Viretiloja

Nyt on taas aikaa kulunut. käytiin puntarissa ja Pahkis painaa sen seitsemätoista kiloa ja korkeutta on karkeasti 50 senttiä.

Aksatreeneissä ollaan jatkettu twistiä ja niistoa, sekä jenkkikäännöstä. Kivasti nuo tuntuu etenevän, mutta paljon on vielä hommaa. Kilpajuoksun välttämistreenejä ollaan myös tehty: lelun heitto jonnekin pitkälle eteen ja sitten mennään. Ideana se, että vaikka itse juoksen rinnalla tai kaarran poispäin tai jatkan juoksemista ohi lelusta, on lelu se ainoa fokus pahkikselle. Muistaakseni toisella kerralla pahkis veti railakkaasti ohi lelusta ja siitä sain sille sopivasti sanottua niin sai punaisesta langasta kiinni - ainakin toistaiseksi.

Noin yleisesti mietitään nyt sopivia viretiloja. Agilityssä pitää päästä asteen kaksi alemmas. Tokossa ollaan toistaiseksi hyvällä alueella, mutta siihen pitää jatkuvasti kiinnittää huomiota, jotta oppimiskyky säilyy. Uskon että voin ihan rauhassa tehdä Pahkiksen kanssa asioita matalassa vireessä alkuvaiheessa. En jaksa uskoa että vauhdittomuudesta tai säpäkkyydestä tulee ongelmaa. Agilitystä tulee niin helposti kaahotusta ja ohjauksesta läpituloa. Tokossa taas perussähläystä ja rötväilyä. Kaikessa kinkkisyydesssään on mukava pohdiskella tällaista ongelmaa. Allilla kun on käytännössä kaksi tilaa: en-mä-nyt-viittis-hei ja tää-on-kyllä-ihan-kivaa-ja-hauskaa-hei. Pahkiksella mennään jotenkin näin: siistiä, ihan-törkeen-siistiä ja ihan-liian-siistiä-etten-pysy-pilkuissani. Siinä sitä on sitten vähän eri aspektia kouluttamiseen. Vauhdin saan kyllä tehtyä myöhemmin ja itseasiassa se tulee takuulla ihan luonnostaan oppimisen myötä. Ehkä oma ongelmani on ollut myös se, että Alli kun on tuossa suhteessa juuri päinvastainen ja toisaalta kun Pahkiksen temperamentti ja säpäkkyys on paljon suurempi kuin Allilla, niin pyrin itse reagoimaan mahdollisimman nopeasti, joka taas johtaa omaan rauhattomuuteeni. Jossain on se kultainen keskitie.

Istumisesta on tulossa ongelma. Täh? No niin. Tai tarkemmin sanottuna istumisen viretila on se ongelma. Korppikotkat kuuntelevat. Eli Agilityn myötä istumiseen on tullut korppikotkailmiö: pää painuu alas ja siitä mentäisiin alemmas ja alemmas ja alemmas aina ihan ihan ihan maahan asti kunnes saan jonkun seuraavan käskyn mitä tehdä tai palkan tai ihan mitä vaan... Etsimme siis mallia tässä olen ja istun. Piste. Täytyy tuota miettiä. Valmistelevia juttuja paikallaoloon ja tietty ihan perustreeniä. Ehkä agilityyn eri käskyä ja lisää tarkkuutta ettei päästäisi yhteen liikkeelle pään alasvienneistä.

Tänä viikonloppuna on tiedossa noutotreenejä. Tavoitteena saada Pahkis ymmärtämään, että kapula otetaan suoraan siitä keskeltä. Kun tämä on selvä voin tehdä pidemmältä matkalta noudon alkuosaa ja olla palkkaamatta väärin nostetuista. Nyt kun se ei ole vielä riittävän selvää niin en halua tuota tehdä - onnistumisia tulisi liian vähän. Eli naksu käteen ja harkkahuoneeseen kunhan tästä päästään.

Nami-imutuksessa pahkis toimii hyvin. Käyttää takapäätä käännöksissä hyvin. Täyskäännös vasemmalle vaatii vielä töitä. Joko se on liian hidas tai sitten menee pompun kautta omasta nopeudestani riippuen. Tuosta en ole huolissani: se nyt kuuluu tähän vaiheeseen ja korjaantuu treenaamalla.

Äh ja tammikuussa ostettu videokamera hajosi :( Linssinsuojus ei enää aukea. Täytyy viedä huoltoon ja siinä taitaa mennä ties kuinka kauan ennen kuin kameran saa takaisin.

ja kyllä muuten ärsyttää. Nyt olen heräillyt arkena hiukan viiden jälkeen aamulla ja tietty koirat pihalle tuohon aikaan. Viikonloppuna ei yhtään niin mukavaa kun haluaisi nukkua rauhassa kuuteen. :)

;

Otsikon mukaisesti Pahkis on saanut uuden nimen: puolipilkku tai puolipiste. Poika kun mennä posottelee yhdellä pallilla ja pilkut kuonossa niin siitähän tuo nimi juontuu.

Perjantaina oltiin treenailemassa yksin maneesissa. Lähinnä keskityttiin ruutuun: näyttö, palkka ruutuun ja väliin yksi jossa palkka lensikin minulta. Hyvin se meni - alkoi varastaa lähdössä, joten siihen täytyy ottaa vähän täsmähoitoa. Muut meni jutut meni ihan kivasti niinkuin tässä vaiheessa pitikin.

Lauantaina sitten matkattiin koko rempan kanssa Turkuun Nooran yksärille. Tietoa, ohjeita ja vaatimuksia tuli valtavasti, mutta silti lopputulos oli tyhjä pää ja rättiväsynyt olo. Se oli varmaan se tunti turun murretta... No siis joo. Tuntui kohtuullisen tumpelolta, osaamattomalta ja siltä, ettei mikään oikein mennyt kohdalleen. Kasvattajakin oli pelottava ;P. Nyt seuraavana päivänä alkaa vasta sisäistämään kaikkea sitä hyvää oppia mitä sai. Pakkohan sitä oli automatkalla raapustaaa kaikki paperille, jotta muistaisi ja samallalla tuli vielä analysoitua jutut läpi. Eli tehtiin jenkkikäännöstä, niistoa ja vähän ihmisnuolen alkua. Niin ja hommahan aloitettiin pimeälläputkikulmalla. Pahkis jaksoi hyvin ja ei se meno sitten videolta ihan niin järkyttävältä näyttänyt kuin miltä se tuntui.

Tänään oltiin sitten Tommi Wirenin luennolla ja se oli kyllä hyvä setti koiran oppimisasioista - siitäkin jäi juttuja takataskuun. Aamupäivällä käytiin vielä näyttämästä Pahkista Niinulle ja samlla kuunneltiin Niinun koulutuksen rataantutustumisosio josta siitäkin sai ahaa elämyksiä. Ennen luentoa oli muuten ihan pakko vielä sutaista sohva ja sohvapöytä sivuun ja hakea ulkoa yksi siiveke jolla vähän tehtiin sitten jenkkikäännöstä ja niistoa :D. Joo ja hallilla tehtiin vielä Pahkiksen kanssa vähän vauhtinoutoa.

Eli nyt on kyllä ollut koirajuttuja viikonloppu täysi - eli oikein loistava viikonloppu takana ja hyvä lähteä työviikkoon sulattelemaan.

Ihmemies

No on se kyllä ihmemies. Ihmemies siinä, että aina se jaksaa hämmästyttää osaamisella joka tuntuu kasvavan ihan itsestään vaikka tumpelo roikkuu perässä. Eilen oltiin agilitytreeneissä ja ekaa kertaa ihan yksin pahkiksen kanssa. Eli ei valvovaa silmää. No alkuun oli vähän hakuammuntaa ja sinkoilua. Hetken seilailin jossain epäuskon ja toivottomuuden välimailla, mutta siitä kokka vain kohti onnistumista ja hyvinhän se sitten lopuksi meni. Kyseessä oli valssitreeni ja siinähän sitten valssailtiin. Poika osasi heti kun ohjaaja osasi. :D Näinhän se taitaa useinmiten mennä. Enpä oikein tiedä mitä tähän raapustaa, mutta täytyy jälleen todeta, että olin ihan vilpittömästi iloinen Pahkiksen tekemisistä. Se on vaan niin hassun fanaattinen ja intoa täynnä. Pistäisin videon, mutta sitä pitäisi vähän leikellä kun kuvasin koko treenin jalustalta niin siinä on hiukan ylimääräistä.

Tänään mennäänkin taas tokotreeneihin pilkkujengin kanssa. Tarkoituksena Allin kanssa tehdä voittajan perustreeni, eli liikkeet läpi ilman kummempia hierontoja. Alli nuo osaa joten ylläpidolla tässä vaiheessa mennään. Kun tästä talvi hellittää niin päästään taas yleistämään muille kentille ja isomman häiriön alle. Pahkiksen kanssa tehdään ruutua ja peruspohjatreeni. Mietin vielä josko pojalle ottaisin vauhtinoutoa - vähän tuo maneesi mietityttää kun en haluaisi Pahkiksen syövän paskaa. Uusien asioiden opettelu ei välttämättä ole parahimmillaan niissä tuoksuissa.

Ja Lauantaina olisi tarkoitus mennä kasvattajan tuiman silmän alle vähän agilityilemään ja Ninjaa moikkaamaan.

Tästä se taas lähtee

No jokohan nyt sitten pääsisi taas oikein vauhtiin. Antibioottikuuri on ohi ja poppoo tervehtynyt. Alkoi jo pikkuisen olemaan tuota virtaa. :) Pakkasetkin hellittivät siihen malliin, että pääsee kunnon lenkkiä ja treenaamaan ulkosalla ja maneesissa.

Pahkis vetää tasaiseen tyyliinsä. Treenit etenee omalla painollaan ja mukavaa on. Kaukkareissa mentiin hiukan taaksepäin, mutta eihän siinä mitään - sellaista se aina välillä on. Leikissä on mukava yhteinen sävel ja muutenkin pahkiksen kanssa on hauska tehdä juttuja. Videoitiin pitkästä aikaa tottistelua ja huomiona se, että voisin enemmän heitellä lelua kun nyt se on taistelu, irroitus ja voittopainoitteista. On se kyllä hieno miten Pahkis tekee niin täysillä, mutta kuitenkin hallitusti ja itsensä kontrolloiden. Sylkkäritreeneissä paikaltaankin se lähtee täysillä kohti ja näkee miten se oikein tykkää tehdä sen käännöksen :P

Huomenna pitäisi sitten mennä ihan halliin agilityä taas esteiden kera - mukavaa päästä taas sinne ja tekemään.

Joo ja tänään Pahkis teki hauskat. Tulin kotiin ja pahkis minua moikkaamaan. Laura oli juuri siivonnut ja yhtään lelua ei ollut lattialla. Yhtäkkiä pahkis sinkosi pois luotani toiseen huoneeseen ja haki sieltä patukan ja toisen luokseni. Hölmö juttu, mutta pienistä jutuista sitä tulee tyytyväiseksi.

Juu ja oltiin ekaa kertaa tänä talvena vetohiihtämässä Avan kanssa. Oli siellä muukin poppoo mukana ja Laura Kaapon kanssa suksilla muutaman sata metriä. Ava kyllä nauttii tuosta vetohiihdosta ihan niinkuin canicrossistakin: se on niin itsestään jo palkitsevaa

Niin ja Ninjakin, eli Pahkiksen sisko, on saanut blogin auki kanssa

Ja osaa se olla ärsyttävä: hihnassa vetää kun sika.

ja osaa se olla aika... Tätä kirjoittaessani oltiin just tultu lenkiltä ja pikkusen tehty hommia. Laura treenasi tuossa viereisessä huoneessa Avan ja Kaapon kanssa. Ihmettelin, että mikä lirinä mun takaa kuuluu. POIKA PRKLE!! Siinä se kusta lorotti mun selän takana... Että näihin tunnelmiin.

Vihdoinkin metsään

No huh, nyt alkaa helpottaa. Kennelyskä on ja tietenkin pakkaslukemat ovat vihdoinkin sillä mallilla että kehtasi mennä ulos ja metsään. Alkoi koirat olla jo aamutuimaan melkoisen kierroksilla, mutta nyt alkaa jo helpottaa. Tuota kierrosten ottoa ei yhtään helpota se, että Laura on reissussa. On vaan jännä miten yhden poissaolo laumassa tekee Avasta ja Kaaposta rauhattomampia - odottavat raukat emäntää kotiin. Mutta nyt siis helpottaa.

Vähän treenailtiin taas aamulla Pahkiksen kanssa ja eilen illalla tehtiin myös. Illalla tehtiin kontakteja tuossa olkkarissa ja hyvin se on kyllä näin amatöörin silmissä sisäistänyt asian. Aamulla tehtiin kaukkareita. Alkuun oli melkoisen levotonta, mutta sain kuitenkin pojan keskittymään ja istumaannousuun oikeita liikeratoja. Siitä vain eteenpäin. Illemalla voisin käydä kyllä jossain parkkihallissa treenaamassa. Tajusin tuossa taannoin, että eihän pahkis ole tainnut ikinä sellaisessa käydäkkään. Vähän himottaisi kantaa tuo kontaktikin ulos ja tehdä siellä niin pääsisi hiukan kauempaa lähettämään ja liikkumaan, mutta katsotaan katsotaan...

Ritiratiralla ja erikoispäivä

No nyt on sitten täällä vilinää kuin ampiaispesässä: poppoo kennelyskässä ja ulkona paukkuu pakkanen ja soi ritiratiralla. Eli jossain määrin voisi sanoa, että vauhtia riittää. Äsken hajosi lautanen. En tiedä miten, mutta siis se oli lattialla ja kuului poks. Vieressä oli Esa-Kissa ja Pahkis. Arvaatte vaan kumpaa siis syytettiin. Muutta siis - kissaa ojennettuani - toivotaan että yskiminen loppuu niin päästään taas porukan kanssa kunnolla purkamaan energiaa.

Sisällä ollaan siis nyt treenattu ja on se ihme mitä kaikkea tuossa 2x4 metrin eteisolohuoneen tilassa voikaan tehdä. :D

Eli nyt ollaan jatkettu nami-imutusta ja nostettu siinä vauhtia. Hyvin tuo näyttää menevän ja poika pysyy hyvin mukana. Vasemmalle käännöksiä ollaan tehty pyörien ja poika kyllä mukavasti hiffaa mistä on kyse. Sivulletuloharjoituksia ollaan jatkettu käskyä vahvistaen, eli nyt vain käskyllä tehdyistä palkkaa. Ruokakupilla otetaan sivulletulo kanssa, koska saadaan paremmin poika miettimään sitä paikkaa tarpeeksi takana, vaikka halu olisi kova mennä eteenpäin. Pari kertaa ollaan käyty maneesissa ja siellä kyllä paska mastuisi heti kun homma on ohi. Tehdessä ei mitään ongelmaa. Eli poika on siis maneesitreenin ajan hihnassa.

Aksaa kerettiin tehdä hiukan ennen yskää ja siinä viimeksi tehtiin putkea eri kulmista ja hyvin se sinne jo sulahtaa ja sykkeellä. Poispäinkäännöksiä ja sylkkäreitä ja muita pieniä ohjauskuviotreenejä. Irtoamista juu kanssa, koska poika selvästi hakee niin vahvasti minua kohti, joten tuota pitää vahvistaa.agilityssä. Kontakteja ollaan treenattu kotona puomin palasella. Täytyy kyllä sanoa, että on tuo Pahkis vaan ihmemies. Vaikka itsestäni tuntuu etten saa oikein mitään kunnon otetta tuon opettamiseen, niin aina se on vaan ihmeellisesti yön aikana oppinut sen mitä sille viime kerralla oli yritetty opettaa. Paino sanalla yritetty, koska aina on kuitenkin jäänyt mietittämään, että tajusikohan se mistä tuossa oli oikeastaan kyse. Mutta tosiaan, on se kyllä hyvä jos se oppii vaikkei osaisikaan opettaa - no ehkä joku muu olisi päässyt samaan tilaan jo yhdellä treenillä, mutta eiköhän sieltä ihan kelpo kontaktit loppujen lopuksi tule. Laura ja Noora voi sitten korjata minun virheet. Tosiaan siis kontakteissa mennään nyt niin, että namilautanen edessä ja sinne päästään nenäkosketuksen jälkeen. Lähetys tapahtuu eri tavoin heittämällä laudan toisesta päästä. Toinen puoli sujuu jo hyvin mutta itse ollessani koiran oikealla puolella ei niin hyvin. Tuota kyllä ollaan treenattukin vähemmän, koska kontakti istuu olkkariin paremmin niin päin, että vasenta puolta on helpompi treenata.

Tämmöistä täällä. Eli Pahkiksella hampaat on kuin tappelun jäljiltä. Tuosta Laura kirjoittikin jo sanasen, eli mitä sitä suotta sen kummemmin toistelemaan.

Niis siis mikä erikoispäivä? No huhun mukaan Pahkis oli ensi kertaa työpäivän pissaamatta!

Aksa ja tokotreenejä

Noniin pääsihän poika sitten ihan 'miesten hommiin' vain katselun sijasta. Kovin se poika kovaa menee ja hakeutuu kohti minua. Eli treeneistä jäi käteen: ei kannata edes yrittää juosta 18 viikkoisen rinnalla. :D

Tokossa tehtiin perusjuttuja maneesissa ja kyllä se poika on paskan perään - ai että se olisi niin hyvää. Eli hihnassa mentiin koko treeni. ITse treeni meni hyvin ja keskittyi hyvin, mutta heti kun oli treeni loppu niin kuono kenttään... Eli sitten vaan hihnaa sen verran tiukalla, ettei päässyt maistelemaan. Kyllä se siitä.