Kisoista
Nonnih, eilen oltiin sitten taas kisailemassa. Hyllyjähän sieltä taas napsahti. Harmittaa kun ei osaa vielä ymmärtää tuota miestä. En vielä osaa aina nähdä sitä mitä se näkee ja mitä se ajattelee. Tai siis mitä se ei ajattele. Eilisen radoilla liukkaalta keinulta tuli lentokeinu/kontaktivirhe. En tiedä antoiko tuomari siitä lentaria, mutta otin sen joka tapauksessa uudestaan. Pahkis yritti kyllä, mutta pinta vain oli sateen jälkeen liian liukas. Tuosta vielä ajattelin jatkaa, mutta meille vaike keppikulma tuotti lisää virheitä, joten lopetin radan sitten siihen. Toisella radalla Pahkis ohitti muurin jälkeisen renkaan. Se jäi kyllä kaivelemaan kun olin sitä miettinyt tutustumisessa, että saattaa käydä niin, mutta siihen kohtaan ei oikein ollut mitään järkevää ohjaussuunnitelmaa, joka olisi tuon vaaran poistanut ilman enempiä hankaluuksia sitten myöhemmin tai aiemmin. Renkaan uusimisen jälkeen jatkettiin ja taas keppien sisäänmeno aiheutti ongelmat. Olisi pitänyt vekata jä lähettää kepeille putkeltä hypyn kautta eikä ottaa vastaan hypyn takaa. Loppurata toimikin mukavasti ja sain jopa tehtyä onnistuneen takaaleikkauksen radalle
Tätä kisaa ennen oltiin tampereella kisailemassa ja siellä taas homma kaatui omaan huonoon ohjaukseen. Ohjasin yhden ulkokulman valssilla huonosti ja Pahkis tuli välistä. Teki siis juuri niin kuin itse ohjasinkin. Toinen rata hyllytettiin sitten taas oman huonon ohjauksen takia. Radalla oli pitkä radan päästä päähän s-kuvio. Vastaanotin Pahkista s:n keskeltä, mutta jätin sitten avaamatta seuraavan hypyn, jolloin tuli siitä ohi. Itsellä kun oli mukamas kauhea kiire sinne s:n loppuun. Jatkettiin siitä ja saatiin seuraava sähläys aikaiseksi kepeilllä...
Eli siis, mitäpä treenaamme? Tadaaa!!! Keppejä! No niinpä, sikäli harmittaa kun olen noita sisäänmenoja sille vahvistellutkin, mutta ei... Ajattelin nyt ottaa ohjurit käyttöön, josko niiden avulla saisin Pahkista heitettyä kepeille kovasta vauhdista ja vaikeista kulmista, jotta ratautuisi tekemään tarvittavan työn. Mennään nyt tällä ja katsotaan mitä sillä saadaan aikaiseksi.
Treeneistä
Ollaan siis käyty Nooralla treeneissä. Sieltä on saatu paljon hyviä juttuja ja olen oppinut monta juttua. Ollaan käyty perustekniikoita läpi ja se on tehnyt hyvää, kun on nyt ehtinyt muodostua jonkinlainen tapa tehdä niitä, niin on hyvä uudelleen tarkistaa mitä tekee väärin.
Käytiin viime viikolla Timpan koulutuksessa ja saatiin paikka paikoin pnnistumaan ihan hyviä juttuja ja treenailtiin ensi kertaa saksalaista. Pahkis hanskasi tuollaisen keskieurooppalaiset ohjausliikkeet ihan mennen tullen - heti kun vaan ohjaaja osasi tehdä ne oikein. Ohjaus tuntui hyvältä ja käytännölliseltä. Radalla oli monta mielenkiintoista juttua joita saatiin paikka paikoin onnistumaankin ja opin taas lisää mitä tuon pienen miehen kanssa
Uuttakin on tapahtunut: vedän ryhmää Rimalla ja se on ollut kovin antoisaa vaikkakin on vasta yhdet treenit takana. On hyvä saada tuokin aspekti mukaan. Kouluttaessa oppii itsekin paljon ja ratojen suunnitteleminenkin on antoisaa. Saman asian jauhaminen ja näyttäminen koulutuksessa ratauttaa ja vakiinnuttaa ohjauksia varmasti sitten omilla radoillakin. Ja sitä paitsi tykkään kouluttamisesta. Olenhan vetänyt luistelukouluja lapsille ja aikuisille, tokoryhmiä ja kursseja ja onhan osa palkkatyöstänikin kouluttamista ja vielä enenevässä määriin ihmisten ja organisaatioiden valmentamista.
Monta juttua olisi vielä mielessä, mutta nyt pitää mennä jatkamaan kotihommia.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
lauantai 3. syyskuuta 2011
Kaksivuotias
Hassua, että muistan selvästi sen päivän kaksi vuotta sitten kun olin paalamassa Rajamäeltä Allin kanssa tokotreeneistä kotiin. Hiukan ennen lopentien risteystä puhelin soi, vedin auton parkkiin kun näin soittajan olevan Noora. Siitä se sitten lähti. Pitkään meni ennenkuin oli varmaa, että juuri Pahkis tulisi meille. Narttuahan olimme etsimässä, mutta kyllä silti jo ennen luovutusta oli tuntunut siltä, että tuo uros olisi ehkä sopivampi. Sieltähän se sitten meille viimein kotiin tuli - Pahkis.
Kahteen vuoteen mahtuu kyllä monenlaista. Hyviä ja huonoja asioita. Uskon niin, että ne huonot asiat on siksi, että hyvät tuntuu entistä paremmalta. Entistä isommalta. Merkityksellisemmältä. Ja siksi, että sitä osaa ottaa pienistäkin asioista ne pienet ilot irti.
Ajattelin että olisin tähän jotenkin koostanut jotain saavutuksia tai sellaisia konkreettisia opittuja asioita, mutta jotenkin tuntuu että on niin monta asiaa mitä taähän haluaisi listata. Kovin monet niistä liittyy omaan oppimiseen ja kehittymiseen. Minun ja Pahkiksen suhteen kehittymiseen ja muuttumiseen. Siihen meidän juttuun. En tiedä onko sitä, mutta minusta tuntuu siltä ja onko sitä sitten muulla merkitystäkään.
Mutta laitetaan tähän nyt missä ollaan tänään:
Toko: ALO 1. Tulos 191,5 pistettä
Agi: 1 -luokka, kaksi nollaa.
Eli ei kovin pitkällä :D
Hommaa siis riittää vielä. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa vuotta ja mitä se tuo tullessaan.
Jostain kumpusi tarve ottaa monen vuoden jälkeen myös kynä käteen. Vähän lyhyt siitä tuli.
Kahteen vuoteen mahtuu kyllä monenlaista. Hyviä ja huonoja asioita. Uskon niin, että ne huonot asiat on siksi, että hyvät tuntuu entistä paremmalta. Entistä isommalta. Merkityksellisemmältä. Ja siksi, että sitä osaa ottaa pienistäkin asioista ne pienet ilot irti.
Ajattelin että olisin tähän jotenkin koostanut jotain saavutuksia tai sellaisia konkreettisia opittuja asioita, mutta jotenkin tuntuu että on niin monta asiaa mitä taähän haluaisi listata. Kovin monet niistä liittyy omaan oppimiseen ja kehittymiseen. Minun ja Pahkiksen suhteen kehittymiseen ja muuttumiseen. Siihen meidän juttuun. En tiedä onko sitä, mutta minusta tuntuu siltä ja onko sitä sitten muulla merkitystäkään.
Mutta laitetaan tähän nyt missä ollaan tänään:
Toko: ALO 1. Tulos 191,5 pistettä
Agi: 1 -luokka, kaksi nollaa.
Eli ei kovin pitkällä :D
Hommaa siis riittää vielä. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa vuotta ja mitä se tuo tullessaan.
Jostain kumpusi tarve ottaa monen vuoden jälkeen myös kynä käteen. Vähän lyhyt siitä tuli.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
Letkeä ranka
Taas on jokunen aika ehtinyt vierähtää. Eli mitäs kaikkea tässä matkalla onkaan oikeastaan sattunut....
Noh. Pahkis oli edellisten kisojen jälkeen lomalla ja kävi osteopaatin hoidossa, jossa todettiin oikean puolen olevan kireä ja tämä siis olisi etupään takia. Miksi etupään, ei voi tietää, mutta jotain siellä on jossain vaiheessa sattunut, joka sitten vielä peilasi tuolla tavalla. Pahkis vastasi kuitenkin käsittelyyn hyvin. Pahkis oli käsittelyn jälkeen tauolla reilun viikon verran ja sai vielä pari hierontakertaakin väliin ja hieroja totesi, että ranka on nyt letkein mitä ikinä onkaan ollut. Hyvä siis niin. Saatiin myös takajalkojen venytyskuuria - lähinnä siis vain totuttelua venytykseen. Levon ja käsittelyn jälkeen Pahkis kävi kisoissa, jotka ei nyt todellakaan menneet kovin vahvasti. Pahkis oli melkoisen raisulla, tottelemattomalla ja itsepäisellä päällä, joten ei oikein hommista tullut mitään. Pahkis oli ihan mahdoton lähdöissä ja mahdoton kontakteilla. Hyi. Eli paluu sorvin ääreen ja uutta lähestymistä.
Nooran treenit on alkaneet ja siellä on lähdetty ihan perusasioista liikkeelle. Hyvä niin, koska vaikka vielä olenkin liikkeellä ihan perusasioissa, on niitä nyt jo hyvä kerrata. Nyt on jo muodostunut enemmän ymmärrystä ja käsitystä ohjauksesta ja ohjauskuvioista ja toisaalta jo varmaan muodostunut jotain pahoja tapojakin, niin nyt on sangen oiva hetki palata ihan lähtöruutuun. Nyt ollaan siis pureksittu valssia ja takaaleikkauksia.
Lähtöön otettiin nyt sellainen lähestyminen, että Pahkiksen on pysyttävä siellä istumassa ja samassa paikassa. Piste. Eli jos Pahkis liikkuu tai nousee, homma lakkaa siihen. Pahkis suusanallisten moitteiden siivittämänä hihnaan ja ripeästi pois kentältä ja tarvittaessa autoon asti. Tätä tehty nyt parissa treenissä ja näyttäisi uppoavan. Täytyy vkäydä myös epiksissä tekemässä sama homma.
Kontakteilla lähestyminen on samanlainen. Aikaisemmin olen antanut Pahkikselle mahdollisuuden korjata virheensä tekemällä koko esteen uudestaan. Nyt kuitenkin tuotakaan mahdollisuutta ei hetkeen Pahkikselle anneta. Eli jos lähtee roisisti pois, niin sama homma: tekeminen loppuu siihen. Tätä tehty myös jo treeneissä ja näyttäisi pelaavan. Tehty vielä tarkoituksellisesti mm. A:lla turha persjättö ja valssi muurille jotta saadaan oikein kunnolla häiriötä.
Tänään oltiin taas osteopaatilla ja Pahkis oli vastannut edelliseen hoitoon hyvin. Hoitosetä sanoi, että Pahkiksella on lukko selkärangassa, mutta se oli siis ihan mekaaninen, eikä johtunut tuosta aiemmasta. Lukkoon laitettiin avain jaranka on nyt rasvattu ja pikkumies taas valmis menemään kovaa.
Tokoilua ollaan taas käynnistämässä. Pitoharjoitukset jatkuu ja näyttää siellä jotain pientä edistystäkin olevan. Hyvä niin, sillä nouto on tällä hetkellä edelleen se blokkeri, joka estää menemästä avoimeen. No siis noutaa se kyllä, mutta ei niin että siitä tekisi mieli antaa 11 pistettä. Seuraamisessa on töitä vielä, mutta siinäkin ollaan menty eteenpäin. Maanantaina oltiin Annan ja Leean kanssa treenailemassa ja oli taas kyllä hyvä, että joku toimi silminä. Heti löytyi turhia manöövereitä.
Niin ja otettiin me myös keppien sisäänmenot työn alle. Eli iskin pihaan kolme keppiä ja niillä tehdään sisäänmenoja naksun avulla. Katsotaan mitä saadaan tuolla pilattua :D
On tässä todella huonojakin uutisia: Allilla tapahtui eilen vatsalaukun kiertymä, mutta onneksi saatiin se heti leikkauspöydälle niin päästiin suhteessa melko pienillä vahingoilla. Tuossa se nyt makoilee ja toipuilee jalkojen juuressa. Onneksi. Vielä ei olla voiton puolella, mutta toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä. Eilen ja tänään on käynyt niin moni asia mielessä, että haluan tuota hiukan pureksia ennenkuin laitan siitä tänne. Allin merkitys on minulle vain niin suuri.
Noh. Pahkis oli edellisten kisojen jälkeen lomalla ja kävi osteopaatin hoidossa, jossa todettiin oikean puolen olevan kireä ja tämä siis olisi etupään takia. Miksi etupään, ei voi tietää, mutta jotain siellä on jossain vaiheessa sattunut, joka sitten vielä peilasi tuolla tavalla. Pahkis vastasi kuitenkin käsittelyyn hyvin. Pahkis oli käsittelyn jälkeen tauolla reilun viikon verran ja sai vielä pari hierontakertaakin väliin ja hieroja totesi, että ranka on nyt letkein mitä ikinä onkaan ollut. Hyvä siis niin. Saatiin myös takajalkojen venytyskuuria - lähinnä siis vain totuttelua venytykseen. Levon ja käsittelyn jälkeen Pahkis kävi kisoissa, jotka ei nyt todellakaan menneet kovin vahvasti. Pahkis oli melkoisen raisulla, tottelemattomalla ja itsepäisellä päällä, joten ei oikein hommista tullut mitään. Pahkis oli ihan mahdoton lähdöissä ja mahdoton kontakteilla. Hyi. Eli paluu sorvin ääreen ja uutta lähestymistä.
Nooran treenit on alkaneet ja siellä on lähdetty ihan perusasioista liikkeelle. Hyvä niin, koska vaikka vielä olenkin liikkeellä ihan perusasioissa, on niitä nyt jo hyvä kerrata. Nyt on jo muodostunut enemmän ymmärrystä ja käsitystä ohjauksesta ja ohjauskuvioista ja toisaalta jo varmaan muodostunut jotain pahoja tapojakin, niin nyt on sangen oiva hetki palata ihan lähtöruutuun. Nyt ollaan siis pureksittu valssia ja takaaleikkauksia.
Lähtöön otettiin nyt sellainen lähestyminen, että Pahkiksen on pysyttävä siellä istumassa ja samassa paikassa. Piste. Eli jos Pahkis liikkuu tai nousee, homma lakkaa siihen. Pahkis suusanallisten moitteiden siivittämänä hihnaan ja ripeästi pois kentältä ja tarvittaessa autoon asti. Tätä tehty nyt parissa treenissä ja näyttäisi uppoavan. Täytyy vkäydä myös epiksissä tekemässä sama homma.
Kontakteilla lähestyminen on samanlainen. Aikaisemmin olen antanut Pahkikselle mahdollisuuden korjata virheensä tekemällä koko esteen uudestaan. Nyt kuitenkin tuotakaan mahdollisuutta ei hetkeen Pahkikselle anneta. Eli jos lähtee roisisti pois, niin sama homma: tekeminen loppuu siihen. Tätä tehty myös jo treeneissä ja näyttäisi pelaavan. Tehty vielä tarkoituksellisesti mm. A:lla turha persjättö ja valssi muurille jotta saadaan oikein kunnolla häiriötä.
Tänään oltiin taas osteopaatilla ja Pahkis oli vastannut edelliseen hoitoon hyvin. Hoitosetä sanoi, että Pahkiksella on lukko selkärangassa, mutta se oli siis ihan mekaaninen, eikä johtunut tuosta aiemmasta. Lukkoon laitettiin avain jaranka on nyt rasvattu ja pikkumies taas valmis menemään kovaa.
Tokoilua ollaan taas käynnistämässä. Pitoharjoitukset jatkuu ja näyttää siellä jotain pientä edistystäkin olevan. Hyvä niin, sillä nouto on tällä hetkellä edelleen se blokkeri, joka estää menemästä avoimeen. No siis noutaa se kyllä, mutta ei niin että siitä tekisi mieli antaa 11 pistettä. Seuraamisessa on töitä vielä, mutta siinäkin ollaan menty eteenpäin. Maanantaina oltiin Annan ja Leean kanssa treenailemassa ja oli taas kyllä hyvä, että joku toimi silminä. Heti löytyi turhia manöövereitä.
Niin ja otettiin me myös keppien sisäänmenot työn alle. Eli iskin pihaan kolme keppiä ja niillä tehdään sisäänmenoja naksun avulla. Katsotaan mitä saadaan tuolla pilattua :D
On tässä todella huonojakin uutisia: Allilla tapahtui eilen vatsalaukun kiertymä, mutta onneksi saatiin se heti leikkauspöydälle niin päästiin suhteessa melko pienillä vahingoilla. Tuossa se nyt makoilee ja toipuilee jalkojen juuressa. Onneksi. Vielä ei olla voiton puolella, mutta toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä. Eilen ja tänään on käynyt niin moni asia mielessä, että haluan tuota hiukan pureksia ennenkuin laitan siitä tänne. Allin merkitys on minulle vain niin suuri.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Toinen nolla
Nonih. Otettiin sitten oppia viimekertaisista. Eli tällä kertaa oltiin Janakkalassa neljän radan verran. Ensimmäisellä radalla Pahkis lähti ihan roisisti omia teitään ja lopetin radan neljän esteen jälkeen. Toinen rata olikin jo parempi ja itseasiassa näin jälkeenpäin sekin oli oikein hyvä. Ohjasin itse Pahkiksen omalla kiireellä väärään putken päähän, mutta Pahkis teki juuri niin kuin ohjasinkin. Eli ei voi kuin peiliin katsoa tuosta hyllystä. Sikäli harmi, että sekin olisi ollut muuten puhdas rata. Lauantai illalla sitten sovittiin Pahkiksen kanssa, että huomenna ei kumpikaan kämmäile - ainakaan eri aikaan. No, sunnuntain ekalla Pahkis tiputti riman keinun ja putken välistä. Pahkikselle aika perus tiputus. Edessä imueste niin fokus siirtyy sinne eikä keskity rimaan. Muuten rata oli hyvä, lopussa itse en ottanut Pahkista lopun hypyn jälkeen tarpeeksi kiinni ja kaarsi leveäksi ohi viimeisen hypyn. Kämmättiin siis molemmat samaan aikaan. Kymppi siitä taisi tulla loppujen lopuksi. Rata oli muuten taas hyvä, mutta harmitti tuo rima ja tuo oma kämmi - varsinkin kun olin miettinyt, että otan sen hiukan haltuun siinä hypyllä. En sitten tehnyt niin ja sitten kävi näin. Muutenkin täytyy luottaa siihen omaan tunteeseen mitä pitää tehdä, mihin ehtii ja miten ehtii. Toisaalta myös luottaa siihen mitä Pahkis jo osaa ja käyttää sitä.
Sunnuntain toisella radalla teinkin niin ja rata osui hyvin nappiin. Pieni rapsahdus kuului ihan ensimmäisestä rimasta, mutta muuten se meni just niin kuin piti ja olin suunnitellut. Pahkis haki an jälkeiset hypyt kaukaa ohjaamalla juuri niin kuin sen uskoinkin ja pystyin näin sijoittumaan hyvin keppien alkuun ja näin Pahkis tiesi jo pitkältä mihin mennään ja siten se sai linjattua itsensä ja vauhtinsa oikein. Puomilla luotin sen kontaktiin täysin ja irtosin puomilta seuraavan hypyn taakse merkkaamaan sitä. Putken jälkeiseen persjättöön ehdin hyvin ja Pahkis haki loppusuoran esteet hyvin ja imi päättäväisesti eteenpäin. Se rata tuntui ihan hullun hyvältä. Parasta kaikessa oli se, miltä Pahkis näytti radan jälkeen. Se tiesi tasan tarkkaan tehneensä hemmetin hyvin. Se tiesi, että olin aidosti tyytyväinen. Se paistoi siitä ulos ja se kuva jäi omaan mieleeni. Muuten en muista siitä radasta juuri mitään, mutta onneksi se paras hetki on tuolla muistilokerossa. Tuo oli juuri sellainen hetki minkä takia tätä kaikkea teen.
Tiistaina kävin tokokoulutusten jälkeen pikkuisen treenaamassa. Oli pakko kokeilla erästä jarrutuskohtaa viikonlopun radoilta. Samalla tein pari kertaa kepit kaukaa lähetettynä ja Pahkis haki ne oikein mallikkaasti. Yhtä sulkukulmaa ei ekalla kerralla halunnut taivuttaa sisään ensimmäiseen väliin, mutta toisella kerralla jo sitten solahti sisään.
Tänään oltiin käsittelyssä ja kireyttä löytyi oikealta puolelta. Takapään kireys kuulemma johtui etupäästä, mikä siis on hyvä juttu. Mietin, että tuo voi itseasiassa olla syy tuohon, ettei Pahkis käänny ihan niin hyvin vasemmalle kuin oikealle. En sitten tiedä, mutta katsotaan ensi käynnillä miltä tilanne näyttää.
Nyt on pari viikkoa kisataukoa ja agitreeniä teen vasta ensi torstaina. Sitten taas olisi kisapuristus. Sillä välin keskitytään tokoiluun ja koitetaan saada sitä murheenkryyniä, eli noutoa eteenpäin...
Kone on tällä hetkellä huollossa, joten en pääse siirtämään videoita, mutta tulevat kun saadaan kalusto kuntoon.
Tänään tuolla käsittelyssä taas pohdin tuota Pahkiksen lonkkajuttua ja treeniä. Mietin kaikkea sitä mitä sen kanssa menettäsi, jos sen kanssa ei treenaisi. Meidän suhde olisi ihan toisenlainen ja Pahkiksen elämä varmasti paljon tylsempää ja turhempaa. Mietin myös sitä miten nappi koira se mulle on. Uskon, että sen hulluus ja mun rauhallisuus toimii hyvin yhteen. Pidän juuri siitä miten se tekee ihan kaiken ihan täysillä. Oli se sitten mitä vaan. Eihän se nyt arjessa mikään helpoin otus ole, mutta eipä sitä lampaalla olisi kiva harrastaakaan. Pidän siitä miten sitä ärsyttää kun se ei osaa ja miten se vaan yrittää enemmän ja enemmän. Pidän siitä että se asettaa minulle haasteen - haasteen siitä, että se ottaa kaiken sen minkä sille antaa ja sen että se tekee asiat pienellä vihjeellä ja sopivalla ajatuksella. Hauskinta on se kun se odottaa ja kysyy lupaa, vaikka hypätä kivelle, sitten vähän naurahdan sille ja sitä ihan pikkusen ärsyttää ja sitten mennään täysillä.
Sunnuntain toisella radalla teinkin niin ja rata osui hyvin nappiin. Pieni rapsahdus kuului ihan ensimmäisestä rimasta, mutta muuten se meni just niin kuin piti ja olin suunnitellut. Pahkis haki an jälkeiset hypyt kaukaa ohjaamalla juuri niin kuin sen uskoinkin ja pystyin näin sijoittumaan hyvin keppien alkuun ja näin Pahkis tiesi jo pitkältä mihin mennään ja siten se sai linjattua itsensä ja vauhtinsa oikein. Puomilla luotin sen kontaktiin täysin ja irtosin puomilta seuraavan hypyn taakse merkkaamaan sitä. Putken jälkeiseen persjättöön ehdin hyvin ja Pahkis haki loppusuoran esteet hyvin ja imi päättäväisesti eteenpäin. Se rata tuntui ihan hullun hyvältä. Parasta kaikessa oli se, miltä Pahkis näytti radan jälkeen. Se tiesi tasan tarkkaan tehneensä hemmetin hyvin. Se tiesi, että olin aidosti tyytyväinen. Se paistoi siitä ulos ja se kuva jäi omaan mieleeni. Muuten en muista siitä radasta juuri mitään, mutta onneksi se paras hetki on tuolla muistilokerossa. Tuo oli juuri sellainen hetki minkä takia tätä kaikkea teen.
Tiistaina kävin tokokoulutusten jälkeen pikkuisen treenaamassa. Oli pakko kokeilla erästä jarrutuskohtaa viikonlopun radoilta. Samalla tein pari kertaa kepit kaukaa lähetettynä ja Pahkis haki ne oikein mallikkaasti. Yhtä sulkukulmaa ei ekalla kerralla halunnut taivuttaa sisään ensimmäiseen väliin, mutta toisella kerralla jo sitten solahti sisään.
Tänään oltiin käsittelyssä ja kireyttä löytyi oikealta puolelta. Takapään kireys kuulemma johtui etupäästä, mikä siis on hyvä juttu. Mietin, että tuo voi itseasiassa olla syy tuohon, ettei Pahkis käänny ihan niin hyvin vasemmalle kuin oikealle. En sitten tiedä, mutta katsotaan ensi käynnillä miltä tilanne näyttää.
Nyt on pari viikkoa kisataukoa ja agitreeniä teen vasta ensi torstaina. Sitten taas olisi kisapuristus. Sillä välin keskitytään tokoiluun ja koitetaan saada sitä murheenkryyniä, eli noutoa eteenpäin...
Kone on tällä hetkellä huollossa, joten en pääse siirtämään videoita, mutta tulevat kun saadaan kalusto kuntoon.
Tänään tuolla käsittelyssä taas pohdin tuota Pahkiksen lonkkajuttua ja treeniä. Mietin kaikkea sitä mitä sen kanssa menettäsi, jos sen kanssa ei treenaisi. Meidän suhde olisi ihan toisenlainen ja Pahkiksen elämä varmasti paljon tylsempää ja turhempaa. Mietin myös sitä miten nappi koira se mulle on. Uskon, että sen hulluus ja mun rauhallisuus toimii hyvin yhteen. Pidän juuri siitä miten se tekee ihan kaiken ihan täysillä. Oli se sitten mitä vaan. Eihän se nyt arjessa mikään helpoin otus ole, mutta eipä sitä lampaalla olisi kiva harrastaakaan. Pidän siitä miten sitä ärsyttää kun se ei osaa ja miten se vaan yrittää enemmän ja enemmän. Pidän siitä että se asettaa minulle haasteen - haasteen siitä, että se ottaa kaiken sen minkä sille antaa ja sen että se tekee asiat pienellä vihjeellä ja sopivalla ajatuksella. Hauskinta on se kun se odottaa ja kysyy lupaa, vaikka hypätä kivelle, sitten vähän naurahdan sille ja sitä ihan pikkusen ärsyttää ja sitten mennään täysillä.
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Otteetonta
No olihan radat sitten mikkelissä. Ei itse radoissa mitään vikaa ollut, mutta siis oma työskentely oli jostain ihan väärältä planeetalta - liekö Siriuksesta vai mistä. Pitäis varmaan olla pari pakollista raipaniskua niin tulisi vähän otetta ohjaamiseen. Ei jäänyt hyvä mieli. Ei. Huoh... Tai no oli siellä yksi ihan ok rata, mutta sekään ei tuntumaltaan ollut hyvä. Keräillään tässä nyt, nuollaan haavoja ja mietitään ja sitten viikonloppuna mennään eri meiningillä Janakkalassa. Se on näin.
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Kesää
Nonnih, aikaa on vierähtänyt viime postauksesta vaikka kuinka, mutta ei anneta sen häiritä - onpahan enemmän kerrottavaa. Kesälomaa on vietetty ja kisoja kierretty. Tässä saldoa.
Eli viime kerrasta on kisattu Riksussa, joka ei mennyt mitenkään hyvin. Radat oli melkoisen kummallisia ykkösten radoiksi. Linjat epäloogisia ja nopealle ja nuorelle koiralle melkoisen haastavia. Eräässäkin radassa oli kepit - muuri - hyppy - a, tehty niin, että koiralle ei käytännössä saanut mitään järkevää ohjausta aikaiseksi. Noh mutta onneksi noita nyt on harvemmin tullut vastaan. Hyllyjä siis kerättiin tuolta. Sitten taisikin olla seuraavana jo Tuorlan Juhannuskarkelot, joissa sitten saatiinkin ensimmäinen nolla aikaiseksi. Rata oli hyvä - parannettavaa oli tietenkin, mutta jälkimaku siitä oli hyvä. Loppu karkeloista menikin sitten hyllyjen parissa. Taisi siellä joku vitonenkin olla välissä, mutta ei sillä ole suurempaa merkitystä. Sitten agipuolella olikin seuraavaksi Kokkola, jossa sama linja jatkui, eli hyllyjen parissa pyöriessä. Oli siellä yksi vitonenkin välissä. Eli siis ei kummempia tuloksia, mutta ei ne nyt sitten loppupeleissä niin kaukana nollista ole olleet. Aina on ollut jotain. Oikeastaan aina on ollut rima taikka itse sössitty kepit. Pahkis on kuitenkin ollut ihan hansikkaassa ja menee sinne minne ohjaan. Eteenpäin menemisen halu on niin valtava, ettei aina sitten kerää kaikkia esteitä matkalta tai keskity linjauksen ensimmäiseen hyppyyn. Vähän ehkä hankala selittää selkeästi. Huomenna taas treenaamaan ja viikonloppuna kisaamaan Mikkeliin ja sen jälkeen seuraava koitos Janakkalassa. Josko sieltä saisi yhden nollan kerättyä.
Tokourakin korkattiin ja ihan hyvällä tuloksella. 191,5 pistettä. Sikäli harmi, että sössin itse hypyssä pisteen, koska sanoin yhden lisäkäskyn ennen hyppykäskyä. Pahkis tuijotti valmis sanan jälkeen vain hyppyä ja otin siihen kontaktin Pahkis-käskyllä, josta sitten tuo piste meni. Olisihan se sen hypännyt oikein ilman tuotakin, mutta tuo kontaktin vaatiminen tuli ihan selkärangasta. Ehkä harmittamaan hiukan jäi luoksetulosta vähennetty piste, joka ilmeisesti lähti vinosta perusasennosta. Ei muuten mutta toisella portsulla samasta vinoudesta sai kyllä ihan kympin. Noh arvostelulaji on arvostelulaji. Seuraaminen oli vähän rivoa: hyppi ja pomppi, mutta se oli sellaista mitä oletinkin sen olevan tässä vaiheessa. Se oli hyvä, ettei Pahkis lämmennyt kokeessa haukulle, jota hiukan uumoilin. Hyvä näin. Seuruutuksessa tuo palkkaamattomuus näkyi, mutta muuten Pahkis toimi hyvin ja olin siihen kovin, kovin tyytyväinen. Ava ja Laura oli samassa kokeessa ja heillä meni sangen hyvin: upeata 200:n pisteen sarjaa aina hypylle asti, mutta sitten menikin plörinäksi. No, ykköstulos kuitenkin ja hyvä mieli. Osaa se Sillikin.
Mitäpä nyt.
Agitreenit jatkuu. Huomenna treeneihin siis. Treenit on mennyt hyvin ja huonosti. Olen oppinut monia asioita ja ymmärtänyt toisia. Ollaan menty eteenpäin.
Tokotreenit jatkuu. Tänään treeneihin siis. Nouto on ihan syvältä. Ei toimi mikään. Mälvää ja mälvää. Ärsyttää kun mikään menetelmä ei tunnu vievän mihinkään. Muuten menee ihan hyvin. Seuruutusta hiotaan, luoksetuloon lisäsin eilen pysähdyksen, eikä se mihinkään pysähtynyt. Arvasin. Täysillä katsokaas. No tuota nyt korjaillaan ja sitten aloitetaan tasapainottelu. Näillä mennään ja edetään. Nyt pitää mennä jatkamaan lomailua.
Eli viime kerrasta on kisattu Riksussa, joka ei mennyt mitenkään hyvin. Radat oli melkoisen kummallisia ykkösten radoiksi. Linjat epäloogisia ja nopealle ja nuorelle koiralle melkoisen haastavia. Eräässäkin radassa oli kepit - muuri - hyppy - a, tehty niin, että koiralle ei käytännössä saanut mitään järkevää ohjausta aikaiseksi. Noh mutta onneksi noita nyt on harvemmin tullut vastaan. Hyllyjä siis kerättiin tuolta. Sitten taisikin olla seuraavana jo Tuorlan Juhannuskarkelot, joissa sitten saatiinkin ensimmäinen nolla aikaiseksi. Rata oli hyvä - parannettavaa oli tietenkin, mutta jälkimaku siitä oli hyvä. Loppu karkeloista menikin sitten hyllyjen parissa. Taisi siellä joku vitonenkin olla välissä, mutta ei sillä ole suurempaa merkitystä. Sitten agipuolella olikin seuraavaksi Kokkola, jossa sama linja jatkui, eli hyllyjen parissa pyöriessä. Oli siellä yksi vitonenkin välissä. Eli siis ei kummempia tuloksia, mutta ei ne nyt sitten loppupeleissä niin kaukana nollista ole olleet. Aina on ollut jotain. Oikeastaan aina on ollut rima taikka itse sössitty kepit. Pahkis on kuitenkin ollut ihan hansikkaassa ja menee sinne minne ohjaan. Eteenpäin menemisen halu on niin valtava, ettei aina sitten kerää kaikkia esteitä matkalta tai keskity linjauksen ensimmäiseen hyppyyn. Vähän ehkä hankala selittää selkeästi. Huomenna taas treenaamaan ja viikonloppuna kisaamaan Mikkeliin ja sen jälkeen seuraava koitos Janakkalassa. Josko sieltä saisi yhden nollan kerättyä.
Tokourakin korkattiin ja ihan hyvällä tuloksella. 191,5 pistettä. Sikäli harmi, että sössin itse hypyssä pisteen, koska sanoin yhden lisäkäskyn ennen hyppykäskyä. Pahkis tuijotti valmis sanan jälkeen vain hyppyä ja otin siihen kontaktin Pahkis-käskyllä, josta sitten tuo piste meni. Olisihan se sen hypännyt oikein ilman tuotakin, mutta tuo kontaktin vaatiminen tuli ihan selkärangasta. Ehkä harmittamaan hiukan jäi luoksetulosta vähennetty piste, joka ilmeisesti lähti vinosta perusasennosta. Ei muuten mutta toisella portsulla samasta vinoudesta sai kyllä ihan kympin. Noh arvostelulaji on arvostelulaji. Seuraaminen oli vähän rivoa: hyppi ja pomppi, mutta se oli sellaista mitä oletinkin sen olevan tässä vaiheessa. Se oli hyvä, ettei Pahkis lämmennyt kokeessa haukulle, jota hiukan uumoilin. Hyvä näin. Seuruutuksessa tuo palkkaamattomuus näkyi, mutta muuten Pahkis toimi hyvin ja olin siihen kovin, kovin tyytyväinen. Ava ja Laura oli samassa kokeessa ja heillä meni sangen hyvin: upeata 200:n pisteen sarjaa aina hypylle asti, mutta sitten menikin plörinäksi. No, ykköstulos kuitenkin ja hyvä mieli. Osaa se Sillikin.
Mitäpä nyt.
Agitreenit jatkuu. Huomenna treeneihin siis. Treenit on mennyt hyvin ja huonosti. Olen oppinut monia asioita ja ymmärtänyt toisia. Ollaan menty eteenpäin.
Tokotreenit jatkuu. Tänään treeneihin siis. Nouto on ihan syvältä. Ei toimi mikään. Mälvää ja mälvää. Ärsyttää kun mikään menetelmä ei tunnu vievän mihinkään. Muuten menee ihan hyvin. Seuruutusta hiotaan, luoksetuloon lisäsin eilen pysähdyksen, eikä se mihinkään pysähtynyt. Arvasin. Täysillä katsokaas. No tuota nyt korjaillaan ja sitten aloitetaan tasapainottelu. Näillä mennään ja edetään. Nyt pitää mennä jatkamaan lomailua.
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Kohti seuraavaa kertaa
Seuraavan kerran sitten kotihallissa Riihimäellä. Viikon päästä sitten taas mennään. Ollaan nyt muutaman kerran käyty treenamassa lyhyesti edellisistä kisoista opittuja juttuja.
Rimat
Rimoja siis putoili kisoissa niin omista möhläyksistä kuin muutenkin. Huomattiin siis, että Pahkis ei oikein osaa, viitsi tai ehdi hahmoittaa sopivaa ponnistuskohtaa ja tämän takia tiputtelee rimoja. Tätä tapahtuu etenkin menessä Täysiä (tm) ja kohti jotain imuestettä, esimerkiksi putkea. Treenailtu on nyt sitten niin, että pari hyppyä eri väleillä ennen putkea tai kaksi putkea, joiden välissä muutama hyppy. Idea siis se, että täysillä mennään ja kohti putkea. Välissä ei sen kummempaa ohjausta, annetaan pojan suoriutua. Suorituskerroilla aina vaihdetaan hyppyjen paikkaa, jotta joutuu joka kerta miettimään tuon ongelman uudestaa. Jos pudottaa niin ei palkkaa ja sarja alusta uudestaan. Alusta siksi, että virhe tapahtuu ponnistuksen hahmottamisessa ko. vauhdissa. Jotta tilanne on sama on mielestäni koko sarja otettava alusta eikä vain esim ko. hyppyä.
Toinen seikka oli ohjausräpellykset, joita ei olla treenattu. Täytyy muistaa treenata.
Lähdöt
Lähdöissä nyt sinänsä ei ollut ongelmaa - Pahkis pysyi mihin sen jätin ja lähti kun pyysin. Mutta ollaan silti oltu tässä niin tarkkana kuin vain minä voin olla. Eli ei kovin.
Jarrutukset
Eilen vähän koklattiin ja treenattiin. Pahkis jarraili hyvin ja palkkasin siitä. Treenataan lisää.
Rimat
Rimoja siis putoili kisoissa niin omista möhläyksistä kuin muutenkin. Huomattiin siis, että Pahkis ei oikein osaa, viitsi tai ehdi hahmoittaa sopivaa ponnistuskohtaa ja tämän takia tiputtelee rimoja. Tätä tapahtuu etenkin menessä Täysiä (tm) ja kohti jotain imuestettä, esimerkiksi putkea. Treenailtu on nyt sitten niin, että pari hyppyä eri väleillä ennen putkea tai kaksi putkea, joiden välissä muutama hyppy. Idea siis se, että täysillä mennään ja kohti putkea. Välissä ei sen kummempaa ohjausta, annetaan pojan suoriutua. Suorituskerroilla aina vaihdetaan hyppyjen paikkaa, jotta joutuu joka kerta miettimään tuon ongelman uudestaa. Jos pudottaa niin ei palkkaa ja sarja alusta uudestaan. Alusta siksi, että virhe tapahtuu ponnistuksen hahmottamisessa ko. vauhdissa. Jotta tilanne on sama on mielestäni koko sarja otettava alusta eikä vain esim ko. hyppyä.
Toinen seikka oli ohjausräpellykset, joita ei olla treenattu. Täytyy muistaa treenata.
Lähdöt
Lähdöissä nyt sinänsä ei ollut ongelmaa - Pahkis pysyi mihin sen jätin ja lähti kun pyysin. Mutta ollaan silti oltu tässä niin tarkkana kuin vain minä voin olla. Eli ei kovin.
Jarrutukset
Eilen vähän koklattiin ja treenattiin. Pahkis jarraili hyvin ja palkkasin siitä. Treenataan lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
