lauantai 3. syyskuuta 2011

Kaksivuotias

Hassua, että muistan selvästi sen päivän kaksi vuotta sitten kun olin paalamassa Rajamäeltä Allin kanssa tokotreeneistä kotiin. Hiukan ennen lopentien risteystä puhelin soi, vedin auton parkkiin kun näin soittajan olevan Noora. Siitä se sitten lähti. Pitkään meni ennenkuin oli varmaa, että juuri Pahkis tulisi meille. Narttuahan olimme etsimässä, mutta kyllä silti jo ennen luovutusta oli tuntunut siltä, että tuo uros olisi ehkä sopivampi. Sieltähän se sitten meille viimein kotiin tuli - Pahkis.

Kahteen vuoteen mahtuu kyllä monenlaista. Hyviä ja huonoja asioita. Uskon niin, että ne huonot asiat on siksi, että hyvät tuntuu entistä paremmalta. Entistä isommalta. Merkityksellisemmältä. Ja siksi, että sitä osaa ottaa pienistäkin asioista ne pienet ilot irti.

 Ajattelin että olisin tähän jotenkin koostanut jotain saavutuksia tai sellaisia konkreettisia opittuja asioita, mutta jotenkin tuntuu että on niin monta asiaa mitä taähän haluaisi listata. Kovin monet niistä liittyy omaan oppimiseen ja kehittymiseen. Minun ja Pahkiksen suhteen kehittymiseen ja muuttumiseen. Siihen meidän juttuun. En tiedä onko sitä, mutta minusta tuntuu siltä ja onko sitä sitten muulla merkitystäkään.

Mutta laitetaan tähän nyt missä ollaan tänään:
Toko: ALO 1. Tulos 191,5 pistettä
Agi: 1 -luokka, kaksi nollaa.

Eli ei kovin pitkällä :D

 Hommaa siis riittää vielä. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa vuotta ja mitä se tuo tullessaan.

Jostain kumpusi tarve ottaa monen vuoden jälkeen myös kynä käteen. Vähän lyhyt siitä tuli.


keskiviikko 31. elokuuta 2011

Letkeä ranka

Taas on jokunen aika ehtinyt vierähtää. Eli mitäs kaikkea tässä matkalla onkaan oikeastaan sattunut....

Noh. Pahkis oli edellisten kisojen jälkeen lomalla ja kävi osteopaatin hoidossa, jossa todettiin oikean puolen olevan kireä ja tämä siis olisi etupään takia. Miksi etupään, ei voi tietää, mutta jotain siellä on jossain vaiheessa sattunut, joka sitten vielä peilasi tuolla tavalla. Pahkis vastasi kuitenkin käsittelyyn hyvin. Pahkis oli käsittelyn jälkeen tauolla reilun viikon verran ja sai vielä pari hierontakertaakin väliin ja hieroja totesi, että ranka on nyt letkein mitä ikinä onkaan ollut. Hyvä siis niin. Saatiin myös takajalkojen venytyskuuria - lähinnä siis vain totuttelua venytykseen. Levon ja käsittelyn jälkeen Pahkis kävi kisoissa, jotka ei nyt todellakaan menneet kovin vahvasti. Pahkis oli melkoisen raisulla, tottelemattomalla ja itsepäisellä päällä, joten ei oikein hommista tullut mitään. Pahkis oli ihan mahdoton lähdöissä ja mahdoton kontakteilla. Hyi. Eli paluu sorvin ääreen ja uutta lähestymistä.

Nooran treenit on alkaneet ja siellä on lähdetty ihan perusasioista liikkeelle. Hyvä niin, koska vaikka vielä olenkin liikkeellä ihan perusasioissa, on niitä nyt jo hyvä kerrata. Nyt on jo muodostunut enemmän ymmärrystä ja käsitystä ohjauksesta ja ohjauskuvioista ja toisaalta jo varmaan muodostunut jotain pahoja tapojakin, niin nyt on sangen oiva hetki palata ihan lähtöruutuun. Nyt ollaan siis pureksittu valssia ja takaaleikkauksia.

Lähtöön otettiin nyt sellainen lähestyminen, että Pahkiksen on pysyttävä siellä istumassa ja samassa paikassa. Piste. Eli jos Pahkis liikkuu tai nousee, homma lakkaa siihen. Pahkis suusanallisten moitteiden siivittämänä hihnaan ja ripeästi pois kentältä ja tarvittaessa autoon asti. Tätä tehty nyt parissa treenissä ja näyttäisi uppoavan. Täytyy vkäydä myös epiksissä tekemässä sama homma.

Kontakteilla lähestyminen on samanlainen. Aikaisemmin olen antanut Pahkikselle mahdollisuuden korjata virheensä tekemällä koko esteen uudestaan. Nyt kuitenkin tuotakaan mahdollisuutta ei hetkeen Pahkikselle anneta. Eli jos lähtee roisisti pois, niin sama homma: tekeminen loppuu siihen. Tätä tehty myös jo treeneissä ja näyttäisi pelaavan. Tehty vielä tarkoituksellisesti mm. A:lla turha persjättö ja valssi muurille jotta saadaan oikein kunnolla häiriötä.

Tänään oltiin taas osteopaatilla ja Pahkis oli vastannut edelliseen hoitoon hyvin. Hoitosetä sanoi, että Pahkiksella on lukko selkärangassa, mutta se oli siis ihan mekaaninen, eikä johtunut tuosta aiemmasta. Lukkoon laitettiin avain jaranka on nyt rasvattu ja pikkumies taas valmis menemään kovaa.

Tokoilua ollaan taas käynnistämässä. Pitoharjoitukset jatkuu ja näyttää siellä jotain pientä edistystäkin olevan. Hyvä niin, sillä nouto on tällä hetkellä edelleen se blokkeri, joka estää menemästä avoimeen. No siis noutaa se kyllä, mutta ei niin että siitä tekisi mieli antaa 11 pistettä. Seuraamisessa on töitä vielä, mutta siinäkin ollaan menty eteenpäin. Maanantaina oltiin Annan ja Leean kanssa treenailemassa ja oli taas kyllä hyvä, että joku toimi silminä. Heti löytyi turhia manöövereitä.

Niin ja otettiin me myös keppien sisäänmenot työn alle. Eli iskin pihaan kolme keppiä ja niillä tehdään sisäänmenoja naksun avulla. Katsotaan mitä saadaan tuolla pilattua :D

On tässä todella huonojakin uutisia: Allilla tapahtui eilen vatsalaukun kiertymä, mutta onneksi saatiin se heti leikkauspöydälle niin päästiin suhteessa melko pienillä vahingoilla. Tuossa se nyt makoilee ja toipuilee jalkojen juuressa. Onneksi. Vielä ei olla voiton puolella, mutta toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä. Eilen ja tänään on käynyt niin moni asia mielessä, että haluan tuota hiukan pureksia ennenkuin laitan siitä tänne. Allin merkitys on minulle vain niin suuri.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Toinen nolla

Nonih. Otettiin sitten oppia viimekertaisista. Eli tällä kertaa oltiin Janakkalassa neljän radan verran. Ensimmäisellä radalla Pahkis lähti ihan roisisti omia teitään ja lopetin radan neljän esteen jälkeen. Toinen rata olikin jo parempi ja itseasiassa näin jälkeenpäin sekin oli oikein hyvä. Ohjasin itse Pahkiksen omalla kiireellä väärään putken päähän, mutta Pahkis teki juuri niin kuin ohjasinkin. Eli ei voi kuin peiliin katsoa tuosta hyllystä. Sikäli harmi, että sekin olisi ollut muuten puhdas rata. Lauantai illalla sitten sovittiin Pahkiksen kanssa, että huomenna ei kumpikaan kämmäile - ainakaan eri aikaan. No, sunnuntain ekalla Pahkis tiputti riman keinun ja putken välistä. Pahkikselle aika perus tiputus. Edessä imueste niin fokus siirtyy sinne eikä keskity rimaan. Muuten rata oli hyvä, lopussa itse en ottanut Pahkista lopun hypyn jälkeen tarpeeksi kiinni ja kaarsi leveäksi ohi viimeisen hypyn. Kämmättiin siis molemmat samaan aikaan. Kymppi siitä taisi tulla loppujen lopuksi. Rata oli muuten taas hyvä, mutta harmitti tuo rima ja tuo oma kämmi - varsinkin kun olin miettinyt, että otan sen hiukan haltuun siinä hypyllä. En sitten tehnyt niin ja sitten kävi näin. Muutenkin täytyy luottaa siihen omaan tunteeseen mitä pitää tehdä, mihin ehtii ja miten ehtii. Toisaalta myös luottaa siihen mitä Pahkis jo osaa ja käyttää sitä.

Sunnuntain toisella radalla teinkin niin ja rata osui hyvin nappiin. Pieni rapsahdus kuului ihan ensimmäisestä rimasta, mutta muuten se meni just niin kuin piti ja olin suunnitellut. Pahkis haki an jälkeiset hypyt kaukaa ohjaamalla juuri niin kuin sen uskoinkin ja pystyin näin sijoittumaan hyvin keppien alkuun ja näin Pahkis tiesi jo pitkältä mihin mennään ja siten se sai linjattua itsensä ja vauhtinsa oikein. Puomilla luotin sen kontaktiin täysin ja irtosin puomilta seuraavan hypyn taakse merkkaamaan sitä. Putken jälkeiseen persjättöön ehdin hyvin ja Pahkis haki loppusuoran esteet hyvin ja imi päättäväisesti eteenpäin. Se rata tuntui ihan hullun hyvältä. Parasta kaikessa oli se, miltä Pahkis näytti radan jälkeen. Se tiesi tasan tarkkaan tehneensä hemmetin hyvin. Se tiesi, että olin aidosti tyytyväinen. Se paistoi siitä ulos ja se kuva jäi omaan mieleeni. Muuten en muista siitä radasta juuri mitään, mutta onneksi se paras hetki on tuolla muistilokerossa. Tuo oli juuri sellainen hetki minkä takia tätä kaikkea teen.

Tiistaina kävin tokokoulutusten jälkeen pikkuisen treenaamassa. Oli pakko kokeilla erästä jarrutuskohtaa viikonlopun radoilta. Samalla tein pari kertaa kepit kaukaa lähetettynä ja Pahkis haki ne oikein mallikkaasti. Yhtä sulkukulmaa ei ekalla kerralla halunnut taivuttaa sisään ensimmäiseen väliin, mutta toisella kerralla jo sitten solahti sisään.

Tänään oltiin käsittelyssä ja kireyttä löytyi oikealta puolelta. Takapään kireys kuulemma johtui etupäästä, mikä siis on hyvä juttu. Mietin, että tuo voi itseasiassa olla syy tuohon, ettei Pahkis käänny ihan niin hyvin vasemmalle kuin oikealle. En sitten tiedä, mutta katsotaan ensi käynnillä miltä tilanne näyttää.

Nyt on pari viikkoa kisataukoa ja agitreeniä teen vasta ensi torstaina. Sitten taas olisi kisapuristus. Sillä välin keskitytään tokoiluun ja koitetaan saada sitä murheenkryyniä, eli noutoa eteenpäin...

Kone on tällä hetkellä huollossa, joten en pääse siirtämään videoita, mutta tulevat kun saadaan kalusto kuntoon.

Tänään tuolla käsittelyssä taas pohdin tuota Pahkiksen lonkkajuttua ja treeniä. Mietin kaikkea sitä mitä sen kanssa menettäsi, jos sen kanssa ei treenaisi. Meidän suhde olisi ihan toisenlainen ja Pahkiksen elämä varmasti paljon tylsempää ja turhempaa. Mietin myös sitä miten nappi koira se mulle on. Uskon, että sen hulluus ja mun rauhallisuus toimii hyvin yhteen. Pidän juuri siitä miten se tekee ihan kaiken ihan täysillä. Oli se sitten mitä vaan. Eihän se nyt arjessa mikään helpoin otus ole, mutta eipä sitä lampaalla olisi kiva harrastaakaan. Pidän siitä miten sitä ärsyttää kun se ei osaa ja miten se vaan yrittää enemmän ja enemmän. Pidän siitä että se asettaa minulle haasteen - haasteen siitä, että se ottaa kaiken sen minkä sille antaa ja sen että se tekee asiat pienellä vihjeellä ja sopivalla ajatuksella. Hauskinta on se kun se odottaa ja kysyy lupaa, vaikka hypätä kivelle, sitten vähän naurahdan sille ja sitä ihan pikkusen ärsyttää ja sitten mennään täysillä.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Otteetonta

No olihan radat sitten mikkelissä. Ei itse radoissa mitään vikaa ollut, mutta siis oma työskentely oli jostain ihan väärältä planeetalta - liekö Siriuksesta vai mistä. Pitäis varmaan olla pari pakollista raipaniskua niin tulisi vähän otetta ohjaamiseen. Ei jäänyt hyvä mieli. Ei. Huoh... Tai no oli siellä yksi ihan ok rata, mutta sekään ei tuntumaltaan ollut hyvä. Keräillään tässä nyt, nuollaan haavoja ja mietitään ja sitten viikonloppuna mennään eri meiningillä Janakkalassa. Se on näin.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kesää

Nonnih, aikaa on vierähtänyt viime postauksesta vaikka kuinka, mutta ei anneta sen häiritä - onpahan enemmän kerrottavaa. Kesälomaa on vietetty ja kisoja kierretty. Tässä saldoa.

Eli viime kerrasta on kisattu Riksussa, joka ei mennyt mitenkään hyvin. Radat oli melkoisen kummallisia ykkösten radoiksi. Linjat epäloogisia ja nopealle ja nuorelle koiralle melkoisen haastavia. Eräässäkin radassa oli kepit - muuri - hyppy - a, tehty niin, että koiralle ei käytännössä saanut mitään järkevää ohjausta aikaiseksi. Noh mutta onneksi noita nyt on harvemmin tullut vastaan. Hyllyjä siis kerättiin tuolta. Sitten taisikin olla seuraavana jo Tuorlan Juhannuskarkelot, joissa sitten saatiinkin ensimmäinen nolla aikaiseksi. Rata oli hyvä - parannettavaa oli tietenkin, mutta jälkimaku siitä oli hyvä. Loppu karkeloista menikin sitten hyllyjen parissa. Taisi siellä joku vitonenkin olla välissä, mutta ei sillä ole suurempaa merkitystä. Sitten agipuolella olikin seuraavaksi Kokkola, jossa sama linja jatkui, eli hyllyjen parissa pyöriessä. Oli siellä yksi vitonenkin välissä. Eli siis ei kummempia tuloksia, mutta ei ne nyt sitten loppupeleissä niin kaukana nollista ole olleet. Aina on ollut jotain. Oikeastaan aina on ollut rima taikka itse sössitty kepit. Pahkis on kuitenkin ollut ihan hansikkaassa ja menee sinne minne ohjaan. Eteenpäin menemisen halu on niin valtava, ettei aina sitten kerää kaikkia esteitä matkalta tai keskity linjauksen ensimmäiseen hyppyyn. Vähän ehkä hankala selittää selkeästi. Huomenna taas treenaamaan ja viikonloppuna kisaamaan Mikkeliin ja sen jälkeen seuraava koitos Janakkalassa. Josko sieltä saisi yhden nollan kerättyä.

Tokourakin korkattiin ja ihan hyvällä tuloksella. 191,5 pistettä. Sikäli harmi, että sössin itse hypyssä pisteen, koska sanoin yhden lisäkäskyn ennen hyppykäskyä. Pahkis tuijotti valmis sanan jälkeen vain hyppyä ja otin siihen kontaktin Pahkis-käskyllä, josta sitten tuo piste meni. Olisihan se sen hypännyt oikein ilman tuotakin, mutta tuo kontaktin vaatiminen tuli ihan selkärangasta. Ehkä harmittamaan hiukan jäi luoksetulosta vähennetty piste, joka ilmeisesti lähti vinosta perusasennosta. Ei muuten mutta toisella portsulla samasta vinoudesta sai kyllä ihan kympin. Noh arvostelulaji on arvostelulaji. Seuraaminen oli vähän rivoa: hyppi ja pomppi, mutta se oli sellaista mitä oletinkin sen olevan tässä vaiheessa. Se oli hyvä, ettei Pahkis lämmennyt kokeessa haukulle, jota hiukan uumoilin. Hyvä näin. Seuruutuksessa tuo palkkaamattomuus näkyi, mutta muuten Pahkis toimi hyvin ja olin siihen kovin, kovin tyytyväinen. Ava ja Laura oli samassa kokeessa ja heillä meni sangen hyvin: upeata 200:n pisteen sarjaa aina hypylle asti, mutta sitten menikin plörinäksi. No, ykköstulos kuitenkin ja hyvä mieli. Osaa se Sillikin.

Mitäpä nyt.

Agitreenit jatkuu. Huomenna treeneihin siis. Treenit on mennyt hyvin ja huonosti. Olen oppinut monia asioita ja ymmärtänyt toisia. Ollaan menty eteenpäin.

Tokotreenit jatkuu. Tänään treeneihin siis. Nouto on ihan syvältä. Ei toimi mikään. Mälvää ja mälvää. Ärsyttää kun mikään menetelmä ei tunnu vievän mihinkään. Muuten menee ihan hyvin. Seuruutusta hiotaan, luoksetuloon lisäsin eilen pysähdyksen, eikä se mihinkään pysähtynyt. Arvasin. Täysillä katsokaas. No tuota nyt korjaillaan ja sitten aloitetaan tasapainottelu. Näillä mennään ja edetään. Nyt pitää mennä jatkamaan lomailua.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Kohti seuraavaa kertaa

Seuraavan kerran sitten kotihallissa Riihimäellä. Viikon päästä sitten taas mennään. Ollaan nyt muutaman kerran käyty treenamassa lyhyesti edellisistä kisoista opittuja juttuja.

Rimat

Rimoja siis putoili kisoissa niin omista möhläyksistä kuin muutenkin. Huomattiin siis, että Pahkis ei oikein osaa, viitsi tai ehdi hahmoittaa sopivaa ponnistuskohtaa ja tämän takia tiputtelee rimoja. Tätä tapahtuu etenkin menessä Täysiä (tm) ja kohti jotain imuestettä, esimerkiksi putkea. Treenailtu on nyt sitten niin, että pari hyppyä eri väleillä ennen putkea tai kaksi putkea, joiden välissä muutama hyppy. Idea siis se, että täysillä mennään ja kohti putkea. Välissä ei sen kummempaa ohjausta, annetaan pojan suoriutua. Suorituskerroilla aina vaihdetaan hyppyjen paikkaa, jotta joutuu joka kerta miettimään tuon ongelman uudestaa. Jos pudottaa niin ei palkkaa ja sarja alusta uudestaan. Alusta siksi, että virhe tapahtuu ponnistuksen hahmottamisessa ko. vauhdissa. Jotta tilanne on sama on mielestäni koko sarja otettava alusta eikä vain esim ko. hyppyä.

Toinen seikka oli ohjausräpellykset, joita ei olla treenattu. Täytyy muistaa treenata.

Lähdöt

Lähdöissä nyt sinänsä ei ollut ongelmaa - Pahkis pysyi mihin sen jätin ja lähti kun pyysin. Mutta ollaan silti oltu tässä niin tarkkana kuin vain minä voin olla. Eli ei kovin.

Jarrutukset

Eilen vähän koklattiin ja treenattiin. Pahkis jarraili hyvin ja palkkasin siitä. Treenataan lisää.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Stadi Games, kisaraportti #2

Nyt on toiset kisat sitten takana. Tulossaldona lauantailta hylly ja vitonen. Sunnuntailta hylly ja kymppi. Eli ei siinä mielessä mitään ihmeellistä, mutta oppia sitäkin enemmän.

Eli lauantain ensimmäisellä radalla olin vielä ohjaamassa jotain ihan muuta koiraa kuin Pahkista. Ehkä Alli siinteli mielessä kun ohjasin. Noh, mutta ei siitä sen enempää. Toiselle radalle olin sitten jo herättänyt itseni ja kaivanut asenteen kohdilleen. Rata menikin hyvin ja tuntui hyvältä. Yhdessä kohdassa ajoin itseni suotta hiukan ahtaalle ja tuossa Pahkikselta sitten se rimakin putosi. Onhan siinä radalla paljon muutakin korjattavaa, mutta pitkästä aikaa meno Pahkiksen kanssa tuntui yhtenäiseltä ja siinä oli hyvä syke. Se tuntui pirun hyvältä ja esimerkiksi kepeille lähetys tarjosi minulle vau-faktoria.

Sunnuntaina olikin tarkoitus pitää sitten sama syke päällä jo alusta asti. Tällä kertaa muuten Laura ei ollut mukana henkisenä tukena, jotta olisi voinut pohtia ohjauksia. Mutta juu, asenne oli jo aamusta kohdallaan, alussa jäi ohjaus vähän varovaiseksi kun epäilin napauttaako Pahkis pituudelta näkyvät kepit jos työnnän sitä liikaa. Nyt siis työnsin liian vähän. Tuosta taisi tulla joku kielto tms. mutta ei sillä nyt sen isompaa merkitystä. Putken jälkeinen hypylle työntö onnistui ja ehdin hyvin persjättöön ennen rengasta - olin siellä missä olin ajatellutkin. Renkaan jälkeen Pahkis tiputti riman. Eihän se valssi nyt ihan kohdallaan ollut, mutta ei noin roisisti sitä rimaa olisi saanut pudottaa, joten lopetin radan siihen. Tein näin, koska tätä samaa teen myös treeneissä, enkä haluaisi, että Pahkis oppii että kisoissa voi rellestellä miten sattuu. Muuten tuntuma oli hyvä, ehkä vähän hätäinen olo, mutta silti ihan hallussa.

Agilityrata olikin profiililtaan erilainen ja vaikutti hyvältä ja kivalta radalta. Radalla pystyi mukavasti linjaamaan koiraa ja sitten itse taas sijoittumaan seuraavan kohtaan. Oli radassa myös oma suvantovaiheensa keinun jälkeen, josta sitten puomille pitikin putken jälkeen sykkiä. Hauska rata. Alun rima putosi ja keppejä edeltävä rima. Lopun putken ohjasin itse huonosti - en painanut liikkeellä tarpeeksi kohti suuaukkoa. Näytti se oma hölmöily taas naurattavan jo kesken rataakin.

Mutta siis loppujen lopuksi jäi erittäin hyvä mieli. Paljon jäi käteen valmistautumisesta ja rutiineista, löysin oman mielentilan ja mielestäni nyt toimivat alkurutiinit. Sitä täytyy pohtia miten vielä saisi ensimmäiselle radalle samaa mielentilaa. Tämä koskee myös Pahkista. Pojalla on panokset ensimmäisellä radalla aina pikkusen korkeammalla. Se oli myös hyvää, että osasin radan aikana ajatella. Toisen radan riman pudottua ajattelin, että nyt otan kontaktit rauhassa ja kunnolla kun nollaa ei enää ole saatavilla. Puomin olin suunnitellut leikkaavani takaa, mutta löysin itseni kuitenkin puomin toiselta puolelta, joten lennosta sitten muutin suunnitelman. Pahkis haki kepit hienosti viikonlopun aikana. Keinu oli myös hieno, lähinnä siinä hienoa siis se, että Pahkis tsemppasi itsensä siihen kontaktille vaikka olikin lähellä tulla lentokeinu. Kontaktit pitivät ja videolta sain uutta tietoa Pahkiksen hyppäämisestä ja sen ongelmista. Eli nyt paneudutan siihen. Mielessä on jo muutama harjoitus joista toivottavasti löytyy vähän lääkettä.

Tässä vielä radat:

Lauantai:

Ensimmäinen rata

Toinen rata

Sunnuntain molemmat:

Stadi Games Sunnuntai