Noh, nyt on sitten kepit yhdistetty jossain määrin rataan ja tehty eri kentillä erilaisia kovia keppejä. Eli pariin estettä ennen keppejä ja jokin sen jälkeen - ei sen pidempää. Aina ei meinaa maltti riittää, mutta mukavasti Pahkis hakee kulmia. Keppejä pitää vielä yleistää paljon. Pahkis ei vielä automaattisesti uusia keppejä hoksaa, mutta ajan kanssa tuokin varmasti tulee. Kepeillä Pahkis ollessaan itsevarma hakee etupäätä alas ja liike muuttuu enemmän sukeltamiseksi. En tiedä onko tuo hyvä, mutta ainakin minusta se näyttää tehokkaalta.
Tokossa otetaan nyt vähän uutta vaihetta. Eli ajatellaan hommaa enemmän niin, että ei koko ajan mennä saaliilla palkan perässä. Vaaditaan niitä asioita, jotka osataan enemmän peräkkäin ja Pahkikselta enemmän korvaa. Eli lelupalkka tulee vasta joidenkin onnistuneiden liikkeiden jälkeen. Välissä palkataan kehuilla ja tekemällä lisää töitä. Pahkiksella tämä ainakin nyt on alkanut osoittaa jo joitain toimimisen merkkejä. Pahkis yrittää hiukan toisella tavalla: liikkeet tarkentuvat ja jämäköityvät. Katsotaan miten tämä alkaa kehittymään. Idea on myös siis sotkea kaikkia liikkeitä keskenään. Tässä siis pyrkimys rikkoa pahkiksen ajatus siitä, että hänellä on parempi tietämys siitä mihin mennään ja mitä tehdään.
Tänään mennäänkin sitten Niinun koulutukseen ja huomenna olisikin Teemun koulus. Eli rattoisa viikonloppu tiedossa.
perjantai 20. elokuuta 2010
torstai 12. elokuuta 2010
Riviin järjesty!
Noniin nyt sitten huudettiin kepeille riviin järjesty ja Pahkikselle saa suorittaa!. Eli Pahkis pykäsi tänään ensimmäistä kertaa kepit suorina. Vielä poika hakee rytmiä ja sitä myöten vauhtia, mutta yksi askel taas eteenpäin. :D
Hassua miten sitä kummallisista asioista tulee hyvälle mielelle.
Hassua miten sitä kummallisista asioista tulee hyvälle mielelle.
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Kyllä Kepittää
On taas aikaa vierähtänyt. Kaikenlaista ollaan tehty ja kokeiltu. Viime postaus taisi olla jossain loman alkuvaiheilla. Loma sujui oikein mukavasti ja tuli treenailtua ja reissailtua vaikka missä. Pahkis käyttäytyi reissussa oikein mukavasti. Pahkiksella oli jonkinasteinen mörkövaihe, mutta nyt se näyttää menneen ohi mikä on oikein hyvä juttu. Ei se pahaa mörköilyä ollut, mutta hetken jo mietitytti mitähän tästä tulee.
Viimeisen kuukauden aikana Pahkis on muuttunut parissa asiassa: se hakee enemmän läheisyyttä ja osaa jo olla aika usein niin sanotusti melko kiltti. Nyt se myös selvästi enemmän hakee kontaktia toisella tavalla. Ei se huono ollut ennenkään, mutta jotenkin sillä yhtäkkiä loksahti sellainen erilainen ilme. Pahkis myös palkkaantuu selvemmin ja osaa nyt paremmin lukea minusta milloin olen tyytyväinen. Kaikki siis oikein positiivisia muutoksia.
Tokoilussa ollaan treenailtu vähän kaikenlaista. Nouto on vielä hyllyllä. Jääviin pitää saada nopeutta ja liikkeiden erottelua paremmaksi. Ajattelin nyt tehdä niin, että sekoitan asioita keskenään, jotta saisin Pahkiksen vielä tarkkaavaisemmaksi tokoillessa ja tekemisen fiiliksen sellaiseksi meidän väliseksi hauskanpidoksi. Hauskaa se on nytkin, mutta vielä hiukan toisella tavalla kuin sen haluan. Enemmän pilkettä silmäkulmaan.
Agilityssä ollaan menty eteenpäin. Pussi näytettiin ja puomin treenauksessa siirryin ottamaan alastuloa puomin päältä alas - ei siis koko puomia, jotta saa vauhdin pysymään niissä rajoissa että Pahkis pystyy kontaktille pysähtymään. Keppejä ollaan treenailtu kanssa. Kepit aloin tehdä kujakepeillä. Nyt on ehkä joku reilu kymmenen treeniä takana ja keppiväli on enää alle 5 senttiä, eli seuraavaksi ne onkin sitten jo ihan suorat. Kulmia Pahkis ottaa mun mielestä ihan mukavasti. Ensimmäiseen keppiväliin 90 asteen avokulmasta Pahkis ei viitsisi itseään taivuttaa. Osaamattomuuttahan tuo osaksi on kun koordinaatio ei vielä riitä ja ei viitsisi millään niinku jotain vauhtia jarruttaa. Ei muuta kuin treeniä lisää niin sieltä ne pikku hiljaa alkavat valmistua.
Rimoja Pahkis pudottelee ja tuohon ollaankin jo puututtu. Rimat on nyt jossain 40:ssä ja varmaan vähän helpottaa kun nostetaan ylemmäs. Tuo korkeus on vähän matala, jotta Pahkis joutuisi kummemmin keskittymään hyppäämiseen. Taustalla tehdään hyppyharjoitteita niin saa siinä keskittyä kunnolla miten niitä hyppyjä oikein pitää hypätä.
Itselläni on vielä paljon oppimista pahkiksen vauhdin hahmoittamisessa ja oman sijoittumisen ajoittamisessa. Ehkäpä myös siksi, että vielä joutuu miettimään kaikkea ja eihän miehen aivot kykene suoriutumaan kuin yhdestä tehtävästä kerrallaan. Samoista syistä en osaa tehdä järkeviä ohjaussuunnitelmia. Ehkä se sitten jonain päivänä alkaa loksahdella kohdilleen. Outoa, että kuuden kuukauden päästä Pahkis on jo kisaiässä. Kisoihin kyllä mennään vasta kun ollaan valmiita. Toivottavasti ei viiden vuoden päästä :D.
Hassua ajatella että kuukauden päästä siitä Nooran puhelinsoitosta on jo vuoden verran. Kaikki se odottelu ja ihmettely vain jotenkin sitten pikku hiljaa selkeni. Täytyypä sanoa, että hetkeäkään ei ole harmittanut. Päinvastoin. Enemmänkin mietin, että miksi minulle on sattunut juuri tuollainen koira, joka on sitä mitä halusin, sitä mitä en osannut edes toivoa ja vielä niin paljon enemmän.
Viimeisen kuukauden aikana Pahkis on muuttunut parissa asiassa: se hakee enemmän läheisyyttä ja osaa jo olla aika usein niin sanotusti melko kiltti. Nyt se myös selvästi enemmän hakee kontaktia toisella tavalla. Ei se huono ollut ennenkään, mutta jotenkin sillä yhtäkkiä loksahti sellainen erilainen ilme. Pahkis myös palkkaantuu selvemmin ja osaa nyt paremmin lukea minusta milloin olen tyytyväinen. Kaikki siis oikein positiivisia muutoksia.
Tokoilussa ollaan treenailtu vähän kaikenlaista. Nouto on vielä hyllyllä. Jääviin pitää saada nopeutta ja liikkeiden erottelua paremmaksi. Ajattelin nyt tehdä niin, että sekoitan asioita keskenään, jotta saisin Pahkiksen vielä tarkkaavaisemmaksi tokoillessa ja tekemisen fiiliksen sellaiseksi meidän väliseksi hauskanpidoksi. Hauskaa se on nytkin, mutta vielä hiukan toisella tavalla kuin sen haluan. Enemmän pilkettä silmäkulmaan.
Agilityssä ollaan menty eteenpäin. Pussi näytettiin ja puomin treenauksessa siirryin ottamaan alastuloa puomin päältä alas - ei siis koko puomia, jotta saa vauhdin pysymään niissä rajoissa että Pahkis pystyy kontaktille pysähtymään. Keppejä ollaan treenailtu kanssa. Kepit aloin tehdä kujakepeillä. Nyt on ehkä joku reilu kymmenen treeniä takana ja keppiväli on enää alle 5 senttiä, eli seuraavaksi ne onkin sitten jo ihan suorat. Kulmia Pahkis ottaa mun mielestä ihan mukavasti. Ensimmäiseen keppiväliin 90 asteen avokulmasta Pahkis ei viitsisi itseään taivuttaa. Osaamattomuuttahan tuo osaksi on kun koordinaatio ei vielä riitä ja ei viitsisi millään niinku jotain vauhtia jarruttaa. Ei muuta kuin treeniä lisää niin sieltä ne pikku hiljaa alkavat valmistua.
Rimoja Pahkis pudottelee ja tuohon ollaankin jo puututtu. Rimat on nyt jossain 40:ssä ja varmaan vähän helpottaa kun nostetaan ylemmäs. Tuo korkeus on vähän matala, jotta Pahkis joutuisi kummemmin keskittymään hyppäämiseen. Taustalla tehdään hyppyharjoitteita niin saa siinä keskittyä kunnolla miten niitä hyppyjä oikein pitää hypätä.
Itselläni on vielä paljon oppimista pahkiksen vauhdin hahmoittamisessa ja oman sijoittumisen ajoittamisessa. Ehkäpä myös siksi, että vielä joutuu miettimään kaikkea ja eihän miehen aivot kykene suoriutumaan kuin yhdestä tehtävästä kerrallaan. Samoista syistä en osaa tehdä järkeviä ohjaussuunnitelmia. Ehkä se sitten jonain päivänä alkaa loksahdella kohdilleen. Outoa, että kuuden kuukauden päästä Pahkis on jo kisaiässä. Kisoihin kyllä mennään vasta kun ollaan valmiita. Toivottavasti ei viiden vuoden päästä :D.
Hassua ajatella että kuukauden päästä siitä Nooran puhelinsoitosta on jo vuoden verran. Kaikki se odottelu ja ihmettely vain jotenkin sitten pikku hiljaa selkeni. Täytyypä sanoa, että hetkeäkään ei ole harmittanut. Päinvastoin. Enemmänkin mietin, että miksi minulle on sattunut juuri tuollainen koira, joka on sitä mitä halusin, sitä mitä en osannut edes toivoa ja vielä niin paljon enemmän.
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Nouto osa kolme ja lomaa
Loma alkoi ja noudosta myös.
Juu siis pienen hetken. Sitten taas jatketaan. Jotenkin on mun mielestäni leppoisampaa viedä liikkeitä vähän eteenpäin - pitää tauko ja jatkaa siitä sitten. Levossa katsokaas kehittyy. Mutta tosiaan ollaan käyty loman aluksi Hailuodossa agikisaturisteilemassa ja taitaa väliin osua vielä SM-kisatkin, joita oltiin myös innokkaina seuraamassa.
Agirintamalla ollaan treenailtu ja alan itse päästä hiukan juonesta kiinni. Monen monta juttua on levällään, mutta pala kerrallaan. Nyt ehkä suurin ongelma on se, että pahkis tuppaa roiskimaan vain kohti näkemäänsä estettä piittaamatta siinä välillä tapahtuvasta. Tämä esimerkiksi välistävedoissa: eihän sitä nyt millään malttaisi hiukan kiertää kun suorempikin reitti olisi olemassa. Mutta tuo on ehkäpikemminkin vaihe kuin vielä suoranainen ongelma. Kiinnitetään tuohon siis huomiota.
Tokoilussa ollaan tehty jääviä muutamia kertoja ja tänään hiottiin vasemmalle kääntymistä nami—imutuksella. Peruutusta tehtiin myös. Tuo kun oli jäänyt jo unohduksiin.:D Olen tässä miettinyt, että mikä tulee meillä olemaan se ongelma. Kaikillahan on joku. Meillä se saattaa olla se, että miten pahkis säilyttää liikkeet vähemmällä palkalla. Ei se, että motivaatio laskisi, mutta päin vastoin. Liikkeistä pitää saada niin varmat ja itseluottamus kohdilleen sekä kehittää muita palkkausjuttuja, jotta pahkis tietää tekevänsä oikein ja liikkeet pysyvät kasassa ja itsevarmoina vaikkei varsinaista palkkaa heti saisikaan.
Pikku hiljaa pikku hiljaa.
Juu siis pienen hetken. Sitten taas jatketaan. Jotenkin on mun mielestäni leppoisampaa viedä liikkeitä vähän eteenpäin - pitää tauko ja jatkaa siitä sitten. Levossa katsokaas kehittyy. Mutta tosiaan ollaan käyty loman aluksi Hailuodossa agikisaturisteilemassa ja taitaa väliin osua vielä SM-kisatkin, joita oltiin myös innokkaina seuraamassa.
Agirintamalla ollaan treenailtu ja alan itse päästä hiukan juonesta kiinni. Monen monta juttua on levällään, mutta pala kerrallaan. Nyt ehkä suurin ongelma on se, että pahkis tuppaa roiskimaan vain kohti näkemäänsä estettä piittaamatta siinä välillä tapahtuvasta. Tämä esimerkiksi välistävedoissa: eihän sitä nyt millään malttaisi hiukan kiertää kun suorempikin reitti olisi olemassa. Mutta tuo on ehkäpikemminkin vaihe kuin vielä suoranainen ongelma. Kiinnitetään tuohon siis huomiota.
Tokoilussa ollaan tehty jääviä muutamia kertoja ja tänään hiottiin vasemmalle kääntymistä nami—imutuksella. Peruutusta tehtiin myös. Tuo kun oli jäänyt jo unohduksiin.:D Olen tässä miettinyt, että mikä tulee meillä olemaan se ongelma. Kaikillahan on joku. Meillä se saattaa olla se, että miten pahkis säilyttää liikkeet vähemmällä palkalla. Ei se, että motivaatio laskisi, mutta päin vastoin. Liikkeistä pitää saada niin varmat ja itseluottamus kohdilleen sekä kehittää muita palkkausjuttuja, jotta pahkis tietää tekevänsä oikein ja liikkeet pysyvät kasassa ja itsevarmoina vaikkei varsinaista palkkaa heti saisikaan.
Pikku hiljaa pikku hiljaa.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Nouto osa kaksi.
No tänään sitten lähdettiin uudella tassulla liikenteeseen. Harkkahuoneeseen ja kapula yhteen käteen ja namit toiseen ja naksutin toiseen. Kokeilin ensin piruuttani mitä mies tänään keksii kun vaan näytän sille kapulaa. No ottiatuota ja nurkkaan vei pojan tie. Eiköhän siinä tullut viimeistään selväksi että ei näin - ei todellakaan näin. Noh namit lattialle ja itse lattialle istumaan, kapula maahan ja naksuttelemaan.
Olihan siinä jos jonkinlaista eri esitystä ääntelyllä ja ilman, mutta parin setin lopputuloksena Pahkis tuo kapulan kohtuullisella varmuudella käteen. On siinä vähän ylimääräistä, mutta kyllä ne siitä häviää kun on lopuksi tehtävä kirkkaana mielessä. Seuraavaksi sitten vain irrottamiskäskyn yhdistämistä kun tuontimotivaatio on jo tarpeeksi korkealla.
Niin ja pakko mainita illan paras episodi: Sohvapöydän takaa kuului jotain epämääräistä mupellusääntä - hiukan erilaista kuin yleensä. Laura huomasi, että poika p*****e mussuttaa minun vasemman jalan tuoretta ulkoilukenkää. Näin jokseenkin rysän päältä kiinni jäädessään sai Pahkis kuulla kunniansa. Paraisten paha poika näytti ehkä noin sekunnin kovin katuvalta ja poistui itsevarmasti ovelle syömään oikeaa kenkää ajatellen: "No jos ei tuota vasenta niin tätä oikeaa sitten".
Tästä on hyvä ponnistaa.
Olihan siinä jos jonkinlaista eri esitystä ääntelyllä ja ilman, mutta parin setin lopputuloksena Pahkis tuo kapulan kohtuullisella varmuudella käteen. On siinä vähän ylimääräistä, mutta kyllä ne siitä häviää kun on lopuksi tehtävä kirkkaana mielessä. Seuraavaksi sitten vain irrottamiskäskyn yhdistämistä kun tuontimotivaatio on jo tarpeeksi korkealla.
Niin ja pakko mainita illan paras episodi: Sohvapöydän takaa kuului jotain epämääräistä mupellusääntä - hiukan erilaista kuin yleensä. Laura huomasi, että poika p*****e mussuttaa minun vasemman jalan tuoretta ulkoilukenkää. Näin jokseenkin rysän päältä kiinni jäädessään sai Pahkis kuulla kunniansa. Paraisten paha poika näytti ehkä noin sekunnin kovin katuvalta ja poistui itsevarmasti ovelle syömään oikeaa kenkää ajatellen: "No jos ei tuota vasenta niin tätä oikeaa sitten".
Tästä on hyvä ponnistaa.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Sitten ryhdistäydyttiin...
..niin siis edellisessä postauksessa huutelin itselleni ryhdistäytymistä noutoharjoittelun aloittamiseen. Noh ajattelinpa sitten ryhdistäytyä. Otin pari kertaa luoksetulon eteentuloa ja katsekontaktin vahvistamista. Se sujui niin kuin pitääkin, mutta ajattelin siitä sitten vielä kokeilla tarjota pojalle kapulaa. Ja kas kummaa sehän otti sen ja piti... No ei todellakaan, vaan Pahkis kävi samantien makuulle: "No mä en tohon hommaan kyllä lähe yhtään". Ei siinä voinu kun nauraa. Noh, täytyypä siis vähän miettiä miten tuota lähestyä :D Pahkis ei ainakaan ryhdistäytynyt. Positiivista on ainakin se, että ei tuon enempää pohjalta oikein tuota voi lähteä rakentamaan. Kyllä Alli oli vaan helppo tuossa suhteessa - se kun tekee mitä vain namin vuoksi.
No mitäpä muuta. Agilityilyä, merkkiä jne jne. Ihan perusteiden rakentamista ja etenee ihan mukavasti. Pahkis jostain syystä on viime päivinä alkanut metelöimään joillekin äänille yms. epäilyttävyyshaukkuja. Tiedä noista.
No mitäpä muuta. Agilityilyä, merkkiä jne jne. Ihan perusteiden rakentamista ja etenee ihan mukavasti. Pahkis jostain syystä on viime päivinä alkanut metelöimään joillekin äänille yms. epäilyttävyyshaukkuja. Tiedä noista.
maanantai 24. toukokuuta 2010
Pahkis vaan...
No nyt on aikaa sitten vierähtänyt viime tekstistä. Välissä on käyty Ahvenanmaalla reissussa ja puuhailtu kaikenlaista.
Pojan jakaus siirtyi ylieilisen uinnin jälkeen keskelle kummasti selkää - pastori silli tyyliin. Ennen se oli toisella reunalla Paraisten insinöörityyliin. Pazkiczen tsekkiläinen takatukka on vielä mukavasti mallillaan. Mutta ei siinä oikeastaan sen kummempia. Ei Pahkis kummemmin ole enää kasvanut. Ainakaan niin, että sen silmällä huomaisi kun joka päivä näkee. Jalat ei ole ihan niin holtittomat ja muutenkin alkaa tuo arkielämä tasoittumaan.
Treenejä ollaan jatkettu tokossa, agissa ja jäljellä. Käytiinpä Ahvenanmaalla tekemässä hakuharjoituskin sangrian maistelun lomassa.
Tokossa ollaan oltu aika samoissa asetelmissa. Seuruutusta tehdään pitempiä pätkiä ja aloitellaan liikkeestä jääviä. Ei kyllä itseasiassa olla ihan kauheasti tottisteltukaan. Ehkä ihan hyvä pitää välillä vähän taukoa. Nyt juuri äsken palasin kaukkareiden maasta seisomaannousussa taaksepäin vahvistamaan sitä ettei tule yhtään eteenpäin. Katsotaan miten se lähtee nyt sitten menemään. Noutoa edelleen pitäisi alkaa tehdä. Rydistäydy hyvä mies. :D
Agissa ollaan tehty vähän pidempiä pätkiä. Harjoiteltu irtoamista ja oikeastaan vähän kaikenlaista. Itse olen pikku hiljaa alkanut hahmottaa Pahkiksen vauhtia ja oman vauhdin suhteuttamista. Paljon on thetävää, mutta nyt itse pystyy jo ottamaan rauhallisesti panikoimatta että kiire kiire kiire ja kiire. Oppia ikä kaikki.
Pojan jakaus siirtyi ylieilisen uinnin jälkeen keskelle kummasti selkää - pastori silli tyyliin. Ennen se oli toisella reunalla Paraisten insinöörityyliin. Pazkiczen tsekkiläinen takatukka on vielä mukavasti mallillaan. Mutta ei siinä oikeastaan sen kummempia. Ei Pahkis kummemmin ole enää kasvanut. Ainakaan niin, että sen silmällä huomaisi kun joka päivä näkee. Jalat ei ole ihan niin holtittomat ja muutenkin alkaa tuo arkielämä tasoittumaan.
Treenejä ollaan jatkettu tokossa, agissa ja jäljellä. Käytiinpä Ahvenanmaalla tekemässä hakuharjoituskin sangrian maistelun lomassa.
Tokossa ollaan oltu aika samoissa asetelmissa. Seuruutusta tehdään pitempiä pätkiä ja aloitellaan liikkeestä jääviä. Ei kyllä itseasiassa olla ihan kauheasti tottisteltukaan. Ehkä ihan hyvä pitää välillä vähän taukoa. Nyt juuri äsken palasin kaukkareiden maasta seisomaannousussa taaksepäin vahvistamaan sitä ettei tule yhtään eteenpäin. Katsotaan miten se lähtee nyt sitten menemään. Noutoa edelleen pitäisi alkaa tehdä. Rydistäydy hyvä mies. :D
Agissa ollaan tehty vähän pidempiä pätkiä. Harjoiteltu irtoamista ja oikeastaan vähän kaikenlaista. Itse olen pikku hiljaa alkanut hahmottaa Pahkiksen vauhtia ja oman vauhdin suhteuttamista. Paljon on thetävää, mutta nyt itse pystyy jo ottamaan rauhallisesti panikoimatta että kiire kiire kiire ja kiire. Oppia ikä kaikki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)