa toimia. Alliin kun on juuri niitä eroja mitä ajattelinkin ja juuri niitä etuja mitä ajattelinkin - eli toisin sanoen toistaiseksi näyttää siltä, että pojassa on juuri sitä mitä halusinkin :D
Agility
Niin sekin on sitten aloitettu. Takaakierrot puun ympäri aloitettiin jo heti ja siitä sitten jatkettiin siivekkeen kiertoon tuossa omalla pihalla kun lunta ei vielä ollut. Nyt tässä Joululomien aikana on käyty oikein halleissa asti tekemässä putkea ja muutamaa hyppyä ilman rimoja ohjauskuvioiden harjoittelussa. Täytyy sanoa, että poika kyllä menee kovaa ja hyvällä innolla. Ei tarvitse eikä kannata viritellä :). Tulee itse oikein hvyälle mielelle kun näkee pojan tekevän täysillä. Taisi omasta suustani tulla muutama lause tyyliin: "No on tuossa ainakin vauhtia" (muutaman kirosanan vahvistamana). Samalla mietin tuon Pahkiksen oikean OMG nimen nasevuutta ;). Eli joudun siis juuri sen haasteen eteen mitä halusinkin.
Kontaktien harjoittelu olisi tarkoitus aloittaa nyt kun tuo nenäkosketusalusta on jo mielestäni tarpeeksi hyvin hallussa ja hyvällä innolla hakee alustalle koskettamaan. Eli puomin alasmenon pala on jo kylppärissä lumesta kuivumassa ja valmiina aloitukseen.
Eli agilityn saralla minun täytyy muistaa olla hiukan hiljempaa ja antaa Pahkiksen suorittaa, mutta toisaalta ohjata sitä enemmän kun eihän se vielä osaa. Aikaisemmin kun on ohjannut vain ei-ehkä-ihan-niin-hyvin motivoituneita koiria, niin sitä on tottunut käyttämään ääntä ja muita vauhdin kirvokkeita. Oppia ikä kaikki ja itsehän en agilitystä tiedä mitään, joten luotan Lauran ja Nooran oppeihin sekä arvioihin :D
Summa summarum
Eli siis Pahkis on mielestäni kelpo poika. Osaa sen mitä sille on opetettu ja ei osaa sitä mitä ei ole vielä opetettu - mitä tuo nyt sitten ikinä yrittääkään tarkoittaa. Poika tykkää olla lähellä ja nukkuu autuaasti sohvalla. Pahkis tekee pääsääntöisesti pissat ja kakat ulos ja pyytää sinne kun on hätä. Uudesta vuodestakin selvittiin ilman mitään ihmeitä: paukkuja kuului, mutta ei niihin reagoitu mitenkään - hyvä siis niin. Arkielämän jutut mitä vastaan on tullut on jo tai vielä muuten hallussa, paitsi hihnassa ei osata kulkea tai pikemminkin toisin sanoen minä en sitä ole Pahkikselle osannut opettaa :) Autoja hieman pelätään ja mennään nyt taas siinä rajoilla, että mietin mitä tuolle tekisi.
Mutta tuossa tuolin vieressä kun se juuri nyt nukkuu ja makoilee, niin ei voi muuta sanoa kuin että on siinä vaan ainakin minun mielestäni sangen hieno bordercollien alku.
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
Revontulia
Eilen taas näin sinut Reposein. Vaikutuin. Rinta röyheänä, pienenä miehenä tulin luokseksi. Kutsuin leikkiin ja juostiin yhdessä putkeen: sinä edellä - minä perässä. Minä edellä - sinä perässä. Sokaistuin sinusta. Mietin mikä liekki silmissäni loistaa. Revontuli.
tiistai 29. joulukuuta 2009
Lapset ja Ruotsalainen Rapu
On ne vaan kummia ihmisiä - Lapset siis. Saman kokoisia ku mä ja päästelee hassuja ääniä. Juoksee ja huutaa, silittää ja pelkää. Kyllä aikuiset on vähemmän kummia.
Ei mutta kivahan niitä oli nähdä, mutta kivempaa on vetää hihnassa ja olla tuhma. Ai mutta hei nyt mä löysin sen. Agilityn katsokaas. Se se vasta jännä juttu on. Siinä mennään putkia ees sun taas ja keppien läpi - Pasi heiluu kummasti siinä vieressä ja sitten mä saan purra Ruotsalaista Rapua. Siltä lähti eilen jo sakset pois, mutta kivaa se on. Saa mennä täysillä ja mä yritän mennä täysillä. Aina.
Ei mutta kivahan niitä oli nähdä, mutta kivempaa on vetää hihnassa ja olla tuhma. Ai mutta hei nyt mä löysin sen. Agilityn katsokaas. Se se vasta jännä juttu on. Siinä mennään putkia ees sun taas ja keppien läpi - Pasi heiluu kummasti siinä vieressä ja sitten mä saan purra Ruotsalaista Rapua. Siltä lähti eilen jo sakset pois, mutta kivaa se on. Saa mennä täysillä ja mä yritän mennä täysillä. Aina.
torstai 17. joulukuuta 2009
Ai että!
Ai että mä osaan sitten hypätä sohvalle. Ai että.
joo ja Ai että mä osaan sitten hypätä sängylle. Ai että.
joo ja Ai että mun tekis niin mieli hypätä tiskipöydälle. Ai että.
Ai että mä potkin ovea kun haluun ulos ja just nyt mun tekis mieli riehua niin että ai että että ai että!
joo ja Ai että mä osaan sitten hypätä sängylle. Ai että.
joo ja Ai että mun tekis niin mieli hypätä tiskipöydälle. Ai että.
Ai että mä potkin ovea kun haluun ulos ja just nyt mun tekis mieli riehua niin että ai että että ai että!
maanantai 14. joulukuuta 2009
Vuorovetten Prinssi
Minä uin. Uin lailla krokotiilin. Odotin haukena kaislikossa. Olisitpa Repo vain nähnyt minut. Lemmityin, ah' Repo oi lemmittyin. Niin oli vartaloni sorja kun kostea turkkini nuoli ihoni pintaa. Oi Repo lemmittyin. Milloin taas näen sinut? Taitaa olla huomenna pakkasta liioin etten sinua nää. Mutta kutsun sinut sitten meille kylään: revittäisiin yhdessä peittoa. Saisit purra luitani ja nakertaa lelujani. Oi Repo, milloin sinut nään?
Sinun Vuorovetten Prinssi.
Sinun Vuorovetten Prinssi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)