tiistai 3. huhtikuuta 2012

"Mä yritin"

Jarrut alkaa löytyä. Oltiin esimerkkikoirakoina jarruongelmaisina Elinan koulutuksessa riman kouluttajille ja sieltähän se oivallus tuli. Otettiin tottiksen stop-käsky hetkellisesti käyttöön :) Epäröin hiukan, että kannattaako tuo, koska olen sitä varjellut kuin pyhää lehmää sairauksilta. Haluan, että silloin pysähdytään ja olen ehdollistanut Pahkista jo pienestä siihen. Noh ajattelin, että ei kai se kerrasta ja tuleepahan testattua. Testattiin ja Pahkis pysähtyi ennen hyppyä kuin seinään, eikä edes epäröinyt. Se liike tuli jostain selkäytimen, aivojen ja poistettujen kivesten syövereistä ilman minkäänlaista ajatustoimintaa. Eli ehdollistuminen oli mennyt perille. Tuosta siis otin sen, että lähden ehdollistamaan pysäytystä suhinaan ja omaan toimintaani eri ohjauksissa. Aloitin homman ihan ilman mitään esteitä ja samalla tavoin ja periaattein kuin olen stoppiakin Pahkikselle tehnyt. Nyt tuota on hetki tehty ja sunnuntain treenisessiossa sain Pahkiksen pysähtymään ennen hyppyä tuolla käskyllä.  Pienellä radalla sain sen tekemään sen kolme kertaa peräkkäin eri ohjauksilla. Pysäytyksestä siis jatkan rataa. Tarkoituksena siis se, että treenaan sen nyt vähän yli ja sitten avaan tuota myöhemmin tarpeen mukaan. Sitä onko tuossa ideaa tai järkeä niin en tiedä. Ehkä Lauran kommentti: "en ole ikinä nähnyt kenenkään tekevän noin" -kertoo omaa kieltään. Toisaalta, tuo on toistaiseksi ainoa tapa jolla olen Pahkiksen saanut selvästi reagoimaan jarruun ja ohjaukseen vaikka tuota ollaan aika monenkin kouluttajan toimesta väännetty. Ehkä siis tässä nyt tarvitaan jotain hiukan erilaista lähestymistapaa. Aika näyttää ja ketterästi kun mennään niin periaate on: inspect and adapt.

Saatiin faijalta sen vanha kamera ja pakkohan sitä oli sitten alkaa taas monen vuoden jälkeen ottamaan kuvia. Eikun tottistreeneihin ja kamera mukaan. Hämärää oli, mutta tässä muutama Lauran otos.

Nouto - tuo murheenkryynimme

Ohi merkin

Pakko oli laittaa tuo merkkikuva vaikka onkin ohi merkistä ja pää epätarkka. Mun mielestä Pahkiksella on vaan niin mahtava intensiteetti kun se on merkillä tai ruudussa. Se fiilis on niin hieno kun se menee merkille ja ruutuun ihan täysillä ja  näkee että se vaan odottaa siellä viulun kielenä käskyä päästä tekemään seuraavaa juttua ihan täysillä. Pahkis tekee ne juuri niinkuin ne mun mielestä kuuluu tehdä. Jossain ollaan onnistuttu!

Pahkis on nyt sitten tauon jälkeen ilmoitettu kaksiin agiskaboihin pääsiäisenä. Kiva päästä taas kisailemaan tauolta. Tuntuu paremmalta kuin kuukausi sitten. Pahkis on kyllä edistynyt keppien sisäänmenoissa ja nyt taas oma  ohjaamiseni on varmempaa. Kontaktit on nyt paremmat ja nopeutuneet - luotan niihin. Keinussa tulee vielä joskus läpi kun Pahkis ei aina malta ottaa vauhtia ajoissa pois. Yrittää kyllä, mutta joskus menee pitkäksi. Sunnuntain treeneissä oli hauska keinu kun vedätin sitä kunnolla ja käännyin kaukana niin Pahkis seisoi pois kontaktilta ja keinu oli silti ihan oikeassa asennossaan. Katsoin hetken että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Menin lähemmäs ja huomasin, että Pahkiksen toisen takajalan uloimman varpaan kynsi piti keinua alhaalla. Varvas oli sentin erillään muista, eli käytännössä tuota vähemmällä tuskin keinua voi alhaalla pitää tai vähempää olla kontaktilla. "Mä yritin" -taisi tuumia Pahkis.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Kisataukoa ja kääntymisiä

Haukkujen kisat ei mennyt kohdilleen: ekalta radalta uusin keinun kun Pahkis tuli läpi kontaktilta, joten siitä hylly. Tokalla radalla oli sangen ongelmallinen kohta ohjata, joka sitten hassattiin ja sitä myötä napattiin hylly. Nyt olen pitänyt tarkoituksella taukoa kisoista ja ajattelin vasta ensi kuussa starttailla seuraavan kerran. Jarruja ollaan treenattu ja kääntymistä. Eilen oltiin Niinun treeneissä ja oli se mennyt eteenpäin. Paljon on kiinni omasta ohjaamisesta, mutta kyllä mielestäni Pahkiksenkin pitäisi ottaa tuosta enemmän vastuuta. Huomenna ollaan kääntymisongelmaisina esimerkkikoirina Elinan koulutuksessa Riman kouluttajille. Huomenna tulee varmasti monta uutta pohdittavaa juttua. Innolla odotamme.

Noutoa ollaan treenailtu ja hetken vielä kun malttaa niin sitten pääseekin hiekkakentille taas treenailemaan ja tokoilemaan oikein kunnolla.



lauantai 3. maaliskuuta 2012

Jarruletkut, kontaktia ja tokotreeniä

Tehtiin tänään tuossa pihalla pikkutreenailua. Vauhtinoutotreeniä, luovuttamistreeniä ja nostotreenejä. Merkkiä. Aloitin myös niiston ja ihmisnuolen jarrujen rakentamisen ihan alusta. Ajattelin, että aloitan homman ihan ilman estettä ja mitään agilityyn viittaavaakaan. Eli tuossa pihatiellä. Pahkis istumaan ja niisto tai ihmisuolisasentoon, tule ja namipalkka käteen. Ajattelin, että tuossa voin olla samalla tarkkana lähdön ja lähdön liikkumisen suhteen. Toimi hyvin. Otin myös kontaktivahvistusta kontaktinpalalla ja samalla lähtötreeniä. Tuossa kontaktilla vahvistin eteenpäin tuijottamista ja sekin tuntui menevän kaaliin. Tuo kyllä oivaltaa nopeasti, mutta oivaltaa myös kaikki huolimattomuudetkin ihan yhtä nopeasti.

Huomenna olisi sitten pari rataa Hiiden Haukkujen kisoissa Showlink -areenalla.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Leiri ja leirin viimeistelypäivä

Riman leiri ProCaniksella on takana ja radat oli aikas mukavia ja hauskaakin oli. Eilen käytiin vielä viimeistelypäivällä tekemässä spagettiagilityä, eli oltiin Giraudin koulutuksessa. Agilityllisesti jäi käteen jarrut. Tai no siis ehkä käteen oikeastaan pikemminkin jäi, että jarruja ei ole. Kontakteista olin tosi tyytyväinen läpi treenien. Tiistaina käytiin vielä välissä Nooralla, joten treeniä on ollut vähän turhankin lailla ja viikonloppuna on vielä kisat... No, mutta siis kisojen jälkeen otetaan sitten taas hetki höllemmin.

Treenattavaa siis löytyy. Nyt päälimmäisenä niistot ja ihmisnuolet. Niissä Pahkis ei jarruta, joten jarrua pitää rakentaa ja muistaa rakentaa se myös siinä kisavireessä. Nicola sanoi, että Pahkiksen kanssa niitä on hyvä käyttää, koska niillä koiran vauhtia pystyy tehokkaasti muuttamaan - tämä varmasti pitää paikkansa. Toinen ajatus joka hahmoittui, oli se, että ehkä nyt viljelen valsseja vähän liiankin kanssa. Etenkin eritoten pitää miettiä sellaisissa paikoissa, joissa valssista tulee helposti valuva. Eli paikoissa, joissa ei ehdi kunnolla saamaan valssia valmiiksi. Tämä taas aiheuttaa sen, että Pahkiksen vauhti ei oikeastaan muutu, koska se regaoi kuitenkin vahvimmin oman liikkeeni muutoksiin ja suuntiin. Eli vaihtoehtona pitää harkita useammin pyöritystä. En pyörityksiä ole oikein käyttänyt juurikaan - en oikein tiedä miksi, jotenkin se ei ole tuntunut vain istuvan. Katsotaan. Markolta tuli hyvä ajatus kontaktien missaamisen korjaamisen suhteen ja ylipäätään siitä, että voisin vaatia Pahkista olemaan tarkkana esimerkiksi renkaalla. Hyviä juttuja siis.

Tokopuolellakin ollaan pidetty ryhtiliikettä yllä. Vauhtinoutotreeniä jatkettu ja ihan hyvältä alkaa näyttää. Luopumistreeniä myös tehty ja sen tuo kyllä oivalsi hyvin nopeasti. Vielä täytyy jatkaa vauhtitreeniä, ennen kuin aloitan pitotreenin. Seuraamisessa Pahkis menee nyt hyvin. Hyvällä vireellä. Tulee mieleen Kaapo. Sellainen tasainen huohotus kuuluu ja askel mukavan iloisen lennokas. Jäävät tekee hyvällä varmuudella ja käännökset hyvin reagoiden. Pitkät matkat menee hyvin - nyt täytyy alkaa lisätä häiriötä ja keskittyä juoksun hiomiseen. Ruudulla ainakin aloitan seuraavaksi virhetreenauksen.

Se pitää vielä mainita, että tulipa hyvä mieli kun viime maanantaina näki taas miten pelastuskoiraryhmän koirakot, joille olen vetänyt tottiksia olivat menneet eteenpäin. Treenaaminen siis kannattaa!

Niin ja kohta saadaan meille digijärkkäri kotiin, joten pääsee herättelemään taas kuvausintoa. Ehkä saadaan tännekin enemmän ja parempaa kuvamateriaalia.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Paniikista Ponnistaen

Lauantaina oltiin siin Christan koulutuksessa ja ei voi muuta kuin kehua. Hyvä setti oli, vaikkakin paljon oli tuttua asiaa viime kerrasta. Pahkiksen kanssa otettiin treenin alle nouto, joka siis on ollut meille se hankalin tapaus. Sain hyvän suunnitelman ja tiedän nyt miten vien sitä eteenpäin. Sain siis juuri sitä mitä halusinkin. Toisessa setissä vain juteltiin näkemyksistä, miten Pahkiksen tyyppistä koiraa tulisi viedä eteenpäin. Sain tästä paljon vahvistusta omille ajatuksilleni - tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin.

Sunnuntaina oltiin sitten Turussa agilitykisoissa kolmen radan verran. Ensimmäisellä radalla homme meni ihan roiskimiseksi. Pahkis taisi purkaa lauantain patoutumia: eihän agilityhallissa voi mitään tokoa tehdä! Toisella radalla Pahkis veti roisin lentokeinun ja uusin sen sitten ja poistuin radalta. Kolmas rata olikin sitten taas jo enemmän kohdillaan. Ohjasin Pahkista rohkeasti ja jätin sille vastuuta - ajattelin, että sen on pakko kestää mun irtoaminen ja jos ei kestä niin sitten homma loppuu siihen. Pahkishan kesti, itse vain luin radan hiukan väärin ja en olettanut, että Pahkis olisi lukenut radalla olleen putken. Luin ja ohjasin väärin. Ohjauksella peitin oikeaa hyppyestettä, pieni heitto ja torpedo olikin jo putkessa. Oma vika, siitäs sait.

Tänään oltiin fyssarilla ottamassa Pahkiksen jumit auki. Olihan niitä, perusjumit jotka näyttäisi tulevan perusvälillä, eli ei sinäänsä mitään ihmeellistä. Täytyy nyt hiukan tihentää väliä niin pysyy paremmin kunnossa.

Näillä mennään - tänään ja huomenna lepoa käsittelyn jälkeen. Viikonloppuna onkin sitten Riman leiri, jossa paljolti agilitaillaan.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Tokopaniikki ja agilityrauha

Nyt se sitten iski. Tokopaniikki. Riman järjestäm ä Christan koulutus lähenee ja tajusin, että enhän mä ole tokoillut ties millon viimeksi kunnolla Pahkiksen kanssa. Ei ole kelit oikein ulkotreeniä suosineet ja lämmintä halliakaan ei ole varattuna. Toisaalta agility on vienyt suuren osan ajasta. Mutta siis jos nyt vaikka saisi treenipainetta tokopuolelle ja rykäisisi sen avo -ilmon niin olisi vähän niinkuin pakko. :D

Agilityssä taas on rauha. Ei siis treeni tai kisapuolella, mutta ohjatessa. Tuntuu, että homma alkaa pikku hiljaa sujua. Pahkiksen kanssa on kiva mennä, virheitä toki tulee, mutta treeneissä kuuluukin tulla virheitä.  Ohjatessa mulla ei ole kiire ja ymmärrän asioita paremmin. Laskisi vain pakkaset niin pääsisi Riman halliin treenaamaan niitä hiottavia asioita.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Mikkihiiripaistinpannu ja nollavoitto


Kisattu on taas muutamaan otteeseen. Ensin käytiin Vuokkoset areenan avajaiskisoissa, joissa ei ihan kulkenut. Ei ne nyt huonoja ollut ne radat ja parempia kuin Ahvenanmaalla. Meni siellä monta juttua kohdalleen mutta ei ihan. Viikko sitten käytiin Showlink -areenalla Siuntion koirakerhon kisoissa, joista kotiin tuomisina oli kaksi vitosta ja Mikkihiiripaistinpannu. Olin molempiin ratoihin tyytyväinen. Toiselta tuli rima yhdessä flipissä. Mielestäni en ihan tarpeeksi rohkeasti lähtenyt kertomaan sitä seuraavaa estettä, jolloin rima tippui. Toisella radalla tuli muurin palikka ja tuokin oli itseltäni huonosti ohjattu. Tuolla radalla näkyi hyvin, miten neljä estettä aiemmin tapahtunut pieni ohjausvirhe kumuloitui tuonne asti. Se mikä näissä radoissa oli erityisen positiivista oli Pahkiksen hyvät kontaktit ja ohjasin sitä kuten treeneissäkin. Tai siis ohjauksen energia oli samaa tasoa.

Eilen oltiin taas Vuokkoset -areenalla, Batin kisoissa ja sieltä saatiin ekalta radalta nollavoitto. Kasassa siis nyt kaksi nollaa kakkosista. Rata oli kyllä hyvä - tai ainakin se tuntui siltä. Oli siinä muistini mukaan kaksi kohtaa jotka olisi voinut mennä paremmin. Toinen oli yhden putken jälkeen, jolloin Pahkis ei heti tiennyt missä olin ja toinen oli sellainen kumma kohta, johon en rataantutustumisessa saanut oikein mitään käteen sopivaa ohjausta. Tein sitten radalla siihen fiiliksen mukaan ohjauksen kun näin missä itse olin ja missä koira oli. Mutta hyvä rata oli se. Toinenkin rata oli itseasiassa hyvä vaikka sieltä kymppi tulikin. Pahkis tiputti ennen keinua riman - olin itse hiukan siinä näköesteenä ja samalla käskytin Pahkikselle keinua. Ihan oma sössi tuo ja sitten keinulta tuikkasin sen väärään keppiväliin. Otan nuo virheet itselleni.  Muuten rata sujui hyvin ja olin erityisen tyytyväinen radan lopun valsseista. Koko kisan luotin täysin siihen mitä Pahkis osaa ja käytin sen osaamista. Liikuin rohkeasti ja olin todella ajoissa valssien kanssa ja yritin tehdä ne loppuun asti. Nyt ehkä jotenkin tajusin sen, miksi valssini ovat jääneet kesken. En ole luottanut siihen, että Pahkis ottaa esteen ja jäänyt sitä sijoittumisella ja rintamasuunnalla varmistelemaan. Eilen ei ollut niin. Harmi ettei nuo radat tulleet videolle - olisi mukava katsoa pitääkö tuntemukseni paikkansa.

Aprikoin tuossa noita Pahkiksen pudotuksia treeneissä ja kisoissa. Se usein pudottaa silloin, kun seuraava este ei ole kerrottu sille tarpeeksi ajoissa ja jos sen hyppylinja tällöin on väärä.  Eli täytyy miettiä tuota ratasuunnitelmissa. Tai olenhan sitä jo miettinytkin - täytyy vain nähdä rata paremmin.

Treenattavaa kyllä löytyy, tällä hetkellä listalla korkeimmalla on kontaktit, välistä työnnöt ja lähdöt. Lähdöt on menneet eteenpäin mutta vielä ei olla ihan siellä missä halutaan. Kontakteille otin ensiksi teemaksi sen, että saan tasapainotettua kontaktin ja etenemisen painoarvoja. Eli tein vahvistin Pahkiksen halua olla kontaktilla verrattuna lähteä sieltä. Se on nyt mielestäni sopivassa tasapainossa. Seuraava operaatio on sitten suoristaa Pahkista ja treenata kontakti kuntoon kun rata jatkuu taaksepäin ja oma sijoittumiseni on Pahkiksen takana. Välistä työntöjä tarvitsee vaan treenata ja treenata ja treenata. Laskisi vain pakkaset niin pääsisi riman halliin treenailemaan.

Niin ja Laura ja Ava teki triplanollan tuossa männä viikolla. Ihan mahtavaa ja se oli niille ihan oikein!